Sivun näyttöjä yhteensä

torstai 10. huhtikuuta 2014

Entisiä elämiä ja intuition vahvistamista

Onpas viikko mennyt vauhdilla! Tuntuu että viikonloppu oli ihan vasta ja kuitenkin huomenna on taas perjantai.. Viikko on ollut työntäyteinen ja erittäin mielenkiintoinen.. Alkuboostin viikolle antoi maanantaina vastaanottamani intuitiivinen energiahoito, josta viime kirjoituksessa puhuinkin. Hoito oli ihanan rentouttava ja vaivuin sen aikana melko meditatiiviseen tilaan mielikuvien kera. Mutta se, millaisen raportin hoidosta sain, vasta mielenkiintoinen olikin..! On aivan uskomatonta, kuinka toinen ihminen, joka ei tiedä minusta mitään, pystyy kertomaan niin tarkkaa tietoa elämässäni juuri meneillään olevista tärkeistä asioista! Siis aivan uskomatonta. Luin raporttia vuoron perään itkien ja nauraen, kun siinä kerrotut asiat olivat niin osuvia - ja henkilökohtaisia.

Menneistä elämistäni sain tietää sen verran, että olen toiminut mm. palvelustyttönä, orjana (!?), näkijänä ja nunnana :)! Kaikki sellaisia ammatteja, joissa "palvellaan muita" - kuten myös nykyisessä ammatissani terveydenhoitajana. Karmanvelat olin aika hyvin maksanut joten tässä elämässä ei pitäisi olla kovin suuria velkoja enää maksettavana ;). Sain myös kuulla, että rinnallani kulkee valtavan kaunis, suuri valo-olento <3. Olen ehkä enenevissä määrin aistinutkin jonkinlaista läsnäoloa, mutta en ole uskaltanut kenties luottaa tunteeseeni ja intuitiooni. Myös sisäisen ääneni/enkelini kuuntelemista pitäisi vahvistaa, ja uskon että siinäkin vanha tuttuni, pelko, vaikuttaa siihen että saatan sen joskus sivuuttaa.. Jotenkin sitä pitää omia ajatuksiaan välillä hölmöinä eikä saata uskoa, että jopa minäkin voisin kuulla oman enkelini puhuvan ajatuksieni kautta, saati että se antaisi merkkejä itsestään. Toisaalta taas, höyheniä on pölissyt aivan urakalla viime aikoina, kuten viimeksikin mainitsin.. Ja joskus sisäinen ääni ja tunne on niin vahva, ettei ole epäilystäkään ettenkö siihen luottaisi!

Unet ovat hieman rauhoittuneet taas hetkeksi, mutta jotenkin unensaanti on ollut vaikeampaa ja uni levotonta. Täysikuukaan ei ole ollut? Kevät saa rakentelemaan unelmia ja tavoittelemaan niitä; haaveeni Itä-Suomeen muutosta on taas nostanut päätään. Eilen yllätin itseni katsomasta kotipaikkakuntani liikuntakeskus-tarjontaa?! Niin, töitäkään ei siellä ole (vielä), mutta on hyvä olla selvillä, minne hakeutuu jumppaan kun sinne muutamme ;). Energia seuraa aietta, vai miten se meni...

keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Lapin lumoissa

Aurinkoiselta Lapin lomalta on palattu ja mukava arki on jälleen alkanut. Mukava-sanaa korostan tietoisesti, sillä sekä kotona että töissä on olleet positiiviset energiat :). Lapissa oli ihanan levollista, kuten aina. Olen aikuisiällä siellä käydessäni tuntenut erityistä yhteenkuuluvuuden tunnetta Lapin kanssa ja erityisesti siellä oleva luonto - naavaiset puut ja raikas ilma - sekä ystävälliset ihmiset kiehtovat. Poroja olen toivonut näkeväni monena vuonna, mutta en ole niitä toistaiseksi vielä oikein kunnolla päässyt ihastelemaan (ne kuulemma liikkuvat teillä vain kesäisin..). Reissun alla oli varsin ikävä sattumus, joka muutti hieman loman kokonaisuutta. Matkalle oli tarkoitus lähteä meidän perheen lisäksi sekä mieheni äiti miesystävänsä kanssa sekä omat vanhempani. Edellisenä iltana ennen lähtöä isäni oli kuitenkin liukastunut jäällä ja murtanut ranteensa, joten vanhempani eivät päässeet mukaan. Harmitus ja pettymys oli suuri, mutta äitini oli sitä mieltä, että asialla oli korkeampi tarkoitus ja jostain syystä heidän matkansa "peruttiin". Onneksi meidän reissu meni kuitenkin oikein hyvin ja pääsimme vielä nauttimaan sekä laskettelusta että hiihdosta täysin rinnoin. Myös ae Rafael tuntui olevan monessa mukana kameran linssin läpi tarkasteltuna ;).







Energiat ovat totisesti muuttumassa koko ajan korkeammaksi. Erityisesti siskoni on huomannut tämän varsin konkreettisesti viime aikoina erilaisten sattumusten kautta ;). Itse olen saanut kokea lähinnä enkeleiden läsnäolon monin tavoin. Yövymme joka vuosi Lapista tullessamme Jyväskylän Sokos hotel Alexandrassa ja siellä tuntuu olevan erityisesti enkelit läsnä; jo kolmena vuonna peräkkäin olen saanut hotelliin mennessämme löytää pari höyhentä reitiltäni ja toissa vuonna sain valokuviin huikeita enkelipalloja! Enkelit ovat myös hupsutelleet kustannuksellani ja varmaan ajatelleet minun olevan varsinainen pönttöpää kun en tajua vähistä vihjeistä.. Olen viimeisen kolmen viikon ajan miettinyt pääni puhki, missä eräs Lorna Byrnen kirjani on. Olen kysynyt ystäviltäni ja pyytänyt enkeleiltä vastausta kirjan sijantiin. Samaan aikaan olen ihmetellyt, miksi eräs harvinaisempi ystäväni on ollut unissani ja ajatuksissani, kunnes tänään tajusin yhtäkkiä kysyä häneltä kirjasta. Ei varmaan tarvitse sanoa, että kirja löytyi häneltä :D. Joskus täytyy vääntää rautalangasta ennen kuin tajuaa..

Olen muutamana yönä, yleensä joko annettuani tai saatuani reikihoidon, nähnyt mielenkiintoisia unia. Viime yönä näin unta, että reikiopeni antoi minulle hoitoa ja koimme tilanteessa erityislaatuisen hengen? enkelin? jonkun muun? läsnäolon. Sain myös unessa saamani hoidon aikana kuulla olleeni entisessä elämässä pohjoisen asukki, joten jos tämä pitää paikkansa, en enää lainkaan ihmettele viehtymystäni Lappiin ;). Ensi viikolla saan asiaan varmaan jonkinlaista vahvistusta, sillä eräs ihminen tekee minulle intuitiivisen energiahoidon, jonka jälkeen olen kuullut energioiden avautuvan suorastaan rysäyksellä. Sitä odotellessa :).

Positiivisia energioita, mielenkiintoisia yhteensattumia, auringonvaloa ja enkeleiden läsnäoloa <3.

maanantai 10. maaliskuuta 2014

Alakulon alhoa ja kehon kremppaa

Viime viikot ovat tuntuneet hieman tahmeilta, askel on ollut tavallista raskaampi ja mieliala yhtä harmaa kuin sääkin. Kotona riidat ovat olleet herkässä, samoin kuin itkukin. Välillä rinnassa tuntuva möykky on tuntunut kovin raskaalta kannettavaksi, ja ongelmat sellaisilta ettei niistä pääse yli eikä ympäri. Sitten tulee aurinkoinen päivä, jolloin linnut laulavat puissa ja pensaissa, ja lumi sulaa kohisten - niin, että kumisaappaat jalassa tekee mieli pomppia rapakosta toiseen. Tytär kertoo pajunkissoista, jotka on huomannut metsässä ulkoillessaan. Jouluvalot saavat väistyä kevään tieltä ja lumikolat siirtyä varastoon odottamaan ensi talvea, jolloin pääsevät taas töihin. Pienet asiat tuovat iloa päiviin ja huomaan, että kun sydänalassa tuntuvaa möykkyä alkaa vuolla hiljalleen, kerros kerrokselta, huomaakin olonsa taas kevyemmäksi.

Kehon ja mielen yhteys on kummallinen ja mielenkiintoinen. Tuntuu käsittämättömän jännältä, että mieleni syövereissä kantamani murheet ja ajatukset, vähäpätöisemmätkin, aiheuttavat kehossani epätasapainoa. Huuliherpes uusii kerta kerran jälkeen ja yläselässä, oikean lavan takana oleva lukko ei sula vaikka reikitän ja syön tulehduskipulääkettä kuurina. Myös oikean käsivarren lihas on tulehtunut. Aiemmin olen reagoinut kehoni vasemmalla puolella, nyt oikea puoli viestittää minulle olevansa epätasapainossa. "Kehon oikea puoli liittyy maskuliinisuuteen, antamisen kykyyn, hallitsevuuteen ja itsevarmuuteen. Se voi heijastaa konflikteja elämän miespuolisten ihmisten kanssa." (Shapiro, Dep; Kehosi paljastaa mielesi, 2009.). Niin, aivan totta. Voisiko asiaa pysähtyä oikein pohtimaan tarkemmin..

Olen tällä viikolla yksin tyttäreni kanssa, joskin saan vanhempani tänne parin päivän päästä auttelemaan arjen tohinoissa, mieheni kun on työmatkalla koko viikon. Ensi viikolla alkaa kauan odotettu loma ja pääsemme Lappiin nauttimaan oikeasta talvesta ja talvisista aktiviteeteista. Nyt eletään loman alkamista edeltäviä "kituviikkoja", eli on tunne ettei jaksaisi enää yhtään töissä. Kahdeksan päivää ja sitten saa huokaista. Aurinkoa ja keväistä säätä luvassa, hyvin jaksaa :).

torstai 20. helmikuuta 2014

Reikiä työpöydän äärellä

Tänään tapahtui töissä varsin häkellyttävä juttu. Reikitin työkaverini hartiaseutua, kun töissä oli hiljaista. Reikitin häntä siten, että hän istui työpöytänsä äärellä ja seisoin hänen takanaan. Hänen työpisteensä vieressä, samassa toimistossa, on asiakastiski, josta oli viisto näkymä paikkaan jossa reikitin häntä. Oli lounasaika ja odotusaulassa oli hiljaista, kunnes eräs nainen tuli asioimaan tiskille. Hän hoiti asiaansa tiskillä ja yhtäkkiä katsoi meihin ja totesi, että tuolla reikitetään. Sitten hän lisäsi että on itsekin reikihoitaja ja tekee myös muita luontaishoitoja, ja että lähettää työkaverilleni reikiä minun lisäkseni. Sitten hän sanoi, että on niin hassua että hoitajat reikittävät toisiaan mutta potilaita ei saa reikittää. Sitten hän poistuikin paikalta ja jatkoin vielä pari minuuttia reikittämistä. Tuli itselle erikoinen tunne, kun potilas noteerasi että reikitin ja vielä työvaatteissa.. Ensimmäinen ajatus tietenkin oli myös se, että entä jos hän kertoo jollekin näkemästään ja juttu kantautuu pomoni korviin ja ja ja ja.... Sitten päätin lopettaa jahkaamisen ja spekuloinnin ja antaa asian mennä. (Toivottavasti siitä ei siltikään koidu hankaluuksia..) Mutta olipa kerrassaan koominen tilanne!

Ensi viikolla menen erääseen jännään tilaisuuteen, jossa minulle ja työparilleni myönnetään eräs kunniakirja. Tiedossa on tilaisuus, jonka kulusta en ole oikein selvillä ja jossa on todennäköisesti lehdistöäkin paikalla. Ja tärkeitä ihmisiä. Hui, kammoksun tuollaisia tilanteita, koska tunnen itseni erittäin epävarmaksi, koska minulla ei ole mitään päällepantavaa ja pelkään että punastelen ja änkytän siellä jotakin typerää. Ajatustyö, reikitys ja enkeleiden pyytäminen on jo alkanut sen puolesta, että tilaisuus menisi hyvin, mutta muutama lisä-enkeli ei tekisi pahaa.. ;) Kunpa kaikki menisi hyvin! 

Huomenna olisi lähtö kotikonnuille ja automatkaa on taas jonkun verran taitettavana. Toivottavasti olisi suht hyvä sää ajella ja hirvet pysyttelisivät pesissään :). Tyttäreni jää mummolaan pariksi yöksi, koska meillä ei ole vielä talvilomaa. Ihan mukava saada taas pari päivää omaa aikaa ensi viikolla, vaikka olisi kyllä erityisen ihanaa jäädä "kotiinkin" pidemmäksi aikaa. Viikonloppu on niin kovin lyhyt aika kun ajomatkat vievät niin paljon aikaa. Onneksi pian tulee pääsiäinen ja pitkät vapaat ja sitä ennen vielä Lapin lomakin <3!

tiistai 11. helmikuuta 2014

Kolmen päivän tauti

Pitkästä aikaa täällä. Olen parikin kertaa aloittanut blogitekstin kirjoittamisen, mutta sanoja ei ole riittänyt kunnon kirjoitukseksi asti.. Olin kipeänä pari viikkoa sitten, ihan jopa pientä lämpöä nosti, minulle?? Jälkeenpäin olen ylpeä siitä, että sairastin kerrankin rauhassa enkä kiiruhtanut töihin tai jumppaan liian aikaisin. Tänään pääsinkin vasta ensimmäistä kertaa jumppaan ja voi sitä autuutta ja energiaa kun sai hikoilla.. :)! Ihanaa, olikin ilmeisesti aika puhdistautua. Viimeksi olen ollut kuumeessa viisi vuotta sitten tyttäreni ristiäisissä, eli kovin harvinaista tämä tällainen on. Ehkä seuraavan kerran sitten taas viiden vuoden päästä ;). Ennen kunnon taudin puhkeamista minulla oli pieniä enteileviä oireita, mutta vasta kun siskoni reikitti minua, sairastuin kunnolla. Taisi olla kyse kuuluisasta "kolmen päivän taudista", josta reiki-openi Ullakin on monesti maininnut..

Tänä aamuna oli satanut märän maan päälle ohut lumikerros ja minusta tuntui kuin olisi pääsiäinen. Kummallista, miten päivä on jo pidentynyt hurjasti ja illallakin ehtii nauttia valoisasta säästä pitkään töiden jälkeen. Käyn kovaa koulua kun älypuhelimeni lensi lattialle ja meni rikki, ja joudun käyttämään vanhanmallista perus-puhelinta. Aluksi kärsin suorastaan vieroitusoireista kun en päässyt bussimatkoilla nettiin yms. mutta nyt tuntuu jopa vapauttavalta kun ei tarvitse selailla koko ajan puhelinta. Olen saanut myös luettua valtavasti hyviä kirjoja kun luen bussimatkat töihin. No joo, toivoisin kuitenkin pian jo saavani puhelimeni huollosta, koska kyllä se vaan helpottaakin elämää tietyissä tilanteissa.

Töissä on ollut tosi mukavaa viime aikoina. Aamulla on kiva fiilis mennä töihin ja siellä hommat sujuu pääosin vaivattomasti. Kevät tuo taas tullessaan muutoksia työjuttuihin ja se meinaa pyrkiä ahdistamaan jo etukäteen. Yritän reikittää koko ajan sitä, että ahdistava asia järjestyisi jollakin muulla tavalla, mutta saas nähdä miten enkelit sen järjestävät. Niin, ja täytyy elää hetkessä ettei turhia murehdi etukäteen, koska yleensä asioilla on tapana järjestyä ja niin uskon tämänkin asian kohdalla.

Maadoittua täytyisi, koska kaikki tavarat tippuvat käsistäni ja pyyhkäisen mennessäni kaiken mahdollisen. Ullan sivujen enkeliviestikin kehoittaa maadoittumaan ja menemään luontoon. Siispä toivon parempia ulkoilusäitä ja toivoisinpa vielä talvisäidenkin tulevan takaisin.. Siinäpä toiveita kerrakseen ;). Kiitos kiitos kiitos!


tiistai 21. tammikuuta 2014

Naurujoogaa ja onnellisia asioita

Tänään olen onnellinen siitä, että päivä on pidentynyt ja töistä tullessani saan ihailla talvista maisemaa laskevassa auringossa. Olen onnellinen myös siitä, että pakkaslumi on kaunistanut maiseman niin, että puut ja pensaat näyttävät siltä kuin niissä olisi pieniä timantteja. Kenkieni alla narskuu pakkaslumi ja toppavaatteissani minun on lämmin olla. Koira-vanhukseni on pirteä ja oma itsensä, vaikka vasta pari viikkoa sitten pelkäsin sen elämän tulleen tiensä päähän. Saan olla päivittäin tekemisissä ihmisten kanssa, joiden kanssa arki sujuu helposti ja vaivattomasti, kuin itsestään. Positiivinen ilmapiiri vallitsee sekä töissä että kotona, elämä tuntuu mukavalta. Aamulla herätessäni ja illalla nukkumaan mennessäni olen hymy kasvoillani. Elämän energia virtaa voimakkaana ja kuljen omaa tietäni eteenpäin, luottavaisena siitä, että kaikki sujuu hyvin. <3

Tyttäreni on kehitellyt varsin hykerryttävän tavan ilahduttaa ympärillä olevia ihmisiä. Hän aloittaa nauramalla aluksi tekonaurua, joka muuttuu vatsanpohjasta asti tulevaksi kätkätykseksi heti, kun jotakuta muuta alkaa hymyilyttämään. Lopputulos on se, että me kaikki hekotamme vedet silmissä eikä naurustamme meinaa tulla loppua. Miten rentouttavaa ja puhdistavaa - nauraa vatsalihakset kipeänä ilman mitään syytä, pelkästään nauramisen ilosta! On jännä huomata, miten niin nauru ja positiivisuus kuin negatiivisuuskin tarttuvat helposti ihmisestä toiseen. Siksi olisikin tärkeää muistaa pysytellä mahdollisimman paljon hymy kasvoilla ja positiivisella asenteella.

Vauhti on kyllä ollut ihan huipussaan ja energiat katossa, sen huomaa töissäkin. En tulisi toimeen ilman post it -lappuja ja muistutuksia.. Minulla on tapana tehdä asiat sitä mukaa kun ne tulevat vastaan eli saatan aloittaa tekemään montaa asiaa yhtä aikaa etten vaan unohda mitään. Useimmiten lopputulos on hyvä, mutta tänään sain huomata että on välillä hyvä hiljentää ihan vähän vauhtia ja keskittyä yhteen asiaan kerrallaan, muuten lopputuloksena voi olla vaikka minkälainen soppa! No, onneksi tämänpäiväinen ei ehtinyt edetä lähellekään sopaksi asti, mutta muistutteli taas siitä, että joskus voi vetää syvään henkeä ja rauhoittua yhteen asiaan kerrallaan.

tiistai 14. tammikuuta 2014

Oivalluksia

Melkoisilla (yli)kierroksilla vedetty tämä alkuvuosi! Olo on ollut tosi energinen ja luottavainen, on ollut niin sanotusti draivi päällä. Viimeksi tänä aamuna kun kävelin talvisessa pakkasmaisemassa bussille, ajattelin että minulla on hirmuisen hyvä olla. Kaikin tavoin! Olen päässyt käymään jumpissa, työssä kaikki sujuu kivasti, kotona on naurettu paljon ja muutenkin tuntuu että energiaa riittää. Ja tuo talvisen upea pakkasmaisema ja aurinko! Aiemmin tuli ajateltua ja pelättyä useinkin, milloin täältä korkealta flowsta tippuu alas kun kaikki sujuu niin hyvin. Nyt olen oivaltanut, että se flow kannattelee itse itseään, kunhan sitä muistaa ruokkia omilla ajatuksillaan :).

Olen lukemassa mielenkiintoista kirjaa (Susanna Purra, Kadotettu yhteys). Kirjassa puhutaan juuri siitä, kuinka voimme itse ajatuksillamme ja tunnetiloillamme luoda omaa tietämme eteenpäin ja saada haluamiamme asioita tapahtumaan - tietenkin kuitenkin korkeimmaksi parhaaksi. Kirjassa kerrotut asiat ovat mielestäni pitkälti hyvin "enkelimäisiä", vaikka siinä ei ainakaan suoranaisesti puhuta enkeleistä. Itse asiassa olen oikeastaan tuon kirjan myötä oivaltanut myös sen, että monet eri keinot johtavat toivottuun lopputulokseen, kukin käyttää siihen vaan omia keinoja. Tällä tarkoitan sitä, että itse asiassa on sama, reikittääkö jotain asiaa, pyytääkö enkeleiltä apua siihen vai uskooko vain lujasti itse siihen, että asia menee hyvin. Lopputulos on sama!

Pitihän minun hieman puhdistautuakin muutaman päivän ajan näissä korkeissa muuttuneissa energioissa.. Viikko sitten koirani oli tosi kipeä selästään ja säikäytti kyllä ihan kunnolla, ettei siitä selviäkään. Tätä piti surra kahden päivän ajan ja itkeä niin paljon, etten ole aikoihin itkenytkään. Onneksi parin päivän sisällä särkylääkekuurin aloittamisesta koira piristyi ennalleen eikä tarvinnut enää murehtia taas sillä erää selkää. Nyt on jaksellutkin tosi hyvin ja täyttääpä herra huomenna 13 vuottakin <3. Sitä varten on tietysti seremoniat järjestetty ja lahjat hankittu :D. Toinen puhdistautuminen tapahtui viime viikonloppuna kun olin aamusta asti niin pahalla tuulella, etten meinannut toeta koko iltana. En ole aikoihin raivonnut kuten sinä päivänä - sääliksi kävi perheenjäseniä.. Onneksi olin luvannut tyttärelleni leipoa pullia ja sen avulla sain sitten hieman rauhoituttua ja mieli tuli paremmaksi. Piti varmaan päästellä jotain höyryjä ulos.

Nautitaan pakkassäästä ja talvesta - ja auringosta! Energistä viikkoa <3.