Suruaika

Vuosi on pyörähtänyt käyntiin melko tahmaisissa tunnelmissa, eteenpäin ei tunnu pääsevän ei sitten millään. Lomailu ei ollut ihan niin rentouttavaa kuin piti ja töihin paluu entistä tuskaisempaa, mutta vuoden raskain osuus alkoi vasta, kun rakas 14-vuotias koirani piti viime viikolla lopettaa :(. Päätös oli vaikea mutta koiran kannalta ehdottomasti oikea. Sitä kun vaan tahtoo koti ja ympäristö olla täynnä ihania muistoja rakkaasta koiraystävästä. Luopuminen on vaikeaa eikä siihen koskaan totu, vaikkakin sydän sanoo että päätös oli oikea. Neljääntoista vuoteen mahtui niin paljon kaikkea, että ottaa aikansa kun tästä menetyksestä toipuu. Hetki kerrallaan on kuitenkin kuljettava ja annettava itselleen kaikki se aika, mikä tarvitaan. Yllätyksekseni tyttäreni ei reagoinut niin voimakkaasti kuin etukäteen olin ajatellut, vaikkakin hän suree varmasti omalla tavallaan. Itselle tämä taas on ollut ehkä jopa raskaampaa kuin olin kuvitellut.

Peruutellaanpa hieman vielä ajassa taaksepäin. Pari viikkoa sitten, eli loman jälkeisessä ahdistuksessa rypiessäni, peruin myös osallistumiseni siihen täydennyskoulutukseen. Koulu tuntui itsessään hyvältä ja oikealta, mutta tämän hetkiseen työahdistukseen liittyen kuuntelin kuitenkin intuitiotani, joka sanoi että nyt ei ole oikea aika. Niinpä peruin sen pois ja olen vapaa avaamaan silmäni muille mahdollisuuksille. Energiat ovat tukossa, mieli on matala ja nyt vielä surukin vaikuttaa siihen, että olo on odottavainen ja jonkin uuden oven toivoisi aukeavan pian.. Muutos on tapahduttava, mutta hankalinta on se, etten edelleenkään itse oikein tiedä mitä haluan. Ehkä kaipaisin henkisesti jotain ravitsevaa, mm. haluaisin tehdä enemmän hoitoja. Toisaalta tällä hetkellä omat energiani ovat niin tukossa, etten pystyisi juuri nyt hoitamaankaan muita kuin itseäni. Sitä teenkin joka ilta ja täytyy kyllä sanoa, että reiki on kyllä pelastanut minut niin monesti etten voi olla siitä tarpeeksi kiitollinen <3. Toisena lohdullisena asiana olen kokenut kivet, joiden energia on tuonut minulle lohtua. Ruusukvartsini on ollut ties kuinka kauan olemassa, mutta vasta nyt surun tullen olen ottanut sen liki itseäni; kantanut päivisin mukanani ja pitänyt yöllä tyynyliinassa. Olen alkanut huomioida, mitkä kivet resonoi milläkin hetkellä. Uusin tuttavuuteni on intialainen jokikivi, johon tutustuin eräässä kivi-illassa. Se on erittäin ihana sileäksi hioutunut kivi, jolla on todella maadoittava ja hoitava vaikutus. Hyvin kiehtova kivi!

Syvä huokaus ja paino rinnallani viittaavat siihen, että on aika mennä nukkumaan ja toivoa, että huomenna olo olisi hieman kevyempi. Kaiken tämän keskellä olen ollut entistä kiitollisempi siitä, että minut on johdatettu enkeleiden maailmaan ja ennen kaikkea, että olen saanut reiki-lahjan käyttööni <3.

Joulun rauhaa

Onpas taas aika vierähtänyt siitä, kun viimeksi täällä olen käynyt - kertonee jotain tästä loppusyksyn kiireestä.. Viimeiset kaksi kuukautta ovat olleet yhtä hullunmyllyä ja juoksemista paikasta toiseen. Lähestulkoon kaikki viikonloput ovat olleet täynnä ohjelmaa, vierailuja tms., ja illat myöskin sitä myöten täynnä. Töissä sama kiire ja juokseminen ovat jatkuneet ja jokainen voi arvata, mitä tällainen kilpajuoksu tuo tullessaan - totaaliväsymyksen. Töissä on ollut erityisen rankka loppusyksy ja muuttuvat energiatkin luovat lienee oman silauksensa tähän hulluuteen. Itse olen useasti miettinyt elämäni suuntaa ja sitä mille polulle haluan lähteä. Täydennyskoulutukseni piti alkaa marraskuussa, mutta kas kummaa, neljä ihmistä perui osallistumisensa joten koulun alku lykkääntyy helmikuulle. Mietin useasti, vedänkö itsekin ilmoittautumiseni pois ja katselen vielä, mutta toistaiseksi olen kuitenkin päättänyt antaa asian olla ennallaan ja jättää sen enkeleiden ratkaistavaksi, toteutuuko koulun aloitus helmikuussakaan..

Marraskuun sateet ja synkkyys kysyivät enemmän kuin koskaan voimia kestää arjen vastoinkäymisiä, mutta nyt kun katsoo ulos ja näkee auringon paistavan, lumen hohtavan maassa valkoisena ja pakkasmittarin näyttävän -5 astetta, voi todeta mielenkin virkistyvän joulun läheisyydestä. Lähdemme ylihuomenna joulun viettoon Joensuuhun ja minulla on ainoastaan yksi iso toive joululomalle; rauhoittuminen ja rentoutuminen. Sen lisäksi ihanan ja toivotun lisän joululomaan tuo rakkaiden läheisyys ja yhdessä olo <3. On erittäin mielenkiintoista nähdä mitä ensi vuosi tuo tullessaan, sillä muutoksia on varmasti tulossa sekä energiatasolla että konkreettisesti. Töiden suhteen olisi huojentavaa saada jonkinlainen ratkaisu, joskin uskon mahdollisen koulun alkamisen tuovan siihenkin uutta suuntaa.

Yritän kerätä joulun ajan voimia ja palata tännekin kertomaan taas aktiivisemmin kuulumisia. Sitä ennen kuitenkin haluan toivottaa kaikille oikein rauhallista, leppoisaa ja voimaannuttavaa joulun aikaa. Olkoon joulun enkelit näkyvästi läsnä kaikkien joulussa <3.

Uusi polku

Olen elänyt hieman hiljaiseloa blogin kirjoituksen suhteen, koska olen kuulostellut elämäni suuntaa. Unet ovat jälleen vahvistuneet ja vahvistaneet yhteyttä sisimpääni, ja tapasin myös uuden oppaani unessa jokin aika sitten <3. Olen ollut jonkinlaisessa välitilassa suuntaani etsien ja nyt on vihdoin koittanut aika, jolloin olen pitkästä aikaa tehnyt isoja valintoja, jotka vaikuttavat elämääni seuraavien parin vuoden ajan. Olen nimittäin vähintään viime keväästä lähtien haaveillut täydennyskoulutuksesta, mutta haaveeni on aina kaatunut siihen, että se maksaa aika paljon ja koulutusta järjestetään toisella paikkakunnalla. Olen siis ikäänkuin torpannut ajatuksen jo alkulähteilleen. Viime viikolla sain nauttia erittäin voimaannuttavista koulutuspäivistä aiheeseen liittyen ja ajatus täydennyskoulutuksesta alkoi jälleen itämään. Huomasin myös yllätyksekseni, että koulutusta järjestetään Tampereella ja että uusi kurssi alkaa ensi kuussa! Merkit olivat aika tavalla kohdallaan, joten ajattelin lähestyä työntantajaani haparoivin askelin ja kysyä mahdollista taloudellista tukea ja joustoa koulutukseeni liittyen. Viikon ajan intuitioni vaan vahvistui ja toissapäivänä sain työnantajaltani kädenojennuksen tarjouksen merkeissä ja eilen ilmoittauduin koulutukseen! Rahaahan siihen menee jonkin verran, mutta toisaalta tämä tilaisuus on kaikkinensa yhtä johdatusta ja paloni asiaan on kova, joten tämän on pakko olla se tie, jolle minun täytyy nyt astua.

Yksi syy, miksi epäröin koulutukseen osallistumista, oli se, että olen sidottuna työhöni vuodeksi valmistumisesta (kuuluu sopimukseen). Mietin kovasti sitä, että josko muutto Joensuuhun tulisikin tällä välin kun olen vihdoin tehnyt jonkinlaisen siirron elämässäni. Elämän junan ei voi kuitenkaan antaa pyyhältää ohitse ja jäädä itse odottelemaan tilaisuuksia, joiden saapumista ei tiedä. On pakko tehdä itsekin valintoja suuntaan tai toiseen ja elää siinä hetkessä joka on nyt. Kuka tietää, mitä tämä asia tuo tullessaan myöhemmin elämässäni.

Tuntuu jotenkin ihanalta, että uskaltaa ottaa jonkinlaisen riskin ja tehdä ison päätöksen elämässä. Olen niin pitkään mennyt vain virran mukana, kylläkin intuitiotani kuunnellen, mutta nyt teen ihan oikeasti itse tämän päätöksen ja valinnan. Olen selvästikin aloittamassa uuden polun kulkemista jo uuden oppaankin myötä. On jännittävää ajatella, miten elämäni tulee muuttumaan, puhumattakaan uusista haasteista, joita saan työhöni. Ja kaikki tämä muutos vain 2viikon sisällä! :) Joskus asioihin täytyy vaan laittaa vauhtia.

Enkeleitä ja intuition johdatusta <3.

Syksyn tuoksuja

Tämä viikko on mennyt hurjan nopeasti ja siihen on mahtunut tunteita laidasta laitaan. Alkuviikko meni maniaa muistuttavassa tilassa ja loppuviikolla piti välillä itke tirauttaa muutama kyynel, että jaksoi taas iloita ;). Puhdistautumista tavallaan sekin.. Olen viime aikoina ollut itkun suhteen aika herkillä ja ei ole tarvittu kuin hyvä kirja tai koskettava asia niin kyyneleet ovat virranneet vuolaasti. Itkun jälkeen on mahdottoman hyvä olla, keho ikäänkuin puhdistautuu kyyneleiden myötä. Yksi suurista ilon aiheistani tällä viikolla oli se, että työhön liittyvissä asioissa on vihdoinkin tapahtumassa/tapahtunut pieniä liikahduksia erään minua rassanneen asian suhteen, juhuu!! Eihän sitä ollakaan odotettu kuin kohta viisi vuotta.. ;) No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Kehityskeskustelussakin saatiin aikaan melkoinen flow, huisia!

Tänään kävimme perheen voimin ensimmäistä kertaa Frantsilassa kahvittelemassa. Minulla on ollut tosi vahvana tunne päästä käymään siellä, joten oli ihana mennä sinne. Löytyipä sieltä ihana taulu ja kivilleni sopiva keraaminen alustakin kotiin vietäviksi <3.

Frantsilassa oli ihanan voimaannuttava energia ja valtavan ystävällinen palvelu. Olisi ihanaa joskus osallistua jonnekin kurssille siellä ja nauttia talon antimista enemmänkin, luonnonrauhasta puhumattakaan.

Olen saanut tuntea pyhää kiitollisuutta siitä, että runsauden enkelit ovat olleet puolellani tällä viikolla erinäisin tavoin; olen saanut myytyä tarpeettomia tavaroita hyvään hintaan ja muutama muukin asia on mennyt ihan putkeen. Nyt talous alkaa olla jota kuinkin balanssissa koiran sairauskustannusten aiheuttaman loven jälkeen :). En voi tarpeeksi kiittää enkeleitä niiden tarjoamasta avusta! Syksyn ihanat tuoksut ja sää ovat myös ilahduttaneet mieltäni ja saaneet arvostamaan luonnon tarjoamia elämyksiä. Ensi viikonloppuna pääsemme mieheni kanssa nauttimaan kahdenkeskisestä ajasta kun anoppi saapuu kaupunkiin lapsenvahdiksi - asiat voisivat olla hullumminkin ;).

Ihana Flow!

Aivan loistava flow päällä, pitkästä aikaa! Se alkoi eilen kun osallistuin Viisas elämä -messuille ja kävin siellä kuuntelemassa aivan super-mielenkiintoisen luennon, joka käsitteli unia. Luennoitsija oli Anne Lindholm-Kärki, joka on tietokirjailija, Uniohjaaja, Uniohjaajakoulutuksen luoja ja toteuttaja sekä psykoterapeutti. Luennolla sain lähinnä vahvistusta omille ajatuksilleni unista, niiden näkemisestä sekä niissä kehittymisestä. Joku yleisöstä kysyi, miksi kaikki eivät muista uniaan lähestulkoon koskaan. Luennoitsija vastasi mielestäni hienosti siihen, että ne jotka eivät muista uniaan, eivät ole valmiita kohtaamaan sisintään sekä ottamaan vastaan viestejä omalta korkeimmalta minältään. Lisäksi unet tuovat meille korkeammalta minältämme viestejä unimaailman keinoin, koska tietoinen minämme (ego) ei ole valmis ottamaan viestejä valvetilassa. Tunnen itseni hyvin kiitolliseksi siitä, että olen oppinut muistamaan unia ja pohtimaan niiden välittämiä viestejä, vaikkakaan niitä ei ole kovin helppoa tulkita.. Onneksi olen kuitenkin niin onnekas, että saan reflektoida uniani rakkaan siskoni kanssa, koska toisen kanssa reflektoimalla unista usein löytyy jotain uutta ja merkityksellistä <3. On myös huikeaa ollut kokea muutama tietoinen uni, joita haluaisin ehdottomasti kokea tulevaisuudessa lisää!

Eilen minulle meinasi tulla paniikki ja epätoivo muutamasta asiasta, joita tämän päivän suhteen etukäteen aloin melkein stressaamaan. Huomio sanalla melkein ;)! Päivystin tänään, joka useimmiten maanantaisin tietää helvetillistä kiirettä ja ihmispaljoutta. Olin ajatellut myös meneväni zumbaan ja tiukka aikataulutus hirvitti hieman. Sitten sain ajatuksistani ja melki-stressistä kiinni heti alkutekijöissään ja aloin luomaan mielikuvaa tästä päivästä, joka tulee olemaan rauhallinen ja zumbaamaankin ehdin hyvin. No, kuinkas ollakaan, aamulla töihin pyöräillessäni sain ensiksi ihastella henkeäsalpaavan kaunista syys-maisemaa ja tunsin syvää kiitollisuutta luonnon tarjoamasta kauneudesta joka minulle heti päivän alkajaisiksi näytettiin <3. Töissä sain todistaa suoranaista ihmettä, nimittäin minulla taisi käydä tänään vähemmän potilaita kuin keskimääräisenä päivystyspäivänä, normi-maanantaista puhumattakaan ;)! Zumbaankin ehdin (tottakai!) ja sain entisestään energiaa ihanista lattarirytmeistä ja huippu-suloisesta zumbaohjaajasta  - puhumattakaan tärkeän ihmisen tapaamisesta jumpan yhteydessä. Siis wau, mikä energia ja flow, pitkästä aikaa! 

On mieletöntä - jopa häkellyttävää - huomata, miten pitkälle tällä henkisellä tiellä on jo nyt päässyt ja toisaalta on ihanaa olla tietämättä, mitä edestä vielä löytyy. Sydän meinaa pakahtua kiitollisuuden ja onnen tunteesta ja tunnen olevani läsnä tässä hetkessä juuri nyt. Ihanan aurinkoista ja energistä syysviikkoa kaikille ihanille!  Nähkää merkit ja mahdollisuudet sekä kauneus ympärillänne. Ja jakakaa kauneuden ja ilon energiaa kaikille läheisillennekin, sillä vedämme puoleemme sitä, jota itse heijastelemme. <3

Unien näkemistä ja astraalimatkoja

Tämä viikko on ollut ennätyksellisen raskas ja voimia vievä; rakas koirani, 13v 8kk, sairastui viikonloppuna niin vakavasti että eilen luulin (jo kolmannen kerran!) koittaneen ajan, jolloin minun täytyy saatella se Taivaan porteille. Kuinkas ollakaan, lopettamispäätöksen jo tehtyäni ja asioita järjestellessäni, eläinlääkäri soittikin (koira oli koko päivän eläinlääkärissä) kertoakseen, että koira oli yllättäin alkanut syömään itse ja piristynyt. Olin jo lääkärillekin päätökseni kertonut ja siinä puhelun aikana totesin sitten, että lähden katsomaan miltä koira omasta mielestäni vaikuttaa ja teen päätökseni siltä pohjalta. Niinhän siinä sitten kävi, että koira oli aivan silmissä virkistynyt ja lopulta lähdettiin vielä yhdessä kotiin <3. Tänäänkin edistystä toipumisessa on tapahtunut jo siinä määrin, että koira on jo melkein oma itsensä! Uskomatonta, miten tämä kyseinen yksilö ei luovuta, vaan kerta toisensa jälkeen taistelee itsensä elävien kirjoihin ;). Kuuli varmasti aikeeni lopettamisesta ja päätti taistella vastaan - neljän vuorokauden sairastamisen jälkeen. Nyt sitten elellään hetki kerrallaan ja ihmetellään yhdessä maailman menoa.

Lueskelin tasan vuosi sitten kirjoittamaani blogitekstiä muistellessani, millaisia pohdintoja olen silloin kirjoitellut. Mielenkiinnon herätti erityisesti unihavainnot, joista kirjoitin. Unet olivat tärkeässä asemassa jo silloin ja ne ovat tulleet viime aikoina entistäkin tärkeämmäksi osaksi henkistä kasvuani. Niissä on usein varsin mielenkiintoisia ja merkityksellisiä asioita, puhumattakaan jonkin asteisista astraalimatkoista, joilla olen päässyt muutamaan otteeseen käymään. Olen pari kertaa kohdannut astraalimatkalla jonkun tuntemani henkilön ja se tunne on aivan erilainen kuin unessa tapahtuva kohtaaminen. Se on jotain niin hienoa ja jännää, että en malttaisi odottaa taas seuraavaa tapahtuvaksi! Olen myös yrittänyt kommunikoida sieluni kanssa saadakseni vastauksen/selvyyden erääseen sielunsopimukseen, joka on tällä hetkellä minulle hyvin tärkeä. Nyt, kun koirakin on taas parantunut ainakin toistaiseksi, voi taas keskittyä unennäkemiseen ;).

Tällä hetkellä toivoisin enkeleiden tuovan minulle runsautta, koska eläinlääkärikeikkaan meni kaikkiaan aivan älyttömästi rahaa.. Olen surkutellut sitä aivan tarpeeksi viime päivinä kaiken muun ohella, joten nyt on sitten aika siirtyä runsausajatteluun ja luottaa yksinkertaisesti siihen, että rahaa tulee jostain lisää. Olen kahden vaiheilla myös sen suhteen, että uskallanko varata suunnittelemamme Itävallan laskettelumatkan ensi talvelle.. Täytyy kai se uskaltaa, jos kerran kohta tulee lisää rahaa menetettyjen tilalle ;)).

Ihanaa viikonloppua ja enkeleitä kaikille lukijoille - Uusi aika on alkanut ja uudet energiat sen mukana <3.

Elämä

Mitä jos sinulle sanottaisiin, että olet sellaisessa risteyksessä, jossa saat valita, lähteäkö vai jäädä? Mitä jos sielusi olisi niin "valmis", että kaikki karmanvelkasi olisi maksettu ja maanpäällisen elämän polkusi olisi sellaisenaan kuljettu? Jos vierelläsi ei enää seisoisi oppaita, ainoastaan kaunis sielusi. Sielu, joka on haikeana, jopa surullisena, jonkin asian päättymisestä ja valmiina hautaamaan sen. Valoisuus ja elämänhalu sekä henkisen kehittymisen janoaminen peittelisivät sielusi koti-ikävän - vielä ei ole aika. Halu kulkea ihmiskunnassa valotyötä tehden veisi voiton koti-ikävästä, ja ainoastaan sinä itse voisit päättää mitä haluat. Sanoa ääneen kaukaisimmatkin unelmasi ja syvimmät toiveesi, halusi astua seuraavalle henkisyyden portaalle, valmiina kokemaan henkisyyttä täysin eri tasolla. Sinetöidä toiveesi maalailemalla toinen toistaan kauniimpia tulevaisuuden kuvia täysin puhtaan valkealle taululle. Uudelle tasolle siirtyessäsi saisit uudet oppaat sielusi rinnalle kulkemaan; entiset oppaasi jäivät edelliselle henkisyyden tasolle, nyt jo tarpeettomina.

Olemme onnekkaita, kun emme tiedä mitä meidän varallemme on suunniteltu. Emme tiedä päivää, jolloin tulemme lähtemään Taivaan kotiin, tai päivää, jolloin joku rakkaistamme lähtee. Joskus tarvitsemme muistutuksen siitä, että jokaisesta päivästä, hetkestä ja muistosta tulee iloita ja olla onnellinen. Silmänräpäyksessä kaikki voi muuttua ja kadota. Siksi meidän tulee löytää oman elämämme riemut ja rakkauden ilmentymät yhä uudelleen ja uudelleen, ja joka kerta löytäessämme ne uudelleen, saatamme nähdä niissä jotain mitä emme ole aiemmin huomanneet. Joskus täytyy mennä kauas nähdäkseen lähelle, sillä suurin virhe mitä tässä elämässä voimme tehdä, on mennä eteenpäin ilman, että pysähdymme matkan varrelle ihmettelemään elämän suuruutta ja ihanuutta.

Kaikki on hyvin. Kiitän tässä hetkessä siitä että tällä viikolla olen saanut kokea jotain ainutlaatuista. Tärkeää. Pysähdyttävää. Hämmentävää. <3