Sivun näyttöjä yhteensä

maanantai 23. joulukuuta 2013

Hyviä uutisia

Huomenna on joulu. Ulkona vihmoo vettä ja näkymä on mustanharmaa. Ei uskoisi heti ensi näkemältä, että huomenna todellakin on joulu. Tänään töissä tuntui mukavalta, kun niin työkaverit kuin potilaatkin olivat joulumielellä, rentoina ja iloisina. Lauloimme töissä myös yhdessä potilaiden kanssa muutaman joululaulun työpaikan odotusaulassa, ja kaikki olivat täysillä mukana tempauksessa. Joulu saa ihmiset pääsääntöisesti hyvälle mielelle, jopa tavallisesti niin yrmy ja totinen bussikuskikin alkoi rupattelemaan minulle kotimatkalla :)!

Tähän päivään on mahtunut myös eräs muuan ihana uutinen. Saimme nimittäin ADHD-asiassa yllättäin peruutusajan lastenneuropsykiatrille, jonka vastaanotolle pääsyä olemme kytänneet parin viikon ajan. Mies on tuntunut olevan saavuttamattomissa, kunnes tänään "sattumalta" huomasin, että yksi aika ilmestyi aamupäivälle. Menimme koko perheen voimin vastaanotolle ja meitä oli vastassa oikein mukavan ja asiallisen oloinen mieslääkäri. Hän kuulosteli neuvolaterveydenhoitajan esittämää huolta lapsemme vilkkaudesta, tarkkaili lastamme vastaanottotilanteessa ja kyseli kovasti omaa mielipidettämme asiasta. Keskustelujen jälkeen hän totesi melko ykskantaan, että tyttäremme on positiivisessa mielessä aktiivinen, terve lapsi. Koska päiväkodista ei ole esitetty huolta lapsen vilkkauden suhteen, ei lääkärilläkään ollut siitä huolta. Hän ehdotti, että unohdamme asian ainakin vuodeksi ja katsomme tilannetta tarvittaessa uudelleen eskarivuonna. Useimmiten ADHD kuulemma diagnosoidaan aikaisintaan eskari-ikäisellä, jolloin myös ensimmäiset oireet alkavat ilmaantua lapsille. Herää taas hieman kysymys siitä, miksi ihmeessä neuvolaterkan piti tarttua niin topakasti tähän, jos kerta tässä vaiheessa koko sairautta ei edes diagnosoida.. Lopputulos oli siltikin mieltäkeventävä!

Asiasta kiviin, tein nimittäin tällä viikolla mielenkiintoisen huomion niihin liittyen. Kärsin usein toistuvista migreenikohtauksista ja migreenin estolääkkeestä huolimatta kohtaukset ovat olleet lähestulkoon viikottaisia. Kiinnitin toissa viikolla huomiota siihen, että en ole joutunut ottamaan suhteellisen pitkään aikaan migreenilääkettä. Sitten sain ystävältäni joululahjaksi Rodoniitti-kiven ja sen ominaisuuksiin tutustuessani luin samalla muiden omistamieni kivien ominaisuuksia. Mielenkiintoinen yhteys löytyi Lapislatsulin ja migreenin välillä, nimittäin kyseisen kiven ominaisuuksiin kuuluu mm. kivun, erityisesti migreenikivun hoito. Siinäpä se selitys taas löytyi tällekin asialle :).

Minulla on ollut viime päivinä huoli vanhasta koirastani, koska se on ollut jotenkin vaisu. Sillä on ajoittaisia selkäkipuja ja liukkaat kelit ovat olleet tosi haastavia sen selälle. Aloitin jo viime viikolla kipulääkekuurin, mutta siitä huolimatta minusta tuntui eilen, että koira on jotenkin outo. Vuodatettuani ensin muutamat kyyneleet päätin reikittää sitä. Koira oli omassa sängyssään nukkumassa ja menin sängyn viereen reikittämään. Aluksi tuntui selkeästi, että sillä on jumitustila päällä, koska tunsin, ettei reiki heti alkanut virrata kunnolla. Sitten yhtäkkiä koira nukahti ja alkoi näkemään unta ja minä tunsin käsieni kuumenevan - ja koiran maha alkoi murista :). Koira nautiskeli hoidosta 30 minuutin ajan, jonka jälkeen siskoni vielä antoi sille etänä reikiä ja tänään se on ollut onneksi varsin pirteällä tuulella <3. Olen jälleen kerran sanaton reikin voimasta, sillä on nimittäin hoidettu tällä viikolla myös tyttäreni flunssaa tehokkain tuloksin.

Näihin mietteisiin on hyvä kääntää ajatukset joulu-vaihteelle ja aloittaa muutaman päivän lomasta nautiskelu. Toivotan kaikille oikein tunnelmallista, ihanaa ja enkeleiden täyteistä joulun aikaa <3.

maanantai 16. joulukuuta 2013

Indigolapsi

Hengissä ollaan hiljaiselosta huolimatta :). Tarvinneeko edes sanoa, että töissä on menty tukka putkella ja kotonakin hommaa on riittänyt tyttären synttärijuhlien merkeissä. Vajaan viikon ajan olemme saaneet nauttia molempien vanhempiemme seurasta ja huomenna kommuunielo jatkuu rakkaan ystäväni ja kummipoikani vierailulla <3. Äsken muistin, että tarhan opettajien joululahja-kakkukin on leivottava, joten eikun tuumasta toimeen ja kakku uuniin.. Eilen aamulla pyrytti lunta, nyt sataa kaatamalla vettä, tylsää.. Niinkö sitä sitten koetaan ensimmäinen musta joulu ikinä, niisk. Kyyneleitä on saanut pidätellä koko viikonlopun ajan kun läheiset lähtevät, yksi kerrallaan, kotejansa kohti 400kilometrin päähän. Ensimmäinen joulu omassa kodissa oman perheen voimin lähestyy, vääjäämättä. To do -lista on tälle viikolle tajuttoman pitkä, mutta erään asian suhteen olen saanut valtavan helpotuksen, taisi olla enkeleilläkin sormensa pelissä ;). Voitin nimittäin eräältä siivousfirmalta ilmaisen 4h kotisiivouksen ensi lauantaille - minä saan pestä käteni joulusiivouksesta, jihaa!! Ehkä enkelitkin ovat tajunneet, että tarvitsen hieman apuja arkeen.

Enkeleillä oli takuulla sormensa pelissä myös viime viikolla, kun lehdistössäkin runsaasti puhutellut 2-vuotias lapsi löytyi pelkissä vaipoissaan urheilukentän laidalta. Poika, joka lapsen löysi, oli niin selvästi johdatettu paikalle, ettei voi olla kyse mistään muusta; nappikuulokkeet pois korvilta, epätavallinen reitti/aikataulu.. Selvä peli ;). Ja onneksi johdatetiinkin, että lapsi saatiin turvaan. Tuntuu kamalalta lukea tuollaisia juttuja, miten kukaan voi tehdä lapselleen noin raakoja tekoja?

Mieltäni on jonkin verran vaivannut viime viikkoina se, että tyttärelleni väläyteltiin 5-vuotisneuvolassa ADHD-ajatusta.. Terkka, joka näkee lasta 1x vuodessa teki aika äkkinäisen ratkaisun avatessaan keskustelun, päiväkodissa eivät ole huomanneet mitään erityistä tytössä. Vilkashan hän on, sitä ei käy kieltäminen, mutta toisaalta ei mielestäni lähellekään pahimmasta päästä.. ;) Tottakai otamme asiantuntijan mielipiteen tosissamme ja aiomme viedä tytön asianmukaisen lääkärin vastaanotolle, hänen luulisi näkevän aika pian onko syytä huoleen vai ei. Eikös indigolapset ole liitetty nimenomaan näihin ADD- ja ADHD-häiriöihin? No, jännityksellä odotamme mitä tuleman pitää.. Olen entistä enemmän sitä mieltä, että reiki on yksi parhaimmista asioista, joita minä itse voin tyttärelleni antaa ja sitä aionkin antaa niin paljon kuin hän haluaa ottaa vastaan <3.

Nyt nukkumaan, että jaksaa huomennakin taas tsempata. Ihanan energistä viikkoa kaikille kanssakulkijoille <3!


lauantai 7. joulukuuta 2013

Pulkkamäen rentouttava vaikutus

Ihanaa, olemme vihdoin saaneet kunnon lumipeitteen parin päivän aikana! Olimme tänään ensimmäistä kertaa tänä talvena pulkkamäessä ja täytyy kyllä sanoa, että sillä jos millään on maailman rentouttavin vaikutus ihmismieleen :). Laskimme isoa mäkeä ja jokainen pieni töyssy kirvoitti kikatukset sekä tyttäreni että minun suustani. Muistan jo viime talvelta, kun siskoni kanssa kävimme pulkkamäessä pariin otteeseen ja totesimme tuolloin, että se on parasta stressinpoistoa. Jotenkin on niin vapauttava tunne laskea mäkeä alas ja eteen tulevat pienet (ja välillä isommatkin) töyssyt ja hyppyrit saavat aikaan lapsenomaisen kauhunsekaisin ja jännittyneen tunteen. Suosittelen!

Vapaiden aikana olen onnekseni saanut hieman selkiytettyä myös jouluun ja jouluvalmisteluihin liittyviä asioita. Olen muun muassa kirjoittanut joulukortit ja se on iso saavutus se! Tontut odottelevat muovipussissa seinille pääsyään ja äiti tuo ensi viikolla jouluverhot ja -liinan keittiöön. Siitä se lähtee.. Olen nautiskellut suunnattomasti siitä, että on taas päässyt lumitöihin ja teimmepä jopa eilen kolme lumiukkoakin - ja lumilyhdyn! Meille piti tulla vieraita tänä viikonloppuna, mutta vierailu peruuntui, koska ystäväni sairastui. Uskon, että enkeleillä oli näppinsä pelissä tässä asiassa, sillä olen tuskaillut sitä, kun joka viikonloppu on jotain ohjelmaa eikä ehdi rauhoittua ollenkaan. Ikävää jälleen sairastuneen kannalta, mutta jostain syystä hänen piti nyt puhdistautua kun mahatautiin sairastui.  Ja minä ilmeisesti olin vapaiden tarpeessa ;).

Olen huomannut, että olen itse asiassa melko rauhaton ja levoton sielu. Nytkin olen toivonut, että joku viikonloppu olisi vapaa suunnitelmista, mutta nyt kun siihen tarjoutui tilaisuus, olenkin jo kaivannut ohjelmaa. En osaa vain olla, ainakaan pitkiä aikoja. Joulukin jo hieman etukäteen jännittää, kun edessä on monta pitkää pyhää omalla porukalla, mutta toisaalta onneksi aina pääsee ulos ja liikkumaan jos aika käy pitkäksi. Kohta pääsee myös laskettelemaan, ihanaa!

Ensi viikolla juhlimme tyttäreni 5-vuotissynttäreitä sukulaisten ja ystävien kanssa, joten ohjelmaa tulee riittämään. Sitten onkin enää reilu kaksi viikkoa jouluun... <3

maanantai 2. joulukuuta 2013

Yksisarvinen nimeltä Kirsti

Nyt mennään sellaisella loppukirillä kohti vuodenvaihdetta, että saa pitää laidoista kiinni ettei tipu matkasta. Tämän kiireen ja vauhdin tuntee nahoissaan sekä kiihtymisenä nollasta sataan sadasosasekunnissa, että ajoittaisena kireytenä. Tänään meinasi kesken työpäivän jo itkukin tulla sen ohella, että maha antoi merkkejä stressistä, ja siihen hetkeen piti ihan pysähtyä kuulostelemaan maailman menoa. Matka kuitenkin jatkui eteenpäin ja kotiin päästyäni oli tunne, ettei jaksa sanoa kellekään enää sanaakaan. Luojalle siitä kiitos, että tänään oli zumba-iltani ja sain karistella stressin ja alakulon matkoihinsa hien mukana! Huipentuma tunnille oli se, että ohjaaja kehotti loppuvenyttelyjen aikana lataamaan itseensä kaiken mahdollisen energian sisäänhengityksen mukana ja antamaan sisäisen auringon paistaa! Niin naurettavan yksinkertaista, että päätin kokeilla; sytytin lampun sisälläni ja annan aurinkoni paistaa - työasioista huolimatta! :)

Tyttäreni on joskus pari vuotta sitten saanut eräältä entiseltä työkaveriltani sellaisen yksisarvis-kassin, joka on tavallaan pehmolelu. Äsken saimme yhdessä hepulit kun hän kertoi keksineensä tuolle kyseiselle kassille nimen, Kirsti! Tuntuu hykerryttävältä kuunnella, kun kohta viisi-vuotias kertoo pokerinaamalla kassista, jonka nimi on Kirsti - tuo menneiden vuosikymmenten suosikkinimi, jota nykyajan lapset eivät ainakaan ikätovereillaan useinkaan tapaa. Hassun asiasta tekee myöskin se, että hän näiden vuosien jälkeen huomioi juuri kyseisen lelun, joka on roikkunut näkösällä, hänen tuolillaan aina eikä ole aiemmin kiinnostanut pätkääkään.. Liekö yksisarviset ovat tekemässä itseään tykö hänen elämäänsä..

Olen taas saanut pidemmän aikaa reikittää tytärtäni joka ilta hänen pyynnöstään. Meillä on hauska sopimus, että reikitän yleensä reikilevyn soidessa yhden "blingin" verran, eli 5 minuuttia, jonka kohdalla levyltä kuuluu "bling". Joskus hän haluaa nipistää iltasadusta pienen pätkän pois, että ehdin reikittää kaksi blingiä eli tuolloin reikin tarve on hänellä selvästi suurempi. Äsken myös koirani pyöri jaloissani ja annoin sillekin reikiä. Voi, kun koira-vanhus kuulosteli ihmeissään kuumia käsiäni ja sen mahasta alkoi kuulua kurinaa :D. Sitten parin minuutin jälkeen koira alkoi mouruamaan innoissaan ja päätti session siihen. Itsellenikin jaksoin eilen tehdä kontaktihoitoa kun poskiontelotulehdusta pukkasi päälle flunssan jälkimainingeissa. Tänä aamuna kipu oli onneksi poissa ja nenä taas auki. Sanoinkin miehelleni ääneen, että oikeastaan työnantajani saisi maksaa reiki-kurssini, koska niiden ansiosta vältyn sairauspoissaoloilta ja koko muukin perhe pysyy ikäänkuin sivutuotteena terveenä ;).

Maa sai valkoisen lumipeitteen viikonloppuna ja pakkastakin on luomassa mukavaa talvisäätä. Tässä hetkessähän on oikeastaan ihan hyvä olla, juuri nyt. Toivotan kaikille ihanan energistä talvi-viikkoa - annetaanhan sisäisten aurinkojemme paistaa, sillä yksikään asia (varsinkaan työasia!) ei ole sen arvoinen, että sen tarvitsisi sammuttaa auringon loistetta! <3


maanantai 25. marraskuuta 2013

Pika-flunssa ja tehokkuuden maksimointia

Huh, mihin tämä aika menee?! Viime viikko meni yhdessä hujauksessa, töitä tehden lauantaita myöten ja viikonloppu oli ohi aivan liian pian. Oulu-viikonloppu loi väsymyksen varjoa viime viikolle ja loppuviikolla minuun iski yhden päivän flunssakin, mutta onneksi se kesti reikin ansiosta vain päivän ja sain sunnuntaina nukkua pitkään :). Muutenkin viikonloppu oli jotenkin erityisen ihana; perjantaina oli taivaallista kun ei tarvinnut töiden jälkeen mennä minnekään. Teimme juhlallista ruokaa, jonka nautittimme luomu-punaviinin kanssa. Lauantaina olin päivän töissä ja työpäivän päätteeksi sain toimitettua hieman jouluostoksiakin, jee! Sunnuntaina kävimme koko perheen voimin ravintolassa syömässä ja kaupungilla. Oli ihana ostella joululahjoja ja touhuta perheen kanssa. Sain myös kauan haaveilemani jouluvalot ulos (asensin ne itse paikalleenkin!). Tulevana viikonloppuna ei ole onneksi kamalasti ohjelmaa, mutta sitten alkaakin kunnon rumba jouluun asti. Se ahdistaa hieman, mutta toisaalta kaikki suunnitelmat ovat kivoja ja täytyy elellä vain päivä kerrallaan. Ja luottaa siihen, että asiat menevät omalla painollaan..

Töissä on ollut aika kiirettä. Esimieheni on poissa kevääseen asti ja minulle on  sen vuoksi kertynyt jonkin verran lisähommia, joita yritän muun työni ohessa hoitaa. Odotan innolla joulua, jolloin ei tarvitse kiirehtiä mihinkään, saa vain olla. Nyt myös ajatus koti-joulusta alkaa tuntua hyvältä vaihtoehdolta. Ensi vuonna haluaisin vähentää viikonlopuilta ohjelmaa, koska työviikot ovat välillä yhtä kilpajuoksua ja viikonloppuisin olisi ihana vain hengähtää ja touhuilla omiaan. On jännä nähdä, mitä ensi vuosi tuo kaikkiaan tullessaan, tämäkin vuosi on ollut niin huikea kaikkine energioinensa. Täytyykin tehdä tästä vuodesta kooste lähempänä uutta vuotta, tekee itsellekin hyvää muistutella mitä on vuoden aikana tapahtunut.

Sain tänään taas konkreettisesti tuntea enkeleiden avun ja korkeimman johdatuksen. Minua on painostanut kamalasti töissä eräs ryhmä, jonka oli määrä kokoontua ensimmäistä kertaa ylihuomenna. Emme ole kollegani kanssa ehtineet paneutua siihen sen vaatimalla tavalla ja osallistujatkin ovat vaihdelleet kuka mistäkin syystä. Lopulta vain yhden ihmisen oli määrä osallistua ryhmään. Toivoin iltapäivällä enkeleiltä, pää työn täyteisestä päivästä sauhuten, että kunpa se yksi ihminen peruisi ryhmään osallistumisen. Eipä mennyt kuin kymmenisen minuuttia, kun työkaverini jo riensi minulle kertomaan, että tämä ainoa ryhmäläinen, jonka oli määrä kokoontumiseen tulla, oli sairastunut flunssaan. Näin ollen ryhmä peruuntuu tältä viikolta ja minä alan olla yhä enemmän sitä mieltä, että aloitamme uusin miettein sen vasta alkuvuodesta. Ikävä tietysti tämän flunssaan sairastuneen kannalta, mutta ehkä aion ehdotella muutenkin pientä uudelleen järjestelyä ryhmän vetäjien suhteen. Oma aika ei kertakaikkiaan tunnu riittävän..

Ihanaa, maa on saanut ohuen valkoisen peitteen ja ulkona on pakkasta. Tulevana viikonloppuna saamme viettää ensimmäistä adventtiakin. Aivan pian on joulu <3.

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Sananasaattajana pohjoisessa

Myrskynsilmästä selvitty, joskin matka Oulusta kotiin kesti neljän tunnin sijaan seitsemän tuntia.. Hieman alkoi hermoa kirstellä jossain vaiheessa kun väsymys ja nälkä vaivasivat, mutta tärkeintä on, että kaikki seurueeni jäsenet ovat päässeet turvallisesti koteihinsa. Nimittäin vuotuinen ystävä-tapaamisemme järjestyi kaikista lakon uhkista ynnä muista huolimatta. Vietimme viiden naisen kesken oikein rentouttavan ja ihanan viikonlopun. Matkalaukkuani pakatessani pakkasin ihmeekseni sekä reiki-levyn että enkelikortit mukaan, siitäkin huolimatta että ystäväni eivät ole ollenkaan enkeli- tai reiki-ihmisiä. Viime vuonna sain naureskeluja ja epäilyksiä aikaiseksi kun kerroin kiinnostuksestani enkeleihin. No, tällä kertaa sain myöskin paikoin epäilyä osakseni, mutta niinpä vaan kävi, että sain reikittää jokaista heistä vuorollaan ja niistä vuoroista melkein kiisteltiin! Hoidin jokaiselta ainoastaan päätä, samalla kun juttelimme olohuoneessa ja voin sanoa että joka ikinen nautti hoidosta täysin rinnoin. Lisäksi joka ilta piti nostaa myös enkelikortit ja niidenkin sanomia tulkittiin kilpaa ;).

Enkelikortteja nostellessamme ja enkeleistä jutellessamme oli jotenkin todella mukava huomata, kuinka enkelikorttien viesti tai muuten vain niistä juttelu rauhoittivat ystäviäni mieltä askarruttavissa asioissa. On myös ihana huomata, että vaikka heidän asenteensa on erittäin varautunut kaikkia henkisiä juttuja kohtaan - osittain varmaankin siksi, ettei kaikki ole järjellä selitettävissä tai niihin liittyy pelkoa - heillä on kuitenkin olemassa uteliaisuus ja avoimuus henkisiin asioihin. Ja että ihan reiki-hoitoon pääsystä kinastellaan, niin se on jo lottovoitto :)! Näkipä eräs heistä ensimmäisenä yönä unta kuolemasta, eli ehkä hänellä alkaa jonkinlainen uusi kausi..

Itse näin ennen lähtöäni todella pelottavaa unta. Olin rappukäytävässä (työpaikkani?) ja näin siellä erään tutun papan istua kyyhöttävän. Hän sai sanottua minulle, että "auta Hanna minua" ja tuupertui maahan. Olin hätääntynyt koska en päässyt huutamaan apua ja minun piti alkaa elvyttämään. Jostain kumman syystä minulle näkyi reiki-tuttavani nimi kuvassa ja minulle jäi käsitys, että minun tulisi etsiä hänet käsiini auttamaan siinä tilanteessa. No, pappa kuoli ja heräsin unesta hyvin pelokkaana ja mietin edelleen, onko kyseinen pappa kuollut tai huonossa kunnossa, sillä hän on hyvin iäkäs. Pyysin siinä sitten keskellä yötä hänelle enkeleitä turvaksi, oli tilanne mikä tahansa. Olen viime aikoina saattanut nähdä unia potilaistani, sellaisista mm. jotka eivät ole pitkään aikaan olleet yhteydessä. Unesta parin päivän sisällä he ovat soittaneet tai olen muuten kuullut heistä. Omituisia etiäisiä.

Nyt on mentävä nukkumaan, sillä myrsky murensi haaveeni ihanasta Pendolino-matkasta, jolla olisin voinut rauhassa kursia univelkaani kiinni.. Hyvää yötä ja paljon paljon ihania enkeleitä viikkoon <3!

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Ego syrjään

Pohdin viime kirjoituksessani sitä, uskallanko tarjota reikiä sairastuneelle tuttavalleni ja toivoin merkkejä siitä, puhunko vai en. No, lopulta kävi niin, että keskusteltuani niitä näitä tuttavani kanssa, hän totesi erääseen lauseeseen näin: ".... tietysti pelottaa hieman, mutta toisaalta olen luottavaisin mielin siitä, että joku enkeli istuu olkapäälläni." Niinpä minä tiesin hetkeni koittaneen ja kysyin varovaisesti, tietääkö hän reikistä mitään. Hän kertoi tietävänsä ja sitten sanoin tekeväni hoitoja ja että tekisin mielelläni hänellekin, jos tulee tarve joko fyysisten tai psyykkisten syiden vuoksi. No tästäkös hän sitten innostui ja alkoi oikein kunnolla kyselemään kaikkea ja sanoi arvelleensakin, että minusta löytyy tällaista syvyyttä. Kun erkanimme ja lähdin jatkamaan matkaani, kulkureitilläni odotti pieni valkoinen höyhen <3. Kannatti luottaa intuitioon. Kaikista tärkeintä tässä asiassa oli minulle se, että pystyin tarjoamaan reikiä ihmiselle, jota kohtaa minulla on ollut kovin ristiriitaiset tunteet ja kun tarjosin hoitoa, tein sen täysin rakkaudellisin ja puhtain aikein, sydämessäni halu auttaa. Pystyin sivuuttamaan egoni ja juuri se merkitsi minulle erittäin paljon.

Tein eilen ensimmäisen kerran reiki-lähetyksen viikonloppuna perustetun verkostomme avulla. Halusin lähettää reikiä Filippiineille taifuunin uhreille ja pelastustyöntekijöille. Lähetys ei aiheuttanut minussa sen suurempia tuntemuksia, joskin rauhoituin todella nopeasti uneen. Kanssa-reikiläiset sen puoleen olivat uneksineet varsin vauhdikkaita unia ;). Jännä kokemus ja aion toteuttaa vastakin. Olen tällä viikolla myös reikittänyt joka ilta tytärtäni, jolle flunssa on tehnyt tuloaan parin päivän ajan. Hän on valitellut lisäksi vatsakipua. On ihana huomata, miten hän reiki-musiikin soidessa ja hoidon aikana rauhoittuu silmin nähden ja nauttii olostaan. Lisäksi hän alkaa aina hempeilemään ja se tuntuu aika ihanalta <3.

Finnairin lakon uhka leijuu yllä ja vaikuttaa tulevaan viikonloppuuni, joka minun pitäisi viettää Oulussa. Matkan suunnittelu on ollut alunperinkin tosi jähmeää ja keväällä kun päivää lyötiin lukkoon, mutkia tuli koko ajan matkaan. Nyt sitten tämä mahdollinen lentolakkokin vielä sotkee asioita.. Että jos tästä matkaan pääsee, niin sitten on todella tarkoitettu niin. Taisin mennä voittamaan liput käsityömessuillekin viikonlopuksi, vaikka alunperin kilpailuun osallistuessani tiesin etten pääse messuille Oulun reissun vuoksi.. Outoja yhteensattumia. Ihanaa, pääsen huomiseks ja perjantaiksi valmiiden patojen ääreen koulutukseen ja saan hetkeksi irroittautua normaalista työ-arjesta. Tervetullutta vaihtelua! Nyt vaan sitten enkeleille toivetta siitä, että Oulun reissu joko toteutuu tai on toteutumatta - kaikkien korkeimmaksi parhaaksi - ja että tyttäreni ei sairastu enempää. Kiitoskiitoskiitos :).

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Reiki-verkosto

Olipahan ihana ja ikimuistoinen viikonloppu! Yhteen vuorokauteen mahtui niin paljon naurua, iloa ja ystävyyttä että olo on nyt suorastaan haikea. Eilen illalla konsertin jälkeen perustimme siskoni ja ystäväni kanssa kauan suunnittelemamme reiki-verkoston. Sen idea on sellainen, että jos joku meistä kolmesta tarvitsee apua reikitykseen, hänen pitää vain mainita meidän verkostomme nimi ja meidät muut otetaan lähetykseen mukaan. Mielenkiintoista, sanoisinko. Tämä ymmärtääkseni koskee esimerkiksi sellaisia tilanteita, joissa toivoisi saavansa enemmän voimaa reikittämiseen ja kun verkosto on perustettu, ei tarvitse erikseen sopia kaikkien kesken, koska lähetetään reikiä jollekin/jonnekin, vaan verkostomme mainitsemisella saa meidät kaikki mukaan.

Olen joskus miettinyt ennen nukkumaan menoa, että haluaisin lähettää jollekin reikiä, mutta koska en ole sopinut siitä erikseen sen jonkun kanssa, en sitä voi tehdä. Sain vinkin siihen, että lähetyksen voi tehdä niinkin, että sanoo vain mielessään lähettävänsä reikiä sinne missä sitä tarvitaan. Näin ollen ei tarvitse välttämättä erikseen personoida sitä, kelle reikiä lähettää. Eräs ristiriitakin minulla on yhden reiki-jutun suhteen. Nimittäin, olen kuullut toisten oppineen, että reikiä voi lähettää myös ilman vastaanottavan osapuolen lupaa. Tämä siksi, että sekä reikittäjän että lähetyksen saajan korkeammat minät keskustelevat keskenään ja reikitettävän korkeampi minä tietää, haluaako/voiko hän ottaa reikiä vastaan. Itse olen taas oppinut ja pitänyt melko tiukastikin kiinni siitä, että reikin lähettämiseen pitää olla aina lupa enkä näin ollen ole uskaltanut lähettää sitä jos en ole varma siitä, haluaako kyseinen ihminen ottaa vastaan reikiä.

Minun tekisi mieli tarjota reikin mahdollisuutta eräälle vakavasti sairaalle tuttavalleni, jonka suhtautumisesta reikiin en totta puhuen osaa yhtään sanoa. Aluksi kun ajattelin asiaa, torjuin ajatuksen välittömästi. Sitten aloinkin pohtia, voisiko tämä kyseinen ihminen sittenkin olla sellainen, jolle voisi reikiä tarjota. Reikin tarjoamista sotkee osittain myös se, että minulla on hieman ristiriitaiset tunteet kyseistä ihmistä kohtaan. Silti, sydämessäni, haluaisin (ehkä) ottaa riskin ja kysyä. Olen ajatellut, että pyydän enkeleiltä johdatusta tässä asiassa ja uskon saavani selkeät merkit siitä, onko reikin tarjoaminen tai siitä puhuminen ok tämän ihmisen kohdalla. Kiitos kiitos kiitos <3.

torstai 7. marraskuuta 2013

Täyttä haipakkaa eteenpäin

Tämä viikko on tiristänyt minusta totaalisesti kaiken mahdollisen irti, sen verran haipakalla on (taas) menty eteenpäin. Toisaalta työkiireiden hyvä puoli on ehdottomasti ollut se, etten ole kaiken touhun keskellä ehtinyt vellomaan tiettyjä asioita ihmisten kanssa. Olen aika mallikkaasti onnistunut ulkoistamaan itseni negatiivisuudesta, joskin pienet peikot aina välillä ovat nostaneet hetkellisesti päitään minunkin ajatuksissani. Töissä tulee tapahtumaan muutamia muutoksia aivan pian jo, ja onpa todella jännä nähdä miten kaikki se vaikuttaa koko työpaikan dynamiikkaan ja asioihin siellä ylipäänsä.. Ajatuksissani olen muutoksista varovaisen toiveikas, mutta silti muutosten ja tapahtumaketjun alkusyy on pysäyttävä, enkä olisi toivonut muutosten tapahtuvan juuri tällaisen asian johdosta. Täytyy kuitenkin pitää mielessä, että kaikilla asioilla on tarkoituksensa ja jokaisella ihmisellä korkeampi suunnitelma, jota on noudatettava.

Syksyn pimeys lyö voimalla ja miltei joka aamuinen sade lannistaa. Toivoisin jo niin kovasti, että sataisi lunta ja tulisi pakkanen, jolloin ulkona olisi hieman valoisampaa.  Toisaalta esimerkiksi kun tänään sain katsella hetken aikaa työhuoneeni ikkunasta kaunista auringonsiltaa, joka valaisi koskea, tunsin suurta iloa. Kuinka pienikin hetki kirkasta taivasta voi piristää niin kovin!

Tulevana viikonloppuna saan nauttia ystävieni seurassa konsertista ja hotelliyöstä - kylläkin omassa kotikaupungissani :). Tiedossa on siis rentoutumista, reikijuttuja ja hotellin ihana aamiainen <3! Olen saanut kuulla mieheltäni aika monta kertaa kuittailua siitä, että en ole kotona isänpäivän aamuna, mutta olen yrittänyt hyvitellä tätä "kamalaa kömmähdystä" kaikenlaisilla korvaavilla pikku-jutuilla pitkin viikkoa. Tyttäreni teki lahjaksi kangastusseilla liikuttavat tyynyliinat sekä isälleen että ukille, ja itse ajattelin leipoa täytekakun jo lauantai-aamulla. Ensi viikonloppuna pääsen Ouluun vuosittaiseen tapaamiseen opiskelukavereideni kanssa. Harmillista, kun nämä "omat viikonloput" sattuvat peräkkäisille viikonlopuille, mutta toisaalta kerrankos minäkin pääsen matkalle ihan yksin :). Vielä huominen rutistus ja sitten ah, ihana viikonloppu konsertteineen päivineen! Kyllä saan sitten olla onnekas <3!

lauantai 2. marraskuuta 2013

Yksisarvisiin tutustumassa

Lieko auringonpimennyksen ja uuden kuun lähestymisen tuomaa energioiden vaihtelua vai mitä, mutta olen ollut aivan pihalla koko viikon. Eilen kaikki häsläämiseni kulminoitui siihen, että vein tyttäreni hänen ystävänsä synttärijuhlille ja kun saavuimme paikalle, selvisi että juhlat ovatkin vasta ensi viikolla..! Minulla oli ollut monta kertaa päivän aikana ajatus siitä, että varmistan juhlien alkamisajankohdan viestillä ennen iltaa, mutta jotenkin torppasin ajatuksen luottamalla siihen, että olen lukenut kutsun oikein.. Jos olisin laittanut viestiä kellonaikaa varmistellakseni, kuten monesti ajattelin, olisi oikea päivämääräkin selvinnyt siinä samalla. No, minua piti jotenkin ilmeisesti herätellä hieman. Olen nukkunut tosi huonosti monena yönä ja töissäkin olen välillä sekoillut ja unohdellut asioita. Ja tämä on siis hyvin epätyypillistä minulle! No, ehkä tätäkin voi selitellä kaikenlaisilla energia-jutuilla, kuten monia muitakin asioita ;).

Työpaikkani alakerran kahvila (joka on muuten nimetty erään enkelin mukaan..) lopetti toimintansa perjantaina ja kävin siellä läksiäiskahvilla. Olin hypistellyt jo alkuviikosta Diana Cooperin Yksisarvis-kirjaa mutten raaskinut sitä kuitenkaan silloin vielä ostaa. Eilen kirja oli -60%:n alessa ja nappasin sen mukaani. Olen lukenut sitä muutaman kappaleen ja kirja on osoittautunut varsin mielenkiintoiseksi. Minulla on hyvin vähän kokemuksia yksisarvisista tai ylipäänsä tunteita niitä kohtaan, jonka vuoksi onkin mielenkiintoista tutustua niihin. Kerran tai pari tehdessäni reikihoitoa siskolleni minusta on tuntunut kuin yksisarvinen olisi pukkaillut minua käteen ja se on tuntunut tosi hassulta. Ilmeisesti nyt on aika tutustua niihin enemmän, koska jostain syystähän tuo kirja pomppasi näkökenttääni ja "jouduin" ostamaan sen itselleni ;).

Reikitin eilen parasta ystävääni etänä ja koin hoidon aikana jotain aivan ennenkuulumatonta. Vaivuin melko heti hoidon aloittamisen jälkeen hyvin syvään meditatiiviseen tilaan; koin olevani hereillä ja tietoisessa tilassa, mutta silti olin aivan jossain muualla. Ajattelin hoidon aikana useasti, että ns. "normaali etähoitoaika" on mennyt jo aikoja sitten, mutta koin että reikin täytyi virrata niin kauan kuin hoito lopulta kesti - 30-45min?? Vaivuin niin syvään meditaatioon, että lopulta tempauduin sieltä sen verran takaisin tajuntaan että kävin nukkumaan. Sain nukkua viikon parhaat unet ja matkustin taas valtavasti unissani. Kävin mm. Austaraliassa/Uudessa Seelannissa tms. ja sain lentää jollain hökötyksellä josta katselin kun rohkeat ihmiset surffasivat kauheaa vauhtia pitkin vaahtopäitä! Hyvin voimaannuttava ja mielenkiintoinen kokemus. Ja kuulemma vastaanottava osapuolikin oli nauttinut hoidosta kovasti.

Kävimme tänään Pyhäinpäivän kunniaksi viemässä mieheni isän haudalle kynttilän ja voi, miten kaunis kynttilämeri hautausmaa oli! Erityisesti tänään lähetän enkeleitä läheistensä menettäneiden luokse lohduttamaan ja kulkemaan heidän rinnallaan. Lisäksi pyydän että ae Rafael ja muut enkelit suojelevat rakasta kummipoikaani ja hänen perhettään matkalla ja antavat heille merkkejä läsnäolostaan herättäen luottamusta siihen, että kaikki menee hyvin <3.

keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Pieni rei'ittäjä

Kärsin tänä iltana vatsakivusta ja olen reikittänyt vatsaani melko hyvällä vasteella. Äsken sohvalla maatessani ja reikittäessäni, tyttäreni otti tuolin sohvan viereen ja kertoi tekevänsä minulle hoitoa. Hän hieroi asianmukaisesti käsiään yhteen ja alkoi sitten (omien sanojensa mukaan) "rei'ittää" minua. Uskomatonta, miten pieni ihminen voikaan olla niin kiinnostunut hoitamisesta! Olikin melko liikuttavaa, kun hän hetkeä myöhemmin kertoi tohkeissaan isälleen menevänsä isona reiki-kurssille <3. Millaiset energiat mahtaakaan vallita maailmassa sitten kun tyttäreni on aikuinen!

Tänä aamuna minusta tuntui siltä, että en käynnisty lainkaan, väsytti ja tympäisi lähteä ulos pimeyteen. Mieleni kuitenkin piristyi välittömästi työpäivän ensimmäisen puhelun jälkeen, kun eräs asiakkaani kiitteli minua olemassaolostani ja hyvästä palvelusta. Uskomatonta, miten positiivinen palaute kantaa! Painoin suorastaan hurmoksessa koko työpäivän, sillä palautteen antajan äänestä kuuli, että hän todella tarkoitti sanojaan. Töistä kotiin tullessani sain tärkeää ja ihanaa kirjepostia rakkaalta ihmiseltä ja puhelu hyvän ystäväni kanssa muistutti jälleen siitä, mikä elämässä on tärkeintä; perhe ja ystävät. Olen uskomattoman onnellinen jokaisesta rakkaasta läheisestä, joka on elämässäni, sillä ilman heitä elämä olisi väritöntä ja tylsää. Heidän avullaan myös oppii itsestään jotain uutta.

Olen muuten miettinyt taas ihottuma-asioita. Iho on aivan loistavassa kunnossa ja olen palannut mielessäni kesään, jolloin ihottuma alkoi. Allergologin mielestä kyseessä on siis kosketusihottuma, jonka takana on mahdollisesti kosmetiikka-allergia. Olen yhdistellyt päässäni tuotteita, joita kesän aikana käytin ja polkuni johti kahteen tuotteeseen, joiden säilöntäaineissa voisi olla mahdollisesti jotain allergisoivaa: Acon aurinkoivoide ja Garnierin BB-voide. Lisäksi Lipolan-voide aiheutti pari viikkoa sitten ihottumareaktion kaulalleni. Aurinkovoidetta käytin viime kesänä enemmän kuin koskaan ja BB-voiteen vaihdoin juuri kesän alussa. Voisiko niissä olla jokin yhteinen säilöntäaine, joka ihottuman olisi voinut laukaista? Laitoin sähköpostia Garnierille aineluettelon saamiseksi, mutta ainakaan vielä sitä ei ole kuulunut.. Helmikuussa siis selviää mahdollisesti jotain uutta epikutaanitestien jälkeen, mutta siihen asti täytyy vain arvailla, huoh.


sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Villejä unia

Olen nähnyt tällä viikolla toinen toistaan villimpiä unia. Usein nämä villit uni-seikkailut tulevat silloin, jos joku on tehnyt minulle etähoidon tai olen reikittänyt itse itseäni. Eräänä yönä menin vanhempieni kanssa sukellusveneellä päiväretkelle Venäjälle?! Sukellusvene oli kamalan pimeä ja valtavan iso ja siellä oli myös paljon ihmisiä. Jossain vaiheessa matkaopas sanoi että kannattaa laittaa kypärät päähän, koska katosta voi kohta tippua kivenlohkareita. Pysähdyimme jollekin välietapille ja sieltä veneeseen palatessani olin kadottanut äitini. Itkeä vollotin aivan lohduttomasti enkä unen aikana löytänyt enää äitiä. Opas lohdutteli minua, että äidin on pakko olla laivassa ja että ei hän voi jäädä kadoksiin.

Toisessa unessa olimme mieheni kanssa ryhtymässä kahvila-lahjapuotiyrittäjiksi. Kävimme katsomassa liiketilaa, jossa nykyinen yrittäjä esitteli paikkoja. Tilassa oli kolme valoisaa huonetta, joista yksi oli ikäänkuin pieni kappeli tms. Seinät olivat aivan vaaleat ja huoneen etuosassa penkkien edessä oli alttari jossa oli myös televisio. Käsitin, että jumalanpalvelukset tai hartaushetket pyörivät koko ajan siellä, että asiakkaat voivat halutessaan käydä siellä rauhoittumassa. Mietin itsekseni, että se tila sopisi todella hyvin esim. reiki-hoitojen tekemiseen. Jossain kohtaa pohdiskelin ääneen, miten meidän aikamme riittäisi paikan pyörittämiseen, kun molemmat käymme kuitenkin kokopäivätyössä. Nykyinen yrittäjä lohdutti minua, että tiukan paikan tullen voin pyytää kahta valkoista enkeliä apuun ja he auttavat. Niin, että vilkasta on meikäläisen unimaailmassa!

Eilen sain kokea taas enkeleiden korvaamattoman avun, kun  etsin tyttäreni kadoksissa olleita upouusia talvirukkasia. Olimme viikon ajan etsineet rukkasia joka paikasta löytämättä niitä. Aloin jo olla epätoivoinen ja tuskastunut, sillä ne ovat aivan uudet rukkaset eikä löytymisestä ollut toivoakaan. Sitten tein koiran kanssa lähtöä lenkille ja pyysin enkeleitä auttamaan minua rukkasten etsinnässä. Menin pikkueteiseen laittamaan kenkiä jalkaani ja yhtäkkiä mieleeni juolahti katsoa kenkähyllyn perälle. Kappas vain, rukkaset löytyivät sieltä - paikasta jossa en olisi ikinä kuvitellut niiden olevan! Sitten ryntäsin eteiseen ja kiljahdin ääneen kiitokseni enkeleille. Voi vaan kuvitella, millaisia ilmeitä täältä kotijoukkojen naamoilta näkyi... ;)

Huomenna alkaa taas työviikko. Töissä on ollut taas välillä hieman raskasta kun porukkaa on sairaana eikä sijaisia ole ollut. Katsoin viime viikolla työvuoro-ohjelmasta, etten itse ole ollut kertaakaan tänä vuonna poissa oman tai lapsen sairauden vuoksi. Vielä on kaksi kuukautta tätä vuotta jäljellä ja sairastumisia voi tulla, mutta olen kyllä erittäin kiitollinen ilmeisen terveistä geeneistäni, joista myös tyttäreni on tainnut saada osansa. Lisäksi reikiläisyys suojaa meitä varmasti myöskin taudeilta ja jos joku tauti pääsee meihin iskemään, saan reikin avulla lievitettyä oireita. Kätevää kun on oma "ensiapupakki" mukana koko ajan!


tiistai 22. lokakuuta 2013

Kremppoja ja joulun odotusta

Ihmettelin viikonloppuna rinnassa tuntuvaa möykkyä ja ahdistusta, jotka yhdistin aluksi arkeen paluuseen. Hiljalleen sunnuntain aikana aloin kuitenkin miettimään, voisivatko ne liittyä pitkästä aikaa johonkin pahaan, mitä on tapahtumassa. Puhuin tästä siskollenikin ja toivoimme yhdessä, ettei mitään pahaa tapahtuisi. Seuraavana aamuna sitten luinkin uutisen, jossa kerrottiin USA:ssa tapahtuneesta kouluammuskelusta.. Maanantaina möykkyä ja ahdistusta ei enää ollutkaan ja tiesin uutisen luettuani niiden liittyneen siihen. Olen viimeksi kesällä kokenut vastaavaa ja tuolloin asiasta reiki-openi kanssa keskusteltuani sain ohjeeksi vahvistella suojiani. Ilmeisesti suojauksessani on jälleen jotain vajausta, koska otin itselleni minulle kuulumattoman ahdistuksen.

Fyysisessäkin puolessa taitaa olla pitkästä aikaa jos jonkinlaista kremppaa, nimittäin selkäni on pitkästä aikaa kipeytynyt ja pari vuotta sitten leikattu rannekin oireilee. Molemmat vaivat vasemmalla puolella, kuten yleensä aina. Luojalle kiitos naprapaatista, jonka ansiosta saan taas apua selkäni kanssa! Olen saanut jonkin verran lievitettyä kipuja myös reikin avulla, mutta olen todennut, että joissain vaivoissa myös ammattilaisen tekemä käsittely yhdessä reikin kanssa täydentävät mukavasti toisiaan.

Teimme toissa iltana yhdessä siskoni kanssa etähoidon jalkakivusta kärsivälle äidillemme, joka on tällä hetkellä lomamatkalla. Hoidimme häntä jo viime viikolla, jolloin saimme reikin avulla terävimmän kivun  helpottumaan. Kipu oli kuitenkin matkalla palannut kovana ja äitimme pyysi etähoitoa, jonka päätimme tehon maksimoimiseksi tehdä yhdessä. Tänään kuulin onnekseni, että jalka on tällä hetkellä jo paljon parempi. Tuntui mielettömän hyvältä, että äiti pyysi meiltä reikiapua ja varsinkin se, että hoito teki tehtävänsä ja hän voi nauttia reissusta <3.

Joulu lähestyy ja glögikausi on aloitettu. Pyhäinpäivänä ajattelin viritellä sisälle valoja, jotka piristävät loisteellaan pimeän talven ajan. Ajatukseni suuntautuvat myös hiljalleen jo jouluun, jonka vietämme ensimmäistä kertaa omassa kodissamme. Se tuntuu toisaalta ihanalta, toisaalta haikealta.. Onneksi siihen on kuitenkin vielä aikaa muutama kuukausi, joiden aikana ehdimme totutella ajatukseen omannäköisestämme joulusta. 


lauantai 19. lokakuuta 2013

Koti-ikävä





Olen äärettömän onnellinen ja silti samalla hieman surullinen. Tulimme juuri junalla "kotoa" kotiin ja sydäntä nakertaa taas se sama tunne joka niin usein ennenkin loman jälkeen, ikävä. Vietimme tyttäreni kanssa ihanat kolme päivää siskoni ja vanhempieni kanssa, ja vaikka onkin ihana olla kotona, tuntuu että arkeen palautuminen kestää taas hetken. Tunnelma, joka lapsuuden kotikaupungissani vallitsee, on jotenkin jännä. Ihmiset ovat aivan erilaisia kuin täällä suuressa kaupungissa ja välillä tuntuu, että kaupunki on ikään kuin unessa. Omakotitalo-alueella talojen pihat ammottavat tyhjyyttään, mutta ikkunoista paistaa valo ja kodikkaan tunnelman talojen sisällä voi aistia. Kaupungin henki on lupsakka ja mikä ihaninta, välimatkat aivan naurettavan lyhyitä! Mietin jatkuvasti, millainen itse olisin ja millainen elämämme olisi, jos pääsisimme todella muuttamaan sinne takaisin. Onko mielikuvani elämästä pikku-kaupungissa värittynyt unelmilla ja toiveilla, vai pystyisimmekö rakentamaan uudelleen elämämme sinne? Sen saamme joskus vielä toivottavasti nähdä..

Loma oli senkin vuoksi ihana, että ehdimme siskoni kanssa tehdä toisillemme reiki-hoitoja ja kokeilimme myös paria uutta, huikeaa juttua yhdessä. Teimme yhden etähoidon ystävällemme (myöskin reikiläinen) yhtä aikaa ja eilen teimme kontaktihoidon äidillemme yhdessä. Lisäksi sain itse sekä etähoidon että pienen kontaktihoidon. Mikä rikkaus onkaan, kun perheessä on kaksi reikiläistä ja lähipiiriinkiin kuuluu muutama! Haluaisin edelleenkin itse tehdä enemmän hoitoja, joten täytyypä taas heittää yläkertaan toivetta ja olla ehkä itsekin aktiivisempi asian suhteen..

Sen lisäksi, että kotikaupungissani on tärkeitä ihmisiä, siellä on myös äärettömän kaunis luonto ja mahtavat ulkoilumahdollisuudet. Tänä iltana sallin itselleni pienen ikävässä märehtimis-tuokion ja huomenna on positiivisuuden aika ;). Tänä iltana saan myös ensimmäistä kertaa kokea etähoidon, jonka siskoni ja ystäväni tekevät minulle yhtä aikaa, ihanaa. Tämä tarkoittanee siis sitä, että kunnon yöunet ovat taatut! Katsotaan, keiden kanssa tavataan ensi yönä astraalitasoilla..

                                            (Koivu, jonka kaarnassa hauska spiraalikuvio.)




maanantai 14. lokakuuta 2013

Uudet energiat

Tänään oli kauan odotettu aika ihotautilääkärille. Sitä oli odotettu sydän kurkussa, viikkoja, päiviä ja tunteja laskemalla. Lopulta pääsin vastaanotolle, ja kun sitten lääkärin penkkiin lopulta istahdin, juoksin tarinani läpi siten kuin minun pitäisi kertoa asiani minuutissa. Niin, ja ei kai tarvitse edes sanoa, että kävi klassiset, eli ihottumahan on ollut parempana jo pari viikkoa.. ;) Kaulan nahka on kuiva koppura ja hieman punoitteleva, mutta kaukana siitä "pannasta" joka siinä vielä kuukausi-pari sitten oli. Lääkärikäynti käsitti siis lääkärin vastaanoton, hoitajan tekemät allergiatestit ja ohjauksen, jossa sain rasvausvinkkejä. Joka ikisellä vastaanotolla tunsin olevani kuin olisin jonkun toisen ajalla, eli kiireinen vaikutelma oli läsnä jokaisessa edellä mainitussa kohtaamisessa. Se, mitä käynnistä jäi käteen, oli aika tavalla nolla, ikävä kyllä. Saan vielä ensi vuoden puolella kutsun epikutaani-testeihin, eli sitten testataan mahdolliset allergiat lisaineille, kosmetiikalle ym. Katsotaan siis, paljastuuko sieltä jotain selittävää tekijää ihottumalleni. Ihottumaa pohtiessani mieleeni juolahti eilen, että kun lopetin Aloen juomisen pari viikkoa sitten, ihottumakin alkoi parantua enkä ole tarvinnut kortisonia melkein kahteen viikkoon.. Ei sillä, että Aloe olisi voinut olla alunperin kaiken pahan alku ja juuri koska ihottuma alkoi jo kesällä, mutta olisiko se voinut ylläpitää oireilua?? Ei varmastikaan mahdoton ajatus.

Asiasta reikiin :). Siskoni kävi viikonloppuna reiki II-kurssin ja on ollut erittäin mielenkiintoista huomata, miten samasta asiasta on olemassa niin monenlaista linjausta. Oman reiki-openi linjauksen mukaan kaikki tehdään varsin yksinkertaisesti ilman turhia jäykkiä kaavoja. Tämä tapa sopii minulle erittäin hyvin ja siksi kai olen hänen kursseilleen ohjautunutkin ;). En missään nimessä tarkoita, että toisten opettajien linjaukset olisivat jotenkin huonompia tms. vaan tuntuu huvittavalta, miten samaa asiaa voidaan opettaa niin monin erilaisin tavoin. Jokaista tapaa tarvitaan ja jokainen hakeutuu juuri sen opettajan kurssille, mille on tarkoituskin mennä.

Sain kokea eilen ensimmäistä kertaa itse etähoidon olemalla siis hoidettava osapuoli, kun siskoni halusi harjoitella minulle hoitoa. Ensinnäkin, oli ihanaa kun ei "tarvinnut" itse reikittää itseään (väsymys+tympääntyneisyys), vaan joku halusi tehdä hoidon minulle - taivaallista suorastaan! Aluksi tunsin sormieni tikkuilevan ja vatsani kurisevan, tottakai :D! Sitten noin 10minuutin jälkeen rentouduin täydellisesti ja vaivuin meditatiiviseen tilaan. Tämän jälkeen havahduin "hereille", jolloin hoito todennäköisesti loppui. Yöllä olin unessa siskoni kanssa ja minusta tuntui, että keskustelin hänen kanssaan jollakin ei-fyysisellä tasolla?! Vaikea selittää, mutta se ei varsinaisesti  ollut perinteistä unta vaan jotain muuta. Reiki II avasi kaiketi hänen energiansa totaalisen uudelle tasolle, joten mitä kaikkea hauskaa me vielä keksimmekään :)!

Huomenna, huomenna! On nimittäin viimeinen työpäivä ennen loppuviikon lomaa. En koe olevani edes varsinaisesti loman tarpeessa, mutta onpa ihana ajatus, kun pääsee kotiin vanhempien luokse <3. Siskoni perhe tulee sinne myös, eli luvassa on molemminpuoliset kontaktihoidot, oi autuus!  Jännitän hieman junamatkoja tyttäreni ja kaikkien kantamustemme kanssa, mutta täytyy valjastaa kaikki taivaalliset apujoukot kehiin niin matka sujuu rattoisasti. Aivan ensimmäiseksi on kuitenkin selviydyttävä tästä illasta, joka toi mukaan melkoisen raivokohtauksen tyttäreni puolelta. Kerään voimia vahvana vanhempana olemiseen ja vaikeiden tunteiden tukemiseen. Siitäkin huolimatta, että korvani soivat raivoamisen jäljiltä ja minusta tuntuu siltä, etten juuri nyt jaksa kuunnella kaikkia solvauksia. Vaikkakin - tai ehkä juuri siksi, että ne tulevat lapseni suusta. Saatuani tilanteen laukeamaan ja rauhoiteltuani tytärtäni voin onnitella itseäni siitä, että kaiken väsymyksen ja ärtymyksen keskellä minulla oli sanat, joiden avulla sain tyttärelleni, ja itsellenikin lopulta hyvän mielen, ja osasin aikuisena pukea sanoiksi tunteet, joita tänään piti käsitellä.

keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Varjelus

Ei ole tullut viime aikoina kovinkaan paljon kirjoitettua tänne, johtunee jonkinlaisesta "tukosta" joka kuvaa oloani aika hyvin. Tunnen olevani jumissa; mieli on hieman tympääntynyt enkä ole huomioinut enkeleidenkään merkkejä moneen päivään. Tympäännyin eilen enkeleihinkin toden teolla, koska minua ei "päästetty" menemään eräälle tärkeälle keikalle, jonne pääsy riippui mieheni työmatkasta. Toivoin edellisenä iltana enkeleiltä, että he menisivät auttamaan miestäni työmaalle ja paiskisivat töitä siihen malliin, että mies joutuisi ajoissa kotiin ja minä keikalle. No, työmaalla ilmeni paljon ongelmia laitteissa ym. ja minusta tuntui että matkaani suorastaan yritetään sabotoida kaikilla vastoinkäymisillä. Tänään mieheni kertoi varjeluksesta, jonka hän oli kotimatkalleen eilen pimeässä sadesäässä kohdannut: hän oli ajanut sysimustassa illassa ja saanut yllättäin ajatuksen, että hirviä voisi olla liikkeellä ja että jos sellainen tielle kävelisi, ei olisi paljon toiveita sitä nähdä. Hän oli vaistomaisesti hieman hiljentänyt vauhtia ja kas kummaa, hetken päästä tiellä oli seissyt kolme hirveä, jotka hän onneksi huomasi ajoissa. Minä tietenkin olen sitä mieltä että hänen suojelusenkelinsä kuiskutteli varoituksia korvaan ja niinpä taisi hänkin tuumia.. Toinen hänen ajatuksensa oli, että jos minä olisin lähtenyt keikalle ja meillä olisi ollut lapsenvahti, hän olisi luultavasti ajanut paljon kovempaa että olisi ehtinyt nopeammin kotiin ja siitä olisi saattanut tulla pahaa jälkeä... Kiitos enkeleille <3.

Ensi maanantaina on kauan odotettu aika allergia- ja ihotautienpolille. Minua niin jännittää, selviääkö siellä jotain tästä mystisestä ihottumasta ja jos selviää, niin mitä. Allergiatestejä siellä ainakin tehdään. Toivoisin niin saavani hyvät ohjeet ihon hoidossa ja ehkä jonkinlaisen vakuuttelun siitä, että ihottumani paranee joskus oikealla hoidolla. Toisaalta pelkään hieman, minkä tuomion sieltä saa.. Kaiken kaikkiaan olen kuitenkin hyvin tyytyväinen, että vihdoin asiaan saadaan jotain edistystä kun ihotautilääkäri arvioi tilanteen. Lopetin Aloe vera-juoman nauttimisen, koska ensimmäinen pullo loppui kesken enkä saanut uutta tilalle. En osaa yhden pullon jälkeen sanoa, oliko sillä minkäänlaista vaikutusta, mutta ihmeparantumista sen ensimmäisen pullon jälkeen ei ainakaan tapahtunut. Pidempiaikaisella käytöllä olisi saattanut olla näkyvämpiä vaikutuksia - tai sitten ei.

Ihanaa, saan lomailla ensi viikolla puolikkaan viikon! Lähdetään tyttäreni kanssa kohti kotikontuja ja odotan jo innolla pääseväni "kotiin". Ensin on kuitenkin taas viikonloppu ja pitkästä aikaa meillä ei ole mitään erityistä ohjelmaa tiedossa. Ihanaa, saa olla vaan kotona oman perheen kesken ja kerätä voimia lomailua varten <3.

sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Mikkelinpäivä

Olemme saaneet tänään viettää ae Mikaelin päivää, Mikkelinpäivää. Hoksasin viime vuonna Mikkelinpäivän merkityksen ja siitä lähtien se onkin ollut minulle yksi tärkeimmistä kirkkopyhistä. Kävimme tyttäreni kanssa sekä viime että tänä vuonna Mikkelinpäivän kunniaksi enkelikirkossa. Heti katedraaliin astuttuamme silmäni jo kyyneltyivät, sillä kirkossa soi mielettömän kauniita lasten virsiä huilulla ja pianolla säestettyinä. Muuten kirkon tunnelma jäi viimevuotiseen verrattuna vähän vajaaksi, sillä kirkon työntekijä oli hieman jännittyneen oloinen. Viime vuonna kyseisessä kirkkohetkessä hipsuteltiin höyhenillä oman lapsen poskea ja siellä sai vuodattaa kyyneileitä ihan olan takaa. Siltikin samalla hetkellä, kun tänään astuin kirkon ovesta sisään, tunsin hiuksissani ja päänahassani hipsuttelua ja kylmät väreet menivät kehoni läpi, toisin sanoen enkeleiden läsnäolon pystyi aistimaan toden teolla <3.


Seurasin viikko sitten erästä keskustelua facebookissa, jossa pohdittiin oman suojelusenkelin nimeä. Monet kertoivat saaneensa enkelinsä nimen tietoonsa joko unen tai "alitajunnan" välityksellä.  Niinpä sitten eräänä iltana aloin pohtia ja kysellä, minkä niminen enkelini mahtaa olla ja miltei samantien sainkin vastauksen, Ellen. Minun enkelini nimi on Ellen ja nimi on tuntunut heti alusta alkaen tutulta, omalta. Oma enkeli tuntuu heti paljon läheisemmältä kun häntä voi kutsua ja puhutella nimellä, siksi olen onnellinen, että sain tietää hänen nimensä.

Tänä viikonloppuna ylitin itseni ja suorastaan hulluttelin! Meillä oli perjantaina tyky-päivä, jota vietimme urheilemalla ja saunomalla rantasaunassa. Uskalsin jopa uida hyisessä järvessä, hrrrr! Eikä siinä vielä kaikki, menin vielä baariinkin tanssimaan - minä, joka menen joka ilta sänkyyn jo yhdeksän aikaan! No, myöhään meni ja eilinen päivä oli melkoinen rutistus liian vähillä yöunilla, mutta täytyy sanoa että oli ihanaa irroitella, hullutella, nauraa ja tanssia! Joskus on hyvä astua oman tutun rutiinin ulkopuolelle ja katsella maailmaa avarammalla katseella. Siinä voi olla riskinsä ja joskus voi hävitä jotain, mutta toisinaan voi jopa voittaa uskaltaessaan ottaa riskin ;).




tiistai 24. syyskuuta 2013

Ajatuksen voima

Eilen sää oli harmaatakin harmaampi ja tuuli lennätti sadepisaroita kilpaa syksyn lehtien kanssa. Päivä meni siihen, että yritin herätä horroksestani ja kun katsoin ikkunasta ulos, en tiennyt onko päivä vai ilta. En mennyt jumppaan, koska lenkin jälkeen en halunnut enää pistää päätäni ulos. Sen sijaan vietin iltani sohvalla katsellen elokuvaa ja märehdin harmaudessa. Kaivauduin aikaisin peittoni lämpöön ja vaivuin rauhoittavaan uneen. Syksy.

Tänä aamuna kun heräsin, taivas oli kirkas ja ulkona oli kirpeä syyssää. Lähtiessäni töihin oli pilkkopimeää, mutta perille päästyäni aurinko pilkisteli taivaanrannasta. Tuuli oli kylmä. Niin kylmä, että tunsin kuinka se tavoitti jokaisen ihonalaisen soluni. Kesken työpäivän näin ikkunasta leijailevan valkoisen höyhenen. Töistä tullessani mieleni oli energinen ja iloinen ja auringosta villiintyneenä lähdin  pyörällä jumppaan. Menomatkalla sain kokea kaatosadekuuron ja puuskaisen tuulen ja kun pääsin perille, puolet sormistani ja varpaistani olivat tunnottomia kylmästä. Jumpan jälkeen taivaanranta oli maalattu kirkkaan oranssilla - auringonlaskulla. Laskin alamäkeä kohti auringonlaskua ja kun pääsin kotiin ja suihkuun, oloni oli energinen. Ja iloinen. Syksy <3.

Ajatuksemme ja tunteemme ohjaavat kaikkea mitä teemme, antavat värin päivän kulkuun, näyttävät suuntaa sille, mitä on tulossa. Joskus tarvitsemme päiviä, jolloin on lupa märehtiä, velloa alakulossa, rypeä itsesäälissä. Tuolloin eivät auta läheisten kehoitukset kuoriutua negatiivisuuden kolosta, vaan suunnanmuutoksen on lähdettävä itsestä. Joskus se voi olla mahdollista jonkun pienen tapahtuman johdosta, ystävällisten sanojen, jotka joku toinen osoittaa. Toisinaan harmaa pilvi pysyy pään yllä koko päivän tai jopa useamman päivän ajan, tapahtuipa ympärillä mitä tahansa. Silloin meillä täytyy olla lupa sallia itsellemme tämä tunne, antaa itselle anteeksi hetkellinen notkahdus, että voisimme taas nousta kohti korkeampia värähtelyjä. Sillä silloin, kun värähtelemme korkeataajuisesti, huomaamme ympärillämme elämän pieniä ihmeitä, enkeleiden viestejä, ja sallimme itsellemme kaiken parhaan, mitä maa päällään kantaa. Samalla houkuttelemme luoksemme ihmisiä ja tapahtumia, jotka tuovat onnea. Onnea, jonka jokainen ansaitsee.


sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Chakrojen epätasapainoa

Niin on viikko vierähtänyt taas vauhdikkaasti. Töissä oli onneksi huomattavasti helpompi viikko edelliseen verrattuna, enkeleille siitä kiitos. Olen yrittänyt olla tuhlaamatta energiaani negatiivisuuteen tai sen lietsomiseen, parempi kun ei lotkauta korvaansa vaan yrittää vain seuloa tiensä eteenpäin. Työstän koko ajan ajatusta siitä, miten saisin työelämäni tasapainoon, mutta toisaalta olen heittänyt ongelman ylempien tahojen ratkaistavaksi; otan vastaan sen, mitä tulee. Olen lähettänyt lisäksi edelleen enkeleille viestiä siitä, että haluaisin tehdä reikihoitoja enemmän, joten asiakkaita odotellessa ;).

Sain äsken ystävältäni enkeli- ja chakrahoidon ja minä puolestani tein hänelle vaihtokauppana reikihoidon. Olipas mielenkiintoista ja aika kului kuin siivillä! Minulle ei ole ikinä tehty chakrahoitoa ja oli ihanan nautinnollista vaipua meditatiiviseen tilaan toisen hoitaessa. Mikä yllättävintä, sain hoidon kautta uuden ahaa-elämyksen, nimittäin solar plexukseni oli epätasapainossa. Eikä siinäkään vielä mitään niin ihmeellistä, mutta solar plexuksen ongelmat voivat ilmetä mm. ihottumana.. Nyt siis kohti keltaista väriä ja solar plexusta tasapainoittamaan. Myös juurichakrani oli epätasapainossa, joten ilmankos minua johdateltiin aamulenkillä metsään.. Täytynee yrittää tietoisesti maadoittua yhä enemmän ja reikittää itsekin em. chakroja.

Tehdessäni ystävälleni hoitoa näin todella runsaasti erilaisia mielikuvia. Hoidon jälkeen kävimme läpi kummankin ajatuksia hoidosta ja yllättäin hyvin monet samankaltaiset asiat olivat tulleet molemmille mieleen. Itselle tulee hyvin kiitollinen ja levollinen tunne, kun saa tehdä toiselle hoidon ja näkee, kuinka toinen nauttii siitä. Olen kiitollinen, että minut on johdatettu reikin tielle ja että saan välittää sitä myös toisille. Parhaimmassa tapauksessa toista hoitaessa itsellekin tulee syvästi rentoutunut ja hyvä olo - aivan kuin olisi itsekin saanut hoidon.

Tyttäreni lähti eilen ex-tempore lomalle mummolaan, mieheni on koko alkuviikon työmatkalla, joten vietän ensi viikkoa lähinnä koirani ja itseni seurassa. Käyn jumpassa jos säät sallivat pyöräilyn ja jos olkapääni antaa periksi (taisin satuttaa sen eilen body pumpissa..). Aion myös nauttia siitä ettei minun tarvitse töiden jälkeen tehdä mitään ellen halua. Viikonloppuna saan jälleen tyttäreni kotiin ja toivotan tavallisen arjen tervetulleeksi. Siine asti nautin mahdollisuudesta olla yksin.


sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Reikin täyteinen viikonloppu

Tämä viikonloppu oli oikein ihana ja hyvin reikin täyteinen. Olimme siskoni luona Helsingissä ja sain nähdä kaikkia rakkaita ihmisiä, mukaan lukien veljeni pojat, joita en ollutkaan taas pariin kuukauteen nähnyt. Viikonloppu oli huisketta täynnä, mutta silti ehdimme tehdä siskoni kanssa toisillemme tuolihoidot, ulkoilla ja unohtaa työasiat. Eilen illalla reikitin etänä myös ystäväni korvakipua ja tänään automatkalla myös hänen siskonsa käsivaivaa. Melkoisen paljon reikiä parille päivälle, hyvä niin :). Maistoin myös elämäni ensimmäistä kertaa vihersmoothieta.. Tjaa, ihan hyväähän se oli. Minua on yritetty "käännyttää" vihersmoothieiden maailmaan jo jonkin aikaa, mutta toistaiseksi olen lyönyt ajatukselle jarrua. Nyt jo aloin hieman harkitsemaan sitä, mutta alkuprosessi vaatii sen verran viitseliäisyyttä, että täytynee vielä hieman sulatella. Melkein kyllä jo sain "aloituspakin" mukaani siskoltani, kun hieman suotuisia ajatuksia siihen suuntaan kerroin.. ;)

Minulla on ollut viime viikkoina ärsyttävän paljon keskeneräisiä asioita, jotka pitäisi hoitaa, mutta joiden eteen en ole oikein jaksanut kunnolla työskennellä. Yksi niistä on ollut Lapin mökkivaraus, joka ajoittuu kevätlomalle. Tänään mieheni löysi yllättäin netistä hyvän mökin, joka saatiinkin varattua varsin huokeaan hintaan, joten taas helpottaa yhden asian osalta. Tämä on sikäli hassua, että itse olen etsinyt mökkejä joka päivä viimeisen viikon ajan, mutta mitään oikeasti potentiaalista ei ole löytynyt.. Ehkä tässä taas yksi jos toinenkin asia alkaa mennä oikeaan suuntaan kun antaa vaan mennä, pakkohan niiden on ;).

Ensi viikkoon lähden toiveikkain mielin. Tiistaina saamme anoppini miehineen meille vierailulle ja tyttäreni saa lomailla mummin kanssa kotona. Suurta iloa tuottaa myös (pienesti itsekäs) ajatus siitä, että heidän ansiostaan minä pääsen jumppaan monena iltana, jeeeee! Kaksi viimeistä viikkoa ovat olleet tosi rankkoja miehen työmatkojen vuoksi, joten on ihana saada vähän omaakin aikaa. Eikä ensi viikko ihan huonosti voi mennä, olihan meitä Helsingistä tullessamme odottamassa ulko-oven edessä valkoinen muhkea höyhen <3.

perjantai 13. syyskuuta 2013

Kissa pöydälle

Tämä(kin) viikko on kyllä puristanut minusta mehut aika lailla tyhjiin. Viikko toi tullessaan painostavia tilanteita, taisteluyrityksiä ja kissan nostamista pöydälle. No, kissa nostettiin pöydälle, mutta siihen se sitten jäikin joten se siitä. Toisin sanoen, nyt on tuotu epäkohdat esiin mutta ilman minkäänlaista vastinetta. Omituista. Tyhjä olo ja jäätävä ilmapiiri jäi käteen, mutta nyt olen päättänyt tyhjätä pääni viikonlopun kunniaksi, ei työasioita, kiitos!

Tähän viikkoon on mahtunut myös pieniä odottamattomia ja yllättäviä ilon ja toivon pilkahduksia. Kerrataanpa hieman. Olen puhunut läheisilleni tällä viikolla siitä, kuinka haaveilen että voisin työskennellä hieman osa-aikaisemmin ja tehdä enemmän reikihoitoja. Samassa yhteydessä olin ehtinyt ajatella ohikiitävän hetken verran, mitä toiminimen perustaminen vaatisi. Hyvin pintapuolisesti asiaa tutkittuani totesin että se mahdollistaisi paljoon, mutta ei velvottaisi juuri mihinkään. No, eilen sitten tämä eräs "kauan kadoksissa ollut ystäväni" otti yhteyttä ja kysyi olisinko kiinnostunut osallistumaan huoneiston vuokraamiseen yhdessä erilaisten henkisten toimijoiden kanssa. Siis hä?? Olin siis juuri miettinyt mitä toiminimen perustaminen vaatisi, haaveillut suuremmasta muutoksesta töiden suhteen ja minua kysytään mukaan kimppa-tilan vuokraamiseksi! No, tietenkin ilmoitin kiinnostukseni asiaa kohtaan, loput järjestelyt jätän enkeleille. Sisällä on vahva luotto siitä, että asiaa joko tyrkätään siihen suuntaan, että asia onnistuu kaikin tavoin ja saisin asiakkaitakin tai sitten se ei onnistu. Siinä tapauksessa, että juuri tämä ei kanna hedelmää, on se kuitenkin herättänyt taas paljon uusia ajatuksia.. Kaiken tämän keskellä sain myös jälleen vahvistuksen siitä, että elämäämme ohjaillaan koko ajan siihen suuntaan, mihin pitääkin :).

En ole jaksanut olla kovin aktiivinen reikin suhteen viime aikoina eikä tyttärenikään ole itse pyytänyt reikittämään häntä. Olen antanut hänelle pikaisia reiki-hetkiä iltasadun yhteydessä, intensiivisemmät reiki-jaksot tulevat varmasti taas kun niiden aika on. Itseäni olen tällä viikolla reikittänyt usein iltaisin, koska olen ollut niin ahdistunut työasioista. On ollut ihanaa ja helpottavaa huomata, miten rauhoittava vaikutus sillä on. Huomasin myös eräänä iltana että kun olin yrittänyt hieman itkeä ahdistustani pois ja nenä oli tukossa itkun johdosta, niin heti kun laitoin kädet kasvojen päälle, itku tyrehtyi ja nenä aukesi. Olo helpottui hetkessä. Saan olla onnellinen, että minulla on näinkin paljon työkaluja, joiden avulla voin saada helpotusta erilaisiin vaivoihin ja henkisiin lukkoihin. Unohtamatta myöskään enkeleitä, jotka pukkaavat aina välillä elämääni oikeaan suuntaan.. ;) Ihanan rentouttavaa, toiveikasta ja ilon täyteistä viikonloppua <3!

tiistai 10. syyskuuta 2013

Väsymystä ilmassa

Minulla ei ole oikeastaan tänään juurikaan kirjoitettavaa. Silti tulin tänne ja aloitin kirjoittamaan. En haluaisi valittaa, mutta jotenkin täytynee saada ajatuksia kasaan, josko olo siitä paranisi. Tällä hetkellä tuntuu, että moni asia tökkii ja pahasti. Ihottuman kanssa on parempi vaihe - kiitos siitä - mutta eräs muuan perustavan laatuinen asia ei ota nyt sujuakseen ollenkaan. Ja puhun nyt töistä. Olen niin väsynyt tähän tilanteeseen ja se heijastelee jo kotiinkin, lähinnä turhana napisuna ja valittamisena. Sitten kun tämän perus-ärsytyksen päälle otetaan miehen työreissut lähes kaikkina päivinä tälläkin viikolla, on soppa valmis. En pääse purkamaan ahdistustani jumpalle, joten se purkautuu sitten kaikkien muiden väylien kautta.. Ikävä kyllä.

Olen yrittänyt miettiä, miten saisin tuon työjutun ratkeamaan. Olen 1,5 vuoden ajan ollut jalka oven välissä lähdössä, mutta vielä minun ei ole ollut tarkoitus lähteä koska aina asiat ovat järjestyneet ja menneet parempaan suuntaan. Nyt aletaan olla kuitenkin siinä tilanteessa, että tällaisessa ahdistuksessa ei kauaa halua velloa, koska se vie kohtuuttoman paljon energiaani tällä hetkellä. Koko kuvio on niin monimutkainen, että minulla kyllä on mielessäni muutama asia joiden avulla paletin saisi toimimaan hyvinkin, mutta ne eivät taida olla kovin realistisia. Toisaalta, ei auta kuin vaan toivoa, että enkelit kyllä järjestelevät asioita meidän korkeimmaksi parhaaksemme. Se, minkä vuoksi en ole tehnyt mitään suuria liikkeitä työasioiden suhteen, johtuu pitkälti siitä että tähänkin asti asiat ja muutokset on tuotu minun eteeni ja olen tiennyt mitä tehdä. Jaksan tämänkin asian suhteen ajatella vielä ihan vähän toiveikkaasti, että tämän on pakko järjestyä. Tavalla tai toisella.

Syksy on tullut, pimeä kausi alkanut. Tuntuu, että jostain syystä tänä vuonna olen kokenut iltojen pimenevisen hyvin ahdistavana, ikään kuin pimeys olisi tullut niin varkain, etten osannut sitä vielä odottaa saapuvaksi. Toisaalta rakastan värikästä syksyä viilenevine ilmoineen, toisaalta ikävöin kesää ja toisaalta odotan jo talvea saapuvaksi. Nyt tuntuisi siltä, että voisin kaivautua johonkin koloon nukkumaan suloista talviunta ja herätä kun kevään ensimmäiset auringonsäteet pilkottavat taivaalta. Koska tämä ei voi toteutua, yritän levätä väsymykseni pois, saada arjen pyörimään niillä työkaluilla joita minulla on ja uskoa parempaan. Niin, ja pyytää enkeleitä avuksi. Heidän apua tarvitaankin varsinkin ylihuomenna, jolloin työasioissa tulee tapahtumaan jotain muutosta suuntaan tai toiseen.

perjantai 6. syyskuuta 2013

Luomua luomua!

Olen pyrkinyt kauppareissuillani viisaisiin valintoihin elintarvikkeiden osalta - kuitenkin järkeä käyttäen. Järkeä käyttäen siksi, että on pakko miettiä, mitä lompakko kestää ja mitkä tuotteet on järkevimpiä ostaa luomuna jos täytyy valita eri tuoteryhmien välillä. Toistaiseksi olen ostanut paljon luomuna hedelmiä ja vihanneksia, leipää, maitoa, kananmunia, mysliä ja jugurttia.. Joskus kun olen rikas, ostan myös lihan luomuna :). Hassua, miten nopeasti on oppinut seulomaan kaupassa itselleen luontevimmat luomu-tuotteet. Olen taas miettinyt muutenkin ravinto-asioita aika aktiiivisesti, sillä yllätys yllätys, ihottuman kanssa on ollut tuskainen viikko kuten taisin jo aiemminkin kirjoittaa. Tällä hetkellä tilanne on se, että kortisonia menee sekä sisäisesti että ulkoisesti.. Mielialani ja ärsytyksen sietokykyni riippuu näinä päivinä pitkälti siitä, millaisessa kunnossa iho on. Töissä on ollut jonkin verran stressaavia asioita, joita pyörittelen päässäni. Tukahdettuja tunteita, sanomattomia sanoja.. Uskon, etteivät nämäkään tee kovin hyvää ihottumalleni. Siksi tilanteelle on tultava jonkinlainen muutos, edelleen. Enkelit järjestivätkin tälle päivälle asiaan liittyen erään tapahtumaketjun pyynnöstäni. Jännä nähdä mitä ensi viikko tuo tullessaan, sillä siitä voi kehkeytyä varsin mielenkiintoinen ja enkeleitä totisesti tarvitaan sankoin joukoin mukaan!

Ravintoasioihin liittyen olen pohtinut vehnättömän (tai viljattoman) ruokavalion toteuttamista käytännön kannalta. Olisinko valmis luopumaan kokeeksi pariksi viikoksi leivästä ja muista viljatuotteista? Aamiaiseni vaatii leipää, mutta jos näkisin parissa viikossa mahdollisia tuloksia, voisi se olla vaivan väärti. Jos oikein haluaisi jalostaa ajatusta, niin voisi kokeilla myös maidotonta siihen lisänä, mutta tällä hetkellä tuntuu melko työläältä. No, asia kerrallaan.

Reikitin eilen pitkästä aikaa itseäni ja koin hassun jutun siinä heti alkuun. Näin silmissäni jonkun pään alueen chakran kohdalla erään naisen kasvot. Nainen oli jotenkin tutun näköinen ja muistutti jotain toista naista, mutten kuollaksenikaan saanut päähäni, kuka se voisi olla. Hyvin todennäköisesti joku, johon olen ohimennen törmännyt esim. työmatkalla tms. Mielenkiintoista nähdä, tuleeko kyseinen nainen minua vastaan vielä joskus jossain. Yritin kysyä häneltä, kuka hän on, mutta en saanut vastausta ja silloin muutenkin "näky" katkesi. Mielikuvassani hän vain seisoi ja tuijotti minua, ei puhunut eikä liikkunut. Jälleennäkemistä odotellessa..

Tämä viikko on ollut tajuttoman raskas ja väsyttävä. Mieheni oli suurimman osan viikosta työmatkalla ja arki tytön ja koiran kanssa on erilaista ja eri tavalla väsyttävää. Toisaalta, meillä oli oikein kivaakin :). Enkelit taisivat järjestää meille viikonlopuksi laatuaikaa perheen kesken peruuttamalla erään viikonloppuvierailun. Nyt aion siis nauttia täysin siemauksin viikonlopusta perheen kesken ja ladata akkuja ensi viikkoa varten joten oikein rentouttavaa viikonloppua kaikille <3!

tiistai 3. syyskuuta 2013

Syysaamu

Sain tänä aamuna katsella pellon päällä tanssivia kauniita usva-hahmoja. Auringonvalo siivilöityi puiden lomasta ja luonto heräili halla-yön jälkeen uuteen päivään. Hengitys huurusi kirpeästä syysaamusta johtuen, nurmikko oli kuuran peitossa. Ulkona tuoksui raikkaalta, syksyltä. Tähysin taivaalle etsien kauniita pilviä, kuten usein tapanani on. Etsiskelen miltei tietämättäni pilviä, jotka muodostava höyhenmäisen kuvion, tai kenties enkelifiguurin. Hahtuvaisia höyhen-pilviä näen useinkin, pilvi-enkeleitä en vielä koskaan. Ehkä jonain päivänä vielä, uskon. Pilvet ovat mielestäni uskomattoman kauniita. Ne tuovat siniselle taivaalle ripauksen toiveikkuutta, rauhaa ja unelmia.

Säikähdin eilen kun miehelleni oli tullut työmatkalla jonkinlainen huimaus-/tykyttelykohtaus, joka onneksi meni ohi itsestään. Muistin taas, että joskus tarvitaan tapahtumia, jotka hetkeksi pysäyttävät omat arkiset askareet ja saavat pohtimaan elämän rajallisuutta, ohikiitäviä hetkiä, pelkoa siitä että kaikki itselle rakas voidaan viedä silmänräpäyksessä pois. Elämä on hauras, särkyvä ja niin arvokas. Tyttäreni pohti tänään, miten hän pärjää jos minä kuolen eikä hänellä ole sitten enää äitiä. Hetken pohdittuaan hän myös mietti, että minä en voi enää meikata kun olen kuollut. Sitten hän jatkoi ajatusleikkiään vielä niin pitkälle, että totesi helpottuneena että voinhan minä lentää taivaasta aina salaa meikkaamaan kotiin jos haluan :). Voi kunpa osaisi itsekin joskus tarkastella maailmaa lapsen silmin, tarttua pieniin asioihin innolla, joka on täysin aitoa ja puhdasta, vailla minkäänlaisia ennakko-odotuksia.

Olen tänä iltana, huonosti nukutun yön jäljiltä niin väsynyt, että annan itselleni anteeksi sen, etten tänäkään iltana jaksanut siivoilla kotia. Että koira-vanhukseni on jäänyt vähälle huomiolle kun olemme olleet tyttäreni kanssa kahdestaan miehen työmatkan jäljiltä. Että kaadun pian sänkyyn ja toivon, että ihottumalta ja tyttäreni vilkkaalta unennäkemiseltä saisin nukkua ensi yönä kunnolla. Sen sijaan kiitän itseäni siitä, että jaksoin lähteä tyttäreni kanssa työpäivän jälkeen pyörälenkille ja reikittää hetken häntä. Toiveikas olen sen suhteen, että huomenna herään hyvin levänneenä ja pirteämpänä. Että näen taivaalla pilven, joka tuo mieleeni enkelin. Että jotkut asiat liikahtavat toivomaani suuntaan. Kiitos.


maanantai 2. syyskuuta 2013

Päätöksiä

Tein tänään päätöksen, jota jo viime viikolla haeskelin, mutta en vielä silloin sitä tohtinut tehdä. Peruin nimittäin perjantain homeopatia-ajan. En ottanut viime viikolla enää homeopaattisia pillereitä, koska pelkäsin joka viikonloppuista reaktiota, ja koska ajattelin että ne olisivat jo viidessä viikossa auttaneet jos olisivat auttaakseen. Koin, että kaiken vatvomisen ja konsultoinnin jälkeen homeopaattini ei oikein ilahtunut ajan perumisesta, mutta kuten eräs ystäväni sanoi, en ole velvollinen menemään uudelleen vastaanotolle jos koen oloni epävarmaksi asian suhteen. Ehkä homeopatia ei olekaan minun juttuni - ainakaan tässä asiassa. Mietin aluksi, että miksi sitä vaihtoehtoa unissa ja muutenkin minulle silloin "tyrkytettiin" kun se ei kerran ole tehnyt muuta kuin tilanteen vaikeammaksi. Vastaus on kuitenkin ilmeinen: ihottuman pahenemisen myötä olen tutkiskellut itseäni ehkä enemmän ja tarkemmin kuin koskaan, ja sitä kautta olen ymmärtänyt joitain hyvin tärkeitä asioita itsestäni ja kasvustani. Lisäksi olen alkanut miettimään syy-seuraussuhteita ja mm. ravinnon vaikutusta oloon. Eikähän tämä poissulje sitä, ettenkö voisi hakeutua joskus myöhemmin tämän tilanteen rauhoituttua vastaanotolle. Aika vaan ei ole oikea juuri nyt.

Ihanan, tunnepitoisen (ja vähä-unisen) viikonlopun jälkeen on ollut jokseenkin tuskallista palata taas arkeen. Työ-motivaatio on hieman kadoksissa ja tuntuu että odottelen edelleenkin jotain suurta tapahtuvaksi. Olen levittänyt kaiken tuskastelun lomassa hieman enkeli-sanomaa ihanille työkavereilleni. Ja yrittänyt muistaa nauraa mahdollisimman paljon! Moni työkavereistani on ihmetellyt, miksi viime aikoina on löytynyt kummallisen paljon valkoisia höyheniä ympäristöstä.. Niinpä. Olen sitten heitä hieman "valistanut" asiasta ja saanut lähinnä huvittuneita silmien pyöräytyksiä osakseni. Minä en kuitenkaan siitä välitä, koska uuteen minääni kuuluu se, että osaan esittää asiat siten, että itsekin hieman naureskelen niille ;). Ja voin vaikka vannoa, että jokainen höyhen-keskustelussa mukana ollut kiinnittää asiaan huomiota kun höyhenen seuraavan kerran tiellään kohtaavat.

Kävin tänään kirjastosta ja löysin sieltä pitkästä aikaa kirjoja, jotka suorastaan pomppasivat silmille ja ne oli pakko lainata. Lopputuloksena onkin sitten se, että minulla on yhteensä 8 kirjaa yöpöydällä odottamassa lukemista.. ;) Olen tänään hämmästellyt erilaisia ihmistyyppejä ja sitä, kuinka toisten ihmisten kanssa tuntuu, että puhuu aivan eri kieltä. Arjessani pyörii sellainen ihminen, jonka kanssa en kerta kaikkiaan pääse samalle aaltopituudelle ja saan päivittäin koota hermojani hänen suhteen. Lisäksi hän syö valtavat määrät energiaani. Pyydän joka päivä kärsivällisyyttä mitä suuremmissa määrin, sillä pian käy niin etten tuskastumiseltani pysty enää kohta suhtautumaan mitenkään kyseiseen ihmiseen. Ja tämä ihminen on kuitenkin sellainen, jonka kanssa täytyy olla tekemisissä vaikka mikä olisi. Onneksi omassa elämässä on suurimmaksi osaksi sellaisia ihmisiä, joiden kanssa tunnen sielujen sympatiaa ja yhteenkuuluvuutta ja joiden seurassa voi olla täysin oma itsensä. Tällaisia ihmisiä kutsutaan ystäviksi <3.

torstai 29. elokuuta 2013

Ihmeiden aika ei ole ohi

Eilen tapahtui pienimuotoinen ihme. Edistysaskel, jota en odottanut näkeväni ihan hetkeen. Asia josta innostuin niin, etten meinannut saada unta. Tämä ihme oli seuraavanlainen: mieheni selkä oireili pitkistä automatkoista johtuen. Illalla ennen nukkumaanmenoa juttelimme sängyssä ja mainitsin muutaman kerran hänelle hienovaraisesti, että voisin reikittää selkää jos vaan hän haluaa. Tähän asti vastauksena on ollut ehdoton ei enkä siis ole kertaakaan häntä tähän asti reikittänyt. Eilen hän oli niin väsynyt että antoi minulle luvan (haluamisesta, saati pyytämisestä puhuminen olisi jo liioteltua!) reikittää selkäänsä. Tämä johtui luultavimmin siitä, että hän halusi päästä pian nukkumaan, mutta silti! Kysyin sitten häneltä tänä iltana että miten selkä jaksaa ja vastaus oli jota kuinkin tällainen: "Onhan se parempi - niin kuin joka päivä tähän asti." Kysyin, tuntuiko reikitykseni eilen jossain ja hän vastasi hyvin topakasti "No ei!". Tyypillistä, mutta silti, pieni edistysaskel on otettu! En olisi uskonut että tämä päivä vielä koittaa, mutta tämän jälkeen en ylläty enää mistään..

Unet jatkavat outoja kuvioitaan. Näin viime yönä unta, jossa olin siskoni ja tyttäreni kanssa pyöräilemässä ja jäimme katsomaan kuutamoa taivaalla. Kuutamo loisti päivänvalosta huolimatta tosi kirkkaana ja lopulta muodostui kirkkaaksi spiraaliksi joka laskeutui meitä kohti. Ihmettelimme tätä outoa valoilmiötä koska se oli todella hienon näköinen. Jännä, miten unissani on alkanut esiintyä "taivaallisia" hahmoja; ne kolme urheilijaa, jotka nousivat valokehät ympärillään taivaaseen sekä viimeöinen kuutamo. Symboliikkaa mietiskellessä.

Työviikko on rutistettu jota kuinkin kunnialla viikon viimeistä työpäivää lukuun ottamatta. Enkelit ovat keksineet pieniä kivoja yllätyksiä ja ilon aiheita päiviin ja rauhoittaneet potilasvirtaa sen verran, että ollaan  pärjätty oikeastaan ihan kivasti. Huomenna saan vihdoin vieraakseni rakkaan ystäväni vauvoineen - heidät, joiden piti tulla jo viikko sitten. Ihottuma on taas kortisonin ansiosta (!!!) hallinnassa ja olo on aika voittaja kaiken tämän viikon rutistuksen jälkeen. Näin ollen voin todeta, että avunpyyntöni on kuultu, jälleen kerran. Huomenna aion syventyä viikonlopun viettoon parhaassa mahdollisessa seurassa ja nautiskella jokaisesta hetkestä. Ihanaa, enkelien täyteistä viikonloppua kaikille <3.

tiistai 27. elokuuta 2013

Murphyn laki

Tänään olen saanut kasailla muutamaan otteeseen hermojani ja organisointikykyjäni, nimittäin töissä on putkahdellut sairauslomia yksi toisensa jälkeen. Sijaisia ei ole saatavilla, jonka vuoksi ei ole auttanut muu kuin jakaa poissaolevien työt ja improvisoida kaiken hässäkän keskellä. Lopputuloksena kotiin päästyäni oli se, että päässä vilisi ainoastaan työasioita ja syke oli päällä edelleen. Enkeleille kiitos, että mieheni pääsi työreissusta sen verran ajoissa että ehdin vastoin alkuperäistä oletusta jumppaan tyhjäämään päätäni. Se on kumma tuo Murphyn laki, koska aina silloin kun on vajaamiehitys jo valmiiksi, porukkaa tippuu rivistä tiuhaan tahtiin.. Siltikin minulla on pieni tunne, että tällä viikolla kaikkinensa on minulle jotain merkitystä työasioiden suhteen; alan ehkä hiljalleen tajuta sen näiden pienien vastoinkäymisten avulla..

Reikin osalta on ollut hieman hiljaiseloa tällä viikolla. Tyttöä olen reikittänyt joka ilta ja hän sitä edelleen pyytää. Itseni reikittäminen on jäänyt vähemmälle, en ole oikein jaksanut. Tunnen mielialani taas hieman matalaksi ihottuman takia. Kamppailen jälleen monien vaihtoehtojen parissa enkä enää tiedä mitä minun tulisi tehdä - tai olla tekemättä. Olen loputtomassa suossa kortisonivoiteiden ja homeopaattisten valmisteiden sekä Aloe vera-juoman seassa. Käytän kaikkia sekaisin ja jouduin eilen jopa aloittamaan kaulani voitelun II-asteen kortisonivoiteella. Ihottuma korventaa koko ajan ja tuntuu niin hermostuttavalta. Toivoisin jo pääseväni allergiatesteihin että saisin selvyyden mahdollisille allergioillekin, koska olisi jotenkin helpottavaa että joku asiantuntija ottaisi kantaa tähän. Toki voi olla myös, että vanhatkin allergiat putkahtavat jostain syystä pintaan juuri nyt, kun kaikki muukin on muutosten keskellä.

Mielen alhon keskellä on hyvä maalailla unelmiaan, että muistaisi sen, minkä vuoksi kaikki karikot on kuljettava. Muutamien asioiden suhteen on sellainen tunne, että on jumissa ja toivoisi niihin muutosta. Toisaalta en varmaan ole osannut niitä tarvittavia muutoksia tarpeeksi selvästi ilmaista, koska en oikein itsekään tiedä mitä ne ovat. Olen viime öinä nähnyt kummallisia unia ja muistanutkin ne pitkästä aikaa. Niiden symboliikkaa on mielenkiintoista pohtia ja löytää sitä kautta uusia näkökulmia asioihin.

Nyt menen ravitsemaan sieluani hyvällä kirjalla, reikillä ja ihanilla yöunilla. Toivon herääväni huomiseen aamuun virkeänä ja mieleltäni tyynenä, valmiina kohtaamaan päivän tuomat haasteet. Lähetän myös enkeleitä sairastaville työkavereilleni ja samalla toivon enkeleiltä myös jotain helpotuksia tuleviin päiviin, jolloin mennään töissä vajaalla miehityksellä. Kiitos <3.

sunnuntai 25. elokuuta 2013

Johdatusta

Niinhän siinä sitten kävi, että tämäkin viikonloppu ja sen alkuperäiset peruuntuneet suunnitelmat saivat kun saivatkin uusia tärkeitä merkityksiä. Aivan uskomattomia yhteensattumia ja kohtaamisia, olen aivan ymmälläni vieläkin.. Sosiaalinen media johdatteli pienillä johtolangoillaan minut ihmisen luokse, jonka kanssa en ole ollut tekemisissä vuosikymmeniin. Muutaman klikkauksen jälkeen olinkin saanut tietää, että kyseinen ihminen on hyvinkin kiinnostunut enkeleistä ja henkisistä asioista ja tänään hän kävi meillä kylässäkin. On aivan uskomatonta, miten vuodet tai vuosikymmenet menettävät merkityksensä joidenkin ihmisten kanssa siten, että juttua riittää loputtomiin asti vaikka ei olisikaan ollut pitkiin aikoihin missään tekemisissä kyseisen ihmisen kanssa. Tämän päivän kohtaamisessa oli kyllä enkelit johdattelemassa niin voimakkaasti, että minulle on nyt täysin päivänselvää, miksi en saanut vielä tänä viikonloppuna ystävääni kylään;). Onneksi ystävälläni on bussiliput jo ensi viikonloppua varten ostettu, eli saan heidätkin tänne ajallaan. Olen hyvin kiitollinen, kaikesta tästä.

Minusta on edelleen ällistyttävää ja mieletöntä, kuinka elämäämme johdatellaan siten, että oikeat ihmiset tulevat oikealla hetkellä elämäämme. Jokaisella kohtaamisella on oma opetuksensa ja merkityksensä. Opimme aina itsestämme näiden kohtaamisten kautta jotain ja autamme myös olemassaolollamme toisia ymmärtämään itseään tai kasvamaan omalla polullaan. Minulla on äärimmäisen luottavainen olo taas sen suhteen, että meidän tulisi uskaltaa heittäytyä virran vietäviksi eikä yrittää liikaa kontrolloida elämää. Luottaa siihen, että jokaisen varalle on suurempi suunnitelmansa. Joskus omat suunnitelmat tuntuvat jollain tavalla tökkivän, eivätkä ota helposti onnistuakseen. Näissä tilanteissa olen itse oppinut kuulostelemaan, onko kyseisessä asiassa jotain jonka vuoksi sen ei nyt juuri kuulu toteutua tai onnistua ja yleensä merkitykset löytyvätkin.

Itse opettelen edelleen oppiläksyäni ihottuman osalta. Kamppailen nimittäin päivittäin sen kanssa. Ihottuma on levinnyt uusiin paikkoihin ja olenkin alkanut pohtimaan, voisinko olla allerginen jollekin ruoka-aineelle. Sain ajan allergiatesteihin 2kk:n kuluttua, saas nähdä mitä siellä selviää ja miten siihen asti pärjään. Aloe vera-juoma ei maistu enää niin pahalta (ja nahkaiselta!) joten se menee nykyään aamuisin helpommin alas. Suurempia vaikutuksia en ole vielä sen osalta huomannut, mutta toivon että ajan myötä alkaa vaikutukset näkyä ja varsinkin ihossa asti. Kuinkahan kauan niitä tuloksia pitää odotella..?

Tämän uskomattoman viikonlopun myötä toivotan enkeleiden hipsutuksia ja johdatusta tulevaan viikkoon - kaikelle on aikansa ja paikkansa. Muistetaanhan huomioida kaikki merkit ympärillämme..


perjantai 23. elokuuta 2013

Unien merkityksiä etsimässä

En ole viime aikoina muistanut kunnolla uniani, mutta viime yönä näin todella kummallista unta, josta löytyy varmasti merkityksiä ja symboliikkaa jos vaan niitä osaisi tulkita.. Olimme juuri muuttaneet suureen taloon. Lapsuudenperheeni sekä reikiopeni Ulla olivat meillä vierailulla. Keittiössä oli kolme jääkaappia. Tätä hieman ihmettelin, mutta olin kuitenkin tyytyväinen, että vihdoinkin jääkaappiin mahtuu tavaraa ;). Kävin koko ajan ostelemassa lähikaupasta sisustustavaroita ja myyjänkin kanssa ihmeteltiin ääneen, että minun pitäisi varmaankin olla ennemminkin purkamassa tavaroita kuin ostella sisustustarvikkeita.. Uneni alkupätkässä esiintyi myös kissa, jonka karkuteille pääsemisestä olin huolissani.

Toisessa unenpätkässä olin isäni ja yläasteaikaisen kaverini kanssa lenkillä koirani kanssa kun isäni ihmetteli ääneen, että onko toinen koirani käynyt jo lenkillä. Ihmettelin isäni kysymystä, sillä tämä toinen koirani on kuollut jo vuosia sitten. Mietin, mahtaako isälläni olla jotain häikkää muistissa. Sitten siinä kävellessämme näin yhtäkkiä urheilijoita, jotka pyöräilivät/juoksivat kovaa vauhtia pyörätiellä ja heidän liikkuessaan vauhdilla eteenpäin, näin kun kolme heistä nousi taivaaseen! Heidän ympärillään oli valtavan kirkas valokehä, jokaisella omansa ja ihmettelin mielessäni, mitä heille mahtoi tapahtua. Näin siis aivan selvästi, kun he nousivat taivaaseen.. Kukaan muu seurassani ei nähnyt kyseistä tilannetta. Uneni avainsanoja olivat mielestäni numero kolme, kissa ja muutto, joille olen pohtimassa merkityksiä. Mietin myös, mitä mahdoimme viime yönä puuhastella astraalitasolla tai jossain muualla reikiopeni kanssa kun hänkin unessani vieraili.. ;)  Tuo kissa-asia on mielestäni tosi jännä, koska tuntuu että viime päivinä joka tuutista on tullut kissaa, tavalla tai toisella; lenkin varrella ollut valkoinen kissa, unessani oli kissa, joka oli minun omani ja sitten työkaverinikin alkoi tänään heti aamulla kertomaan kissa-teemaisista synttäreistä. Mikä sanoma kissalla on minulle??

Minusta tuntuu että enkelit vedättivät minua tänään aivan 1-0 taas. Kävin kesken työpäivän hakemassa Alkosta kuohuviiniä eräälle työkaverille läksiäislahjaksi ja minulta kysyttiin paperit!? Tätä ei ole tapahtunut pariin vuoteen enkä ollut edes tullut ajatelleeksi, että saattaisin tarvita henkkareita Alkossa, joten siinä sitten nolona jouduin myyjälle selittelemään että olen kyllä 32-vuotias työssäkäyvä ihminen :). Matkalla takaisin töihin hakemaan ajokorttia, tielläni oli varsin monta valkoista höyhentä ja siitä tuli ajatus että taitaa olla joillain hauskaa kun saa juoksuttaa minua edestakaisin... En ole pitkään aikaan saanut nähdä näin monia höyheniä kuin viime päivinä ja olen niistä hyvin kiitollinen. Jollain höpsöllä tavalla ne saavat oloni luottavaiseksi ja iloiseksi. Tunnen olevani hyvässä seurassa.

torstai 22. elokuuta 2013

Suunnitelmat uusiksi

Kauan odotettu viikonloppu, rakas ystävä tulossa pienen poikansa kanssa viikonloppuvierailulle, luvassa naurua ja hyvää ruokaa sekä tärkeitä hetkiä. Rentoutumista, punaviiniä ja sielujen sympatiaa niin, ettei kahdenkaan vuorokauden tunnit riitä kaikelle sille, mitä kaksi ystävystä haluavat jakaa keskenään. Osa tarinoista jää kesken, niin käy aina. Tärkeitä ja vähemmänkin tärkeitä asioita pulppuaa aina niin paljon, että aika loppuu aina kesken. Mutta silti kun kohtaaminen on ohi, mieli on taas täydempi, nauru helisee korvissa ja arki tuntuu mielekkäämmältä kulkea. Ystävyys.

Tulevan viikonloppuni piti olla edellä mainitun kaltainen, mutta tyttärelleni tuli flunssa emmekä uskaltaneet ottaa sitä riskiä, että pieneen poikaan olisi tarttunut tyttäreni tauti. Flunssa tuli toissayönä, muutaman päivän liian myöhään. Aloitin heti teho-reikityksen kun kurkkukipu ja nuha alkoivat ja olen jatkanut sitä sekä kontakti- että etähoitona edelleen. Oireet eivät ole onneksi voimakkaita ja tauti menee varmasti reikin ansiosta pian ohi. Lisäksi koen tärkeänä tunteen, että voin auttaa rakastani. Jopa mieheni piti eilen itsestäänselvyytenä että reikitän tyttöä - tämä on taas suuri edistysaskel. Silti harmittaa, että kauan odotettu vierailu peruuntui. Olemme tyttö-porukalla kotona, koska mieheni lähtee mökille. Yritän ajatella positiivisesti, että vierailun peruuntumisella on joku tarkoitus. Tähän valaa uskoa myös se, että olen löytänyt aivan huikean ihania höyheniä työpaikkani edustalta eilen ja tänään. Enkelit kai yrittävät viestittää, että täytyy luottaa siihen että asiat menee kuten niiden pitää mennäkin..  Sen turvin teemme uudet suunnitelmat ja uskon että meille tulee kiva viikonloppu kaikesta huolimatta :).

Olen nauttinut Aloe vera -juomaa nyt neljä päivää ja sen nauttiminen sujuu mallikkaasti. Olen aloittanut pienillä annoksilla ja otin vasta tänään ensimmäisen kerran ylläpitoannoksen, 30ml. Toissapäivänä tuli kova päänsärky, joka jatkui vielä eilen. Koska kyseessä ei ollut migreeni, josta usein kärsin, uskalsin odottaa sellaista hetkeä, että voisin kokeilla reikittää päänsäryn pois. Nukkumaan mennessäni päätä jo jyskytti hullun lailla, mutta reikityksen jälkeen särky katosi. Se oli poissa myös silloin, kun heräsin, mutta tuli vielä päivällä uudelleen. En pystynyt olemaan töissä sen päänsäryn kanssa, joten otin sitten jo särkylääkkeet. Aineenvaihdunta tuntuu vilkastuneen jo nyt muutaman päivän jälkeen ja vatsa toimii hyvin. Lisäksi töissä on tullut parina päivänä reilusti tavallista aikaisemmin aivan järkyttävä nälkä, joka suorastaan meinaa alkaa pyörryttämään. Tällaista ei ole ollut aiemmin, joten uskoisin tämän liittyvän juomaan. Ihovaikutuksia odotellessa..

Huomenna on viikon viimeinen työpäivä enkä voi olla ajattelematta että kaikista tämänkin viikon kompastuskivistä olen selvinnyt luottavaisella mielellä ja enkeleiden tuella sekä tietenkin reikillä. Huomenna vien työkavereilleni korvapuusteja, sillä heidän ansiostaan viimeiseen viikkoon on mahtunut hyvin paljon naurua ja iloa. Olen onnekas.

tiistai 20. elokuuta 2013

Enkeliviestejä

Tänään pyöräillessäni töihin, pyöräni "parkkipaikalla" odotti kiiltävän valkoinen, kaunis höyhen, samoin kuin töistä lähtiessäni työpaikan ala-aulassa. Kiitin enkeleitä ja tulin heti luottavaiselle mielelle, tästä päivästä tulisi varmasti jollain tavalla hyvä ja merkityksellinen. Höyhenen nähdessäni sanon usein automaattisesti ääneen "kiitos" ja hymyilen, ikään kuin enkelit eivät kuulisi sanattomia kiitoksiani ;). Usein höyhenet tulevat sellaisissa tilanteissa kun olen juuri pyytänyt apua enkeleiltä. Tai sitten ihan muuten vain. Tilanteesta riippumatta huomioin höyhenet aina ja ilahdun niistä kovasti, sillä tiedän että enkelit ovat mukana matkassa. Koiran kanssa lenkkeillessäni olen muutaman kerran huomannut täysin valkoisen kissan irrallaan istumassa tai makoilemassa, tuijottamassa meitä. Kissa on aina samassa paikassa ja tarkkailee hievahtamatta. En ole koskaan nähnyt niin kauniin valkoista kissaa vapaana ja jostain syystä minulle on tullut ajatus siitä, voisiko kissalla olla jokin taivaallisempi merkitys, sillä sen olemuksessa on jotain hyvin levollista ja enkelimäistä.. 

Olen kovasti pohtinut tänään myös viestiä, jota enkelit haluavat minulle enkelikorttien välityksellä välittää. Olen saanut eilen ja tänään Diana Cooperin enkelikorteista "Detachment" ja kortin viesti lyhykäisyydessään on, että voin saada henkisten lakien mukaan kaiken mitä sydämeni haluaa. Lisäksi siinä sanotaan, että jos on riippuvainen jostain ihmisestä tai asiasta, on ikään kuin jumissa alemmalla taajuudella. Tämän vuoksi minun tulisi pyytää enkeleiltä, että he "katkoisivat" juuret tällaisilta ihmisiltä ja asioilta että voisin olla vapaa kaikesta haitallisesta joka minua sitoo johonkin tai joihinkin. Jännä yhteensattuma sekin, että myös Ullan sivuilta tuli eilen sama viesti ja tänään, että minun pitää olla valppaana sillä pian tapahtuu jotain mitä olen kauan odottanut. Jee! Pitää yrittää muistaa kuunnella ja kuulostella noita viestejä ja pyytää ae Mikaelia katkomaan kaikelta haitalliselta juuret etteivät suotta syö energiaani ja vaikuta alentavasti värähtelytaajuuteeni.. Niin ja tietysti odottaa jotain suurta kauan odottamaani tapahtuvaksi ;). Antaa tulla vaan, olen valmis!

Aloitin eilen Aloe vera-juoman nauttimisen. Aloitin pienellä annoksella alkuun ja tänään sain jo päänsäryn. Kuona-aineet lähtevät liikkeelle ja puhdistautuminen alkaa, näin toivon. Juoma maistuu mielestäni aivan nahkalta (?!) ja tämän aamuinen 10ml meinasi tulla samaa reittiä ulos. Sain kuitenkin nielaistua sen.. Jännityksellä odotan mitä tuntemuksia ylihuomenna vuorossa oleva 30ml aiheuttaakaan! Olen kuitenkin päättänyt kärsiä ja kokeilla, maistuipa juoma miten pahalta tahansa; ihoni on taas niin kamalassa kunnossa ja kaulaan sattuu. Olen ainakin oppinut tästä ajanjaksosta sen, että kortisonivoide todellakin parantaa ainoastaa oireen, ei itse vaivan alkuperää. Olen melkein joka viikko käyttänyt kortisonivoidetta pahimman kutinan ja kivun parantamiseksi ja viimeistään viikon sisällä ihottuma on tullut uudelleen, samaan tai eri kohtaan. Tästä oivalluksesta innostuneena varasin seurantakäynnin homeopaatille parin viikon päähän.

Kiitos tästä päivästä, tervetuloa huominen - olen valmis kohtaamaan kaiken sen, mitä matkani varrella on määrä tapahtua. Tiedän etten kulje tätä polkuani yksin, vaan seuranani on läheisteni lisäksi ihanat taivaalliset suojeliani.

maanantai 19. elokuuta 2013

Pieni pala unelmaa

Unelmat rakentavat tätä päivää, kannattelevat vaikeilla hetkillä, antavat värejä elämään. Unelmat on tarkoitettu elettäviksi eikä niiden aina tarvitse olla kovin suuria ollakseen unelmia. Yritän elää hetkessä, mutta usein pienet etapit auttavat tiellä eteenpäin, kantavat arjessa. Mietin joskus, mahtaako minun polulleni tulla jokin äkillinen pysähdys, jolloin joudun miettimään uusiksi elämäni rakennusaineet. Pienet ajatukset ja teot vievät kohti unelmia, pala palalta. Minun suuri unelmani tällä hetkellä on, että pääsisin synnyinkaupunkiini takaisin asumaan. Unelmassani olen täysi, onnellinen ja voin tehdä sitä mitä sydämeni haluaa kokonaisvaltaisesti. Olen hyvin onnellinen myös tämänhetkisessä asuinpaikassani, mutta muutto kotikaupunkiin on silti hetkittäin ajatuksissani. Annan unelmani enkeleille toteutettavaksi ja elän sillä välin tätä hetkeä. Ja toisia unelmiani.

Ymmärtääksemme suurempaa kokonaisuutta ja sielunsuunnitelmamme meidän on osattava luottaa korkeimpaan tahtoon. Asiat menevät kuten niiden on tarkoitettu mentävän. Kohtaamme tiellämme ihmisiä, joita meidän on tarkoitus kohdata. Elämässämme tapahtuu asioita, joiden kuuluu tapahtua. Joskus tarkoituksia on vaikeaa, suorastaan mahdotonta ymmärtää. Jokaisella on oma sielunsuunnitelmansa ja edetäkseen omalla polullaan on uskallettava heittäytyä johdateltavaksi. On huomattava pienet merkit ympärillänsä, tunteet joita arjessa syntyy eri tilanteisiin ja ihmisiin liittyen. Olemme itse elämämme keskiössä, meidän on elettävä omaa elämäämme mahdollisimman täydesti ja luottavaisesti. Meidän on otettava todesta unet ja intuitiiviset ajatuksemme, seurattava merkkejä. Kuunneltava omaa enkeliämme, sillä hän on kaikista lähimpänä meitä ja tietää mihin suuntaan meitä tulee johdatella.

Jo nuoresta lähtien olen jostain syystä tuntenut, että kanssani kulkee kolme enkeliä. Usein, jo ennen kuin varsinaisesti aloin enkeleistä kiinnostua, saatoin lähettää ajatuksissani yhden tai kaksi enkeleistäni jonkun kriisissä olevan läheiseni luokse, "lainaan". Minulle riittää yksi, sanoin. Nyt jälkeenpäin ajateltuna olen ollut aivan oikeassa. Minulle riittää yksi, oma suojelusenkelini. Kaikki muut enkelit ovat hyvin tärkeitä, mutta oma suojelusenkelini on aivan kuin yhtä minun kanssani. Hän ohjaa elämääni siihen suuntaan, mikä on minun korkeimmaksi parhaakseni, minne minun tulee kulkea. Tänä iltana aion pysähtyä, kuunnella mitä suojelusenkelilläni on minulle sanottavaa. Tuntea hänen läsnäolonsa. Rauhoittua hänen höyhenenpehmeään syliinsä. Olla. Ja unelmoida.

lauantai 17. elokuuta 2013

Hauskanpitoa enkeleiden kanssa

Luulin jo kremppojen poistuneen ja flunssankin luulin torjuneeni, mutta ehei! Viime yönä heräsin siihen, että raavin tällä kertaa vasemman käsivarteni melkein verille.. Iho oli aivan punainen ja turvoksissa, joten piti taas laittaa Hydrocortisonia. Otin eilen viimeiset homeopaattiset pillerit ja olin juuri ajatellut, että eipäs tullutkaan tällä viikolla mitään reaktioita kuten muina viikkoina on aina torstain pillereiden jälkeen tullut. Toisin kävi. Lisäksi nenäni on varsinkin vasemmalta puolelta tukkoinen ja olo hieman flunssaisen vaisu. Olen huomannut, että useimmat vaivani, joista kärsin, ilmenevät vasemmalla puolella kehoani - mistähän sekin johtuu? Muistan, että puhuin siitä reiki-openi kanssa mutta en muista kuollaksenikaan mitä siitä puhuttiin, oli varmaan vähän muutakin muisteltavaa kurssin osalta ;). Vimeisen viikon aikana myös tunteet ovat heilahdelleet hetkessä laidasta laitaan enkä meinaa itsekään pysyä niiden mukana.. Kuuluuko sekin tähän homeopaattiseen hoitoon?? Pitäis varmaan varata aika sille seurantakäynnillekin.

Eilen oli pitkästä aikaa tosi hauska päivä töissä! Nauroimme ruokiksella kyyneleet silmissä kollegoiden kanssa toinen toistaan huonommille jutuille :). Nostin hervottomimpien naurujen jälkeen Diana Cooperin nettisivuilta enkelikortin ja siitä tuli - mikäpäs muukaan kuin "Joy". Enkelit tykkäävät kun nauramme ja pidämme hauskaa, koska silloin värähtelytaajuutemme on korkeampi. Huomasin töissä yhden höyhenen lattialla ja myös eräs työkaverini, joka ei ole enkeli-ihminen, ihmetteli ääneen minulle, miksi työpaikan käytävät ovat olleet täynnä höyheniä ;). Totesin hänelle, että sehän vaan tarkoittaa että enkelit ovat täällä meidän kanssa pitämässä hauskaa. Voitte varmaan kuvitella silmäyksen, jolla kyseinen työkaverini minua sen kommentin jälkeen vilkaisi..

Jännittävää, saan huomenna ensimmäisen Aloe vera- pulloni. Mielenkiinnolla odotan millaisia vaikutuksia sillä on kun niin moni on sitä kehunut. Vatsantoimintani on kovin tuurissaan näinä päivinä, joten siihen tulenee toivottavasti ainakin jotain muutosta. Toivottavasti myös tämä kammottava ihottuma-ongelmani helpottaa juoman myötä. Tunnen itseni kovin väsyneeksi ja viime yönäkin nukuin lähes 12 tunnin yöunet. Ehkä tämä lievä flunssakin tekee olon väsyneeksi. En ole edes jaksanut kahteen iltaan reikittää ja tässä onkin tulos. Tänään aion reikittää ja mennä tietenkin ajoissa nukkumaan. Huomenna saan nähdä pitkästä aikaa eräitä ystäviäni ja leipoa heille tuoreita korvapuusteja. Mitäpä muuta sitä ihminen sunnuntailta voisikaan odottaa, aika lailla mukavat ainekset koossa :).

torstai 15. elokuuta 2013

Reiki - työkalu omasta takaa

Pyysin tänä aamuna enkeleiltä, että saisin pitkästä aikaa näkyviä ja tuntuvia merkkejä heidän läsnäolostaan ja että pian tapahtuisi jotain merkittävää edistystä eräässä asiassa. Ja merkkejähän tuli  pitkin päivää. Aamulla lähtiessäni autolla viemään tyttöä päiväkotiin, radiossa soi eräs laulu jossa mainittiin samalla hetkellä enkelit. Sitten se eräs asia, jonka suhteen pyysin tapahtumaan jotain edistystä, saikin tänään käänteitä uuteen suuntaan. Kun menin hakemaan tyttöä päiväkodista, eräällä lastenhoitajalla oli kaulassaan enkeliriipus ja löysinpä vielä viti-valkoisen höyhenenkin jostain reittini varrelta. Tämän kaiken kruunasi eräs ihana uutinen lähipiirissäni. Kiitos, enkelit! 

Olen saanut parissa illassa reikitettyä alkavan flunssan pois ja tänään sain aivan ennenkuulumattomia kokemuksia reikin voimasta. Olen kuunnellut aina kateellisena, kuinka jotkut korjailevat sähkölaitteita tai jopa autoja (!) reikin avulla. Itse en ole koskaan onnistunut moista tekemään, kunnes tänään ajattelin taas kokeilla onneani. Aloin suihkun jälkeen kuivaamaan hiuksiani föönillä, kun huomasin ettei fööni toimi. Hetken pähkäiltyäni asiaa ja yritettyäni renkuttaa fööniä käyntiin muistin että minullahan voikin itse asiassa olla työkalut omasta takaa. Niinpä tartuin toimeen ja erään reiki-symbolin avulla aloin korjaamaan fööniä. Kappas vain, sain kun sainkin föönin toimimaan ja nyt se toimii taas ihan moitteettomasti. Olen aivan mykistynyt ja innoissani!

Aiemmin kokemani levottomuus alkoi väistyä pari päivää sitten, helpottavaa. En tiedä, mikä sen lopulta aiheutti, mutta en tunne enää itseäni niin rauhattomaksi. Ehkä asiat, joita olen mielessäni hautonut (töihin liittyen), ovat alkaneet hiljalleen purkautua ja sen avulla olen saanut hieman rauhoituttua. Ongelmani kurkkuchakrankin suhteen on varmasti sekin, että olen huono sanomaan ihmisille mitään poikkipuolista sanaa ja sadattelen mieluummin itsekseni tai läheisilleni asioista jotka ärsyttävät. Välttelen myös riitoja kaikkien muiden paitsi puolisoni kanssa viimeiseen asti. Väistelen konflikteja ja mukaudun, en uskalla sanoa mitä ajattelen. Ei ihme, että tämä kaikki purkautuu ulos tavalla tai toisella. Ehkä uusi turkoosi riipukseni sekä amatsoniitti-rannekoruni on auttanut sanoja tulemaan ulos asti. Toivoisin tuleville päiville rohkeutta kohdata tiettyjä ihmisiä ja asioita, sillä ainakin eräässä asiassa tarvitaan muutoksia - ja reippaasti enkeleiden läsnäoloa.


tiistai 13. elokuuta 2013

Puhdistautuminen jatkuu

Tämä kaulan ihottuman tilanne on NIIN kummallinen; ihottuma aaltoilee siten, että välillä saattaa olla viisikin päivää täysin oireettomana, mutta sitten taas alkaa kutittamaan ja pistelemään. Olen kyllä tukahduttanut sen kutinan Hydrocortison-voiteella n. 1x/vko ja sillä kutina ja ihottuma onkin mennyt hyvin ohi - tullakseen taas uudelleen. Tänäänkin kutina alkoi aivan yllättäin ja kaulaa on pakko välillä suorastaan raastaa kun kutittaa niin pirusti. Toinen hassu yhteensattuma on, että kurkkuni kipeytyi hieman eilen ja se on nyt sen oloinen että voisi tulla vaikka flunssa. Häh, minulle?? Viime vuonna sairastin sellaisia ärsyttäviä flunssia, eli tuntui että flunssa tulee mutta se ei kuitenkaan kunnolla tullut. Reikin ansiota? Taitaa taas jäädä samanlaiselle asteelle..

Pohdimme tänään erään läheiseni kanssa sitä, miksi joitakin ihmisiä kohtaan tulee luonnostaan voimakas ja vilpitön auttamisen halu kun taas toisia kohtaan ei. Tarkoitan sitä, että apua tarjoaa joillekin ihmisille herkemmin ja suoraan sydämestä kun taas toisillekin sitä voi tarjota, mutta se ei silti tule täysin sydämestä, ainakaan alkuun. Tai vaikka lopulta tulisikin, se vaatii aina alkuorientaation ja yleensä aluksi tulee tunne, ettei huvittaisikaan tms. Usein siinä käy myös niin, että sitten kun siinä tilanteessa on, kaikki sujuukin hyvin ja mahdolliset alku-negaatiot häviävät. Voisiko tällä olla jotain tekemistä egon kanssa? Pakko olla.

Hei, levottomuuteni on tänään ollut selvästi rauhoittumaan päin viime päiviin verrattuna, jippi! Joko jotain alkaa tapahtua itselle tai maailmalla, tai sitten vaan olen rauhoittunut muuten sisäisesti taas levollisemmaksi. Not :)! Toisaalta, puhdistautuminen on edelleen reippaasti käynnissä, koska kurkkukipu alkoi ja kaula kutisee. Eipä olekaan ennen kurkkuchakra tällä tavalla (ja voimalla) puhdistautunut! Voikohan tämä uusi turkoosi koruni tehdä myös puhdistustyötä ja vaikeuttaa näitä oireita? Voi kun odotan sitä aikaa, että ei tarvitse enää kärsiä tästä ihottumasta ja pähkäillä mitä sen kanssa tulee tehdä. Ehkä Aloe-juoma parantaa kaiken?

Tänään on ollut paljon havaintoja sateenkaarista, eli enkelit ovat olleet tässä päivässä läsnä. Toivon loppuviikon rutistuksiinkin enkelten läsnäoloa, ihan jokaiselle.

maanantai 12. elokuuta 2013

Reikin tasapainoittava voima

Olen yhä vakuuttuneempi siitä, että reikillä on erittäin tasapainoittava vaikutus. Olen hoitanut nyt noin kolmen viikon ajan lähes päivittäin tytärtäni reikillä ja päiväkodin aloitukset ja muut aiemmin levottomuutta aiheuttaneet tilanteet ovat hoituneet niin mallikelpoisesti kun vaan ikinä kuvitella saattaa. Olen odotellut arjen aloituksesta johtuvia raivokohtauksia, mutta vieläkään niitä ei ole tullut siinä määrin kuin mihin olemme aiemmin tottuneet. Lisäksi olen huomannut, että tyttö nukkuu myös levollisemmin. Aiemmin kaikenlaiset muutokset ovat heijastuneet hänen uniinsa ja unennäkö on ollut tällaisina kausina sen verran vilkasta, että muukin perhe on saanut siitä osansa. Viime syksynä kun päiväkoti alkoi, levottomia öitä ja iltoja jatkui pitkälle syksyyn. Nyt kuitenkin kaikki on sujunut aivan loistavasti. Jännä nähdä, miten reiki vaikuttaa tauteihin, jotka päiväkodissa jyllää. Viime vuonna päästiin tosi vähällä eikä kunnon flunssiakaan ollut kovin montaa.. Aivan loistava arjen apu tämä reiki!

Joka ikinen päivä töissäkin unelmoin siitä, että voisin hyödyntää työssäni reikiä. Olisi niin mielenkiintoista nähdä, miten esimerkiksi krooniset säärihaavat, migreenit, flunssat tai tule-vaivat lähtisivät korjaantumaan reikin avulla. Tästä muistinkin juuri, että en ole puhdistanut lainkaan työympäristöäni enkä työhuonettani ja viime aikojen negatiiviset energiani ovat varmasti suorastaan pesiytyneet sinne. Täytyypä heti ensi tilassa huomenna puhdistella hieman työympäristöä raikkaammaksi. Enkeleitä olen kyllä pyytänyt sitäkin enemmän apuihin. Minulla on tapana joka ilta nukkumaan mennessä ja joka aamu koiran kanssa lenkillä pyytää enkeleiltä apua tulevan päivän haasteisiin. Lisäksi iltaisin yritän aina muistaa kiittää enkeleitä päivästä.

Eräs ystäväni kertoi minulle tänään Aloe vera-juomasta, jolla hän on huomannut olevan hyvin tasapainoittava vaikutus suolistoon. Ajattelin, että voisin kokeilla sitä, sillä minua kiinnostaa erityisesti sen turvotusta vähentävä vaikutus. Muutama läheiseni on myös hurahtanut vihersmoothieihin ja saan siitä myös aika ajoin kuulla suosituksia ;). Itse en ole oikein lämmennyt vielä tälle ajatukselle, mutta jos Aloe vera -juoma ei sovi minulle, lupaan maistella seuraavaksi vihersmoothieta..