Mikkelinpäivä

Olemme saaneet tänään viettää ae Mikaelin päivää, Mikkelinpäivää. Hoksasin viime vuonna Mikkelinpäivän merkityksen ja siitä lähtien se onkin ollut minulle yksi tärkeimmistä kirkkopyhistä. Kävimme tyttäreni kanssa sekä viime että tänä vuonna Mikkelinpäivän kunniaksi enkelikirkossa. Heti katedraaliin astuttuamme silmäni jo kyyneltyivät, sillä kirkossa soi mielettömän kauniita lasten virsiä huilulla ja pianolla säestettyinä. Muuten kirkon tunnelma jäi viimevuotiseen verrattuna vähän vajaaksi, sillä kirkon työntekijä oli hieman jännittyneen oloinen. Viime vuonna kyseisessä kirkkohetkessä hipsuteltiin höyhenillä oman lapsen poskea ja siellä sai vuodattaa kyyneileitä ihan olan takaa. Siltikin samalla hetkellä, kun tänään astuin kirkon ovesta sisään, tunsin hiuksissani ja päänahassani hipsuttelua ja kylmät väreet menivät kehoni läpi, toisin sanoen enkeleiden läsnäolon pystyi aistimaan toden teolla <3.

Seurasin viikko sitten erästä keskustelua facebookissa, jossa pohdittiin oman suojelusenkelin nimeä. Monet kertoivat saaneensa enkelinsä nimen tietoonsa joko unen tai "alitajunnan" välityksellä.  Niinpä sitten eräänä iltana aloin pohtia ja kysellä, minkä niminen enkelini mahtaa olla ja miltei samantien sainkin vastauksen, Ellen. Minun enkelini nimi on Ellen ja nimi on tuntunut heti alusta alkaen tutulta, omalta. Oma enkeli tuntuu heti paljon läheisemmältä kun häntä voi kutsua ja puhutella nimellä, siksi olen onnellinen, että sain tietää hänen nimensä.

Tänä viikonloppuna ylitin itseni ja suorastaan hulluttelin! Meillä oli perjantaina tyky-päivä, jota vietimme urheilemalla ja saunomalla rantasaunassa. Uskalsin jopa uida hyisessä järvessä, hrrrr! Eikä siinä vielä kaikki, menin vielä baariinkin tanssimaan - minä, joka menen joka ilta sänkyyn jo yhdeksän aikaan! No, myöhään meni ja eilinen päivä oli melkoinen rutistus liian vähillä yöunilla, mutta täytyy sanoa että oli ihanaa irroitella, hullutella, nauraa ja tanssia! Joskus on hyvä astua oman tutun rutiinin ulkopuolelle ja katsella maailmaa avarammalla katseella. Siinä voi olla riskinsä ja joskus voi hävitä jotain, mutta toisinaan voi jopa voittaa uskaltaessaan ottaa riskin ;).

Ajatuksen voima

Eilen sää oli harmaatakin harmaampi ja tuuli lennätti sadepisaroita kilpaa syksyn lehtien kanssa. Päivä meni siihen, että yritin herätä horroksestani ja kun katsoin ikkunasta ulos, en tiennyt onko päivä vai ilta. En mennyt jumppaan, koska lenkin jälkeen en halunnut enää pistää päätäni ulos. Sen sijaan vietin iltani sohvalla katsellen elokuvaa ja märehdin harmaudessa. Kaivauduin aikaisin peittoni lämpöön ja vaivuin rauhoittavaan uneen. Syksy.

Tänä aamuna kun heräsin, taivas oli kirkas ja ulkona oli kirpeä syyssää. Lähtiessäni töihin oli pilkkopimeää, mutta perille päästyäni aurinko pilkisteli taivaanrannasta. Tuuli oli kylmä. Niin kylmä, että tunsin kuinka se tavoitti jokaisen ihonalaisen soluni. Kesken työpäivän näin ikkunasta leijailevan valkoisen höyhenen. Töistä tullessani mieleni oli energinen ja iloinen ja auringosta villiintyneenä lähdin  pyörällä jumppaan. Menomatkalla sain kokea kaatosadekuuron ja puuskaisen tuulen ja kun pääsin perille, puolet sormistani ja varpaistani olivat tunnottomia kylmästä. Jumpan jälkeen taivaanranta oli maalattu kirkkaan oranssilla - auringonlaskulla. Laskin alamäkeä kohti auringonlaskua ja kun pääsin kotiin ja suihkuun, oloni oli energinen. Ja iloinen. Syksy <3.

Ajatuksemme ja tunteemme ohjaavat kaikkea mitä teemme, antavat värin päivän kulkuun, näyttävät suuntaa sille, mitä on tulossa. Joskus tarvitsemme päiviä, jolloin on lupa märehtiä, velloa alakulossa, rypeä itsesäälissä. Tuolloin eivät auta läheisten kehoitukset kuoriutua negatiivisuuden kolosta, vaan suunnanmuutoksen on lähdettävä itsestä. Joskus se voi olla mahdollista jonkun pienen tapahtuman johdosta, ystävällisten sanojen, jotka joku toinen osoittaa. Toisinaan harmaa pilvi pysyy pään yllä koko päivän tai jopa useamman päivän ajan, tapahtuipa ympärillä mitä tahansa. Silloin meillä täytyy olla lupa sallia itsellemme tämä tunne, antaa itselle anteeksi hetkellinen notkahdus, että voisimme taas nousta kohti korkeampia värähtelyjä. Sillä silloin, kun värähtelemme korkeataajuisesti, huomaamme ympärillämme elämän pieniä ihmeitä, enkeleiden viestejä, ja sallimme itsellemme kaiken parhaan, mitä maa päällään kantaa. Samalla houkuttelemme luoksemme ihmisiä ja tapahtumia, jotka tuovat onnea. Onnea, jonka jokainen ansaitsee.

Chakrojen epätasapainoa

Niin on viikko vierähtänyt taas vauhdikkaasti. Töissä oli onneksi huomattavasti helpompi viikko edelliseen verrattuna, enkeleille siitä kiitos. Olen yrittänyt olla tuhlaamatta energiaani negatiivisuuteen tai sen lietsomiseen, parempi kun ei lotkauta korvaansa vaan yrittää vain seuloa tiensä eteenpäin. Työstän koko ajan ajatusta siitä, miten saisin työelämäni tasapainoon, mutta toisaalta olen heittänyt ongelman ylempien tahojen ratkaistavaksi; otan vastaan sen, mitä tulee. Olen lähettänyt lisäksi edelleen enkeleille viestiä siitä, että haluaisin tehdä reikihoitoja enemmän, joten asiakkaita odotellessa ;).

Sain äsken ystävältäni enkeli- ja chakrahoidon ja minä puolestani tein hänelle vaihtokauppana reikihoidon. Olipas mielenkiintoista ja aika kului kuin siivillä! Minulle ei ole ikinä tehty chakrahoitoa ja oli ihanan nautinnollista vaipua meditatiiviseen tilaan toisen hoitaessa. Mikä yllättävintä, sain hoidon kautta uuden ahaa-elämyksen, nimittäin solar plexukseni oli epätasapainossa. Eikä siinäkään vielä mitään niin ihmeellistä, mutta solar plexuksen ongelmat voivat ilmetä mm. ihottumana.. Nyt siis kohti keltaista väriä ja solar plexusta tasapainoittamaan. Myös juurichakrani oli epätasapainossa, joten ilmankos minua johdateltiin aamulenkillä metsään.. Täytynee yrittää tietoisesti maadoittua yhä enemmän ja reikittää itsekin em. chakroja.

Tehdessäni ystävälleni hoitoa näin todella runsaasti erilaisia mielikuvia. Hoidon jälkeen kävimme läpi kummankin ajatuksia hoidosta ja yllättäin hyvin monet samankaltaiset asiat olivat tulleet molemmille mieleen. Itselle tulee hyvin kiitollinen ja levollinen tunne, kun saa tehdä toiselle hoidon ja näkee, kuinka toinen nauttii siitä. Olen kiitollinen, että minut on johdatettu reikin tielle ja että saan välittää sitä myös toisille. Parhaimmassa tapauksessa toista hoitaessa itsellekin tulee syvästi rentoutunut ja hyvä olo - aivan kuin olisi itsekin saanut hoidon.

Tyttäreni lähti eilen ex-tempore lomalle mummolaan, mieheni on koko alkuviikon työmatkalla, joten vietän ensi viikkoa lähinnä koirani ja itseni seurassa. Käyn jumpassa jos säät sallivat pyöräilyn ja jos olkapääni antaa periksi (taisin satuttaa sen eilen body pumpissa..). Aion myös nauttia siitä ettei minun tarvitse töiden jälkeen tehdä mitään ellen halua. Viikonloppuna saan jälleen tyttäreni kotiin ja toivotan tavallisen arjen tervetulleeksi. Siine asti nautin mahdollisuudesta olla yksin.

Reikin täyteinen viikonloppu

Tämä viikonloppu oli oikein ihana ja hyvin reikin täyteinen. Olimme siskoni luona Helsingissä ja sain nähdä kaikkia rakkaita ihmisiä, mukaan lukien veljeni pojat, joita en ollutkaan taas pariin kuukauteen nähnyt. Viikonloppu oli huisketta täynnä, mutta silti ehdimme tehdä siskoni kanssa toisillemme tuolihoidot, ulkoilla ja unohtaa työasiat. Eilen illalla reikitin etänä myös ystäväni korvakipua ja tänään automatkalla myös hänen siskonsa käsivaivaa. Melkoisen paljon reikiä parille päivälle, hyvä niin :). Maistoin myös elämäni ensimmäistä kertaa vihersmoothieta.. Tjaa, ihan hyväähän se oli. Minua on yritetty "käännyttää" vihersmoothieiden maailmaan jo jonkin aikaa, mutta toistaiseksi olen lyönyt ajatukselle jarrua. Nyt jo aloin hieman harkitsemaan sitä, mutta alkuprosessi vaatii sen verran viitseliäisyyttä, että täytynee vielä hieman sulatella. Melkein kyllä jo sain "aloituspakin" mukaani siskoltani, kun hieman suotuisia ajatuksia siihen suuntaan kerroin.. ;)

Minulla on ollut viime viikkoina ärsyttävän paljon keskeneräisiä asioita, jotka pitäisi hoitaa, mutta joiden eteen en ole oikein jaksanut kunnolla työskennellä. Yksi niistä on ollut Lapin mökkivaraus, joka ajoittuu kevätlomalle. Tänään mieheni löysi yllättäin netistä hyvän mökin, joka saatiinkin varattua varsin huokeaan hintaan, joten taas helpottaa yhden asian osalta. Tämä on sikäli hassua, että itse olen etsinyt mökkejä joka päivä viimeisen viikon ajan, mutta mitään oikeasti potentiaalista ei ole löytynyt.. Ehkä tässä taas yksi jos toinenkin asia alkaa mennä oikeaan suuntaan kun antaa vaan mennä, pakkohan niiden on ;).

Ensi viikkoon lähden toiveikkain mielin. Tiistaina saamme anoppini miehineen meille vierailulle ja tyttäreni saa lomailla mummin kanssa kotona. Suurta iloa tuottaa myös (pienesti itsekäs) ajatus siitä, että heidän ansiostaan minä pääsen jumppaan monena iltana, jeeeee! Kaksi viimeistä viikkoa ovat olleet tosi rankkoja miehen työmatkojen vuoksi, joten on ihana saada vähän omaakin aikaa. Eikä ensi viikko ihan huonosti voi mennä, olihan meitä Helsingistä tullessamme odottamassa ulko-oven edessä valkoinen muhkea höyhen <3.

Kissa pöydälle

Tämä(kin) viikko on kyllä puristanut minusta mehut aika lailla tyhjiin. Viikko toi tullessaan painostavia tilanteita, taisteluyrityksiä ja kissan nostamista pöydälle. No, kissa nostettiin pöydälle, mutta siihen se sitten jäikin joten se siitä. Toisin sanoen, nyt on tuotu epäkohdat esiin mutta ilman minkäänlaista vastinetta. Omituista. Tyhjä olo ja jäätävä ilmapiiri jäi käteen, mutta nyt olen päättänyt tyhjätä pääni viikonlopun kunniaksi, ei työasioita, kiitos!

Tähän viikkoon on mahtunut myös pieniä odottamattomia ja yllättäviä ilon ja toivon pilkahduksia. Kerrataanpa hieman. Olen puhunut läheisilleni tällä viikolla siitä, kuinka haaveilen että voisin työskennellä hieman osa-aikaisemmin ja tehdä enemmän reikihoitoja. Samassa yhteydessä olin ehtinyt ajatella ohikiitävän hetken verran, mitä toiminimen perustaminen vaatisi. Hyvin pintapuolisesti asiaa tutkittuani totesin että se mahdollistaisi paljoon, mutta ei velvottaisi juuri mihinkään. No, eilen sitten tämä eräs "kauan kadoksissa ollut ystäväni" otti yhteyttä ja kysyi olisinko kiinnostunut osallistumaan huoneiston vuokraamiseen yhdessä erilaisten henkisten toimijoiden kanssa. Siis hä?? Olin siis juuri miettinyt mitä toiminimen perustaminen vaatisi, haaveillut suuremmasta muutoksesta töiden suhteen ja minua kysytään mukaan kimppa-tilan vuokraamiseksi! No, tietenkin ilmoitin kiinnostukseni asiaa kohtaan, loput järjestelyt jätän enkeleille. Sisällä on vahva luotto siitä, että asiaa joko tyrkätään siihen suuntaan, että asia onnistuu kaikin tavoin ja saisin asiakkaitakin tai sitten se ei onnistu. Siinä tapauksessa, että juuri tämä ei kanna hedelmää, on se kuitenkin herättänyt taas paljon uusia ajatuksia.. Kaiken tämän keskellä sain myös jälleen vahvistuksen siitä, että elämäämme ohjaillaan koko ajan siihen suuntaan, mihin pitääkin :).

En ole jaksanut olla kovin aktiivinen reikin suhteen viime aikoina eikä tyttärenikään ole itse pyytänyt reikittämään häntä. Olen antanut hänelle pikaisia reiki-hetkiä iltasadun yhteydessä, intensiivisemmät reiki-jaksot tulevat varmasti taas kun niiden aika on. Itseäni olen tällä viikolla reikittänyt usein iltaisin, koska olen ollut niin ahdistunut työasioista. On ollut ihanaa ja helpottavaa huomata, miten rauhoittava vaikutus sillä on. Huomasin myös eräänä iltana että kun olin yrittänyt hieman itkeä ahdistustani pois ja nenä oli tukossa itkun johdosta, niin heti kun laitoin kädet kasvojen päälle, itku tyrehtyi ja nenä aukesi. Olo helpottui hetkessä. Saan olla onnellinen, että minulla on näinkin paljon työkaluja, joiden avulla voin saada helpotusta erilaisiin vaivoihin ja henkisiin lukkoihin. Unohtamatta myöskään enkeleitä, jotka pukkaavat aina välillä elämääni oikeaan suuntaan.. ;) Ihanan rentouttavaa, toiveikasta ja ilon täyteistä viikonloppua <3!

Väsymystä ilmassa

Minulla ei ole oikeastaan tänään juurikaan kirjoitettavaa. Silti tulin tänne ja aloitin kirjoittamaan. En haluaisi valittaa, mutta jotenkin täytynee saada ajatuksia kasaan, josko olo siitä paranisi. Tällä hetkellä tuntuu, että moni asia tökkii ja pahasti. Ihottuman kanssa on parempi vaihe - kiitos siitä - mutta eräs muuan perustavan laatuinen asia ei ota nyt sujuakseen ollenkaan. Ja puhun nyt töistä. Olen niin väsynyt tähän tilanteeseen ja se heijastelee jo kotiinkin, lähinnä turhana napisuna ja valittamisena. Sitten kun tämän perus-ärsytyksen päälle otetaan miehen työreissut lähes kaikkina päivinä tälläkin viikolla, on soppa valmis. En pääse purkamaan ahdistustani jumpalle, joten se purkautuu sitten kaikkien muiden väylien kautta.. Ikävä kyllä.

Olen yrittänyt miettiä, miten saisin tuon työjutun ratkeamaan. Olen 1,5 vuoden ajan ollut jalka oven välissä lähdössä, mutta vielä minun ei ole ollut tarkoitus lähteä koska aina asiat ovat järjestyneet ja menneet parempaan suuntaan. Nyt aletaan olla kuitenkin siinä tilanteessa, että tällaisessa ahdistuksessa ei kauaa halua velloa, koska se vie kohtuuttoman paljon energiaani tällä hetkellä. Koko kuvio on niin monimutkainen, että minulla kyllä on mielessäni muutama asia joiden avulla paletin saisi toimimaan hyvinkin, mutta ne eivät taida olla kovin realistisia. Toisaalta, ei auta kuin vaan toivoa, että enkelit kyllä järjestelevät asioita meidän korkeimmaksi parhaaksemme. Se, minkä vuoksi en ole tehnyt mitään suuria liikkeitä työasioiden suhteen, johtuu pitkälti siitä että tähänkin asti asiat ja muutokset on tuotu minun eteeni ja olen tiennyt mitä tehdä. Jaksan tämänkin asian suhteen ajatella vielä ihan vähän toiveikkaasti, että tämän on pakko järjestyä. Tavalla tai toisella.

Syksy on tullut, pimeä kausi alkanut. Tuntuu, että jostain syystä tänä vuonna olen kokenut iltojen pimenevisen hyvin ahdistavana, ikään kuin pimeys olisi tullut niin varkain, etten osannut sitä vielä odottaa saapuvaksi. Toisaalta rakastan värikästä syksyä viilenevine ilmoineen, toisaalta ikävöin kesää ja toisaalta odotan jo talvea saapuvaksi. Nyt tuntuisi siltä, että voisin kaivautua johonkin koloon nukkumaan suloista talviunta ja herätä kun kevään ensimmäiset auringonsäteet pilkottavat taivaalta. Koska tämä ei voi toteutua, yritän levätä väsymykseni pois, saada arjen pyörimään niillä työkaluilla joita minulla on ja uskoa parempaan. Niin, ja pyytää enkeleitä avuksi. Heidän apua tarvitaankin varsinkin ylihuomenna, jolloin työasioissa tulee tapahtumaan jotain muutosta suuntaan tai toiseen.

Luomua luomua!

Olen pyrkinyt kauppareissuillani viisaisiin valintoihin elintarvikkeiden osalta - kuitenkin järkeä käyttäen. Järkeä käyttäen siksi, että on pakko miettiä, mitä lompakko kestää ja mitkä tuotteet on järkevimpiä ostaa luomuna jos täytyy valita eri tuoteryhmien välillä. Toistaiseksi olen ostanut paljon luomuna hedelmiä ja vihanneksia, leipää, maitoa, kananmunia, mysliä ja jugurttia.. Joskus kun olen rikas, ostan myös lihan luomuna :). Hassua, miten nopeasti on oppinut seulomaan kaupassa itselleen luontevimmat luomu-tuotteet. Olen taas miettinyt muutenkin ravinto-asioita aika aktiiivisesti, sillä yllätys yllätys, ihottuman kanssa on ollut tuskainen viikko kuten taisin jo aiemminkin kirjoittaa. Tällä hetkellä tilanne on se, että kortisonia menee sekä sisäisesti että ulkoisesti.. Mielialani ja ärsytyksen sietokykyni riippuu näinä päivinä pitkälti siitä, millaisessa kunnossa iho on. Töissä on ollut jonkin verran stressaavia asioita, joita pyörittelen päässäni. Tukahdettuja tunteita, sanomattomia sanoja.. Uskon, etteivät nämäkään tee kovin hyvää ihottumalleni. Siksi tilanteelle on tultava jonkinlainen muutos, edelleen. Enkelit järjestivätkin tälle päivälle asiaan liittyen erään tapahtumaketjun pyynnöstäni. Jännä nähdä mitä ensi viikko tuo tullessaan, sillä siitä voi kehkeytyä varsin mielenkiintoinen ja enkeleitä totisesti tarvitaan sankoin joukoin mukaan!

Ravintoasioihin liittyen olen pohtinut vehnättömän (tai viljattoman) ruokavalion toteuttamista käytännön kannalta. Olisinko valmis luopumaan kokeeksi pariksi viikoksi leivästä ja muista viljatuotteista? Aamiaiseni vaatii leipää, mutta jos näkisin parissa viikossa mahdollisia tuloksia, voisi se olla vaivan väärti. Jos oikein haluaisi jalostaa ajatusta, niin voisi kokeilla myös maidotonta siihen lisänä, mutta tällä hetkellä tuntuu melko työläältä. No, asia kerrallaan.

Reikitin eilen pitkästä aikaa itseäni ja koin hassun jutun siinä heti alkuun. Näin silmissäni jonkun pään alueen chakran kohdalla erään naisen kasvot. Nainen oli jotenkin tutun näköinen ja muistutti jotain toista naista, mutten kuollaksenikaan saanut päähäni, kuka se voisi olla. Hyvin todennäköisesti joku, johon olen ohimennen törmännyt esim. työmatkalla tms. Mielenkiintoista nähdä, tuleeko kyseinen nainen minua vastaan vielä joskus jossain. Yritin kysyä häneltä, kuka hän on, mutta en saanut vastausta ja silloin muutenkin "näky" katkesi. Mielikuvassani hän vain seisoi ja tuijotti minua, ei puhunut eikä liikkunut. Jälleennäkemistä odotellessa..

Tämä viikko on ollut tajuttoman raskas ja väsyttävä. Mieheni oli suurimman osan viikosta työmatkalla ja arki tytön ja koiran kanssa on erilaista ja eri tavalla väsyttävää. Toisaalta, meillä oli oikein kivaakin :). Enkelit taisivat järjestää meille viikonlopuksi laatuaikaa perheen kesken peruuttamalla erään viikonloppuvierailun. Nyt aion siis nauttia täysin siemauksin viikonlopusta perheen kesken ja ladata akkuja ensi viikkoa varten joten oikein rentouttavaa viikonloppua kaikille <3!

Syysaamu

Sain tänä aamuna katsella pellon päällä tanssivia kauniita usva-hahmoja. Auringonvalo siivilöityi puiden lomasta ja luonto heräili halla-yön jälkeen uuteen päivään. Hengitys huurusi kirpeästä syysaamusta johtuen, nurmikko oli kuuran peitossa. Ulkona tuoksui raikkaalta, syksyltä. Tähysin taivaalle etsien kauniita pilviä, kuten usein tapanani on. Etsiskelen miltei tietämättäni pilviä, jotka muodostava höyhenmäisen kuvion, tai kenties enkelifiguurin. Hahtuvaisia höyhen-pilviä näen useinkin, pilvi-enkeleitä en vielä koskaan. Ehkä jonain päivänä vielä, uskon. Pilvet ovat mielestäni uskomattoman kauniita. Ne tuovat siniselle taivaalle ripauksen toiveikkuutta, rauhaa ja unelmia.

Säikähdin eilen kun miehelleni oli tullut työmatkalla jonkinlainen huimaus-/tykyttelykohtaus, joka onneksi meni ohi itsestään. Muistin taas, että joskus tarvitaan tapahtumia, jotka hetkeksi pysäyttävät omat arkiset askareet ja saavat pohtimaan elämän rajallisuutta, ohikiitäviä hetkiä, pelkoa siitä että kaikki itselle rakas voidaan viedä silmänräpäyksessä pois. Elämä on hauras, särkyvä ja niin arvokas. Tyttäreni pohti tänään, miten hän pärjää jos minä kuolen eikä hänellä ole sitten enää äitiä. Hetken pohdittuaan hän myös mietti, että minä en voi enää meikata kun olen kuollut. Sitten hän jatkoi ajatusleikkiään vielä niin pitkälle, että totesi helpottuneena että voinhan minä lentää taivaasta aina salaa meikkaamaan kotiin jos haluan :). Voi kunpa osaisi itsekin joskus tarkastella maailmaa lapsen silmin, tarttua pieniin asioihin innolla, joka on täysin aitoa ja puhdasta, vailla minkäänlaisia ennakko-odotuksia.

Olen tänä iltana, huonosti nukutun yön jäljiltä niin väsynyt, että annan itselleni anteeksi sen, etten tänäkään iltana jaksanut siivoilla kotia. Että koira-vanhukseni on jäänyt vähälle huomiolle kun olemme olleet tyttäreni kanssa kahdestaan miehen työmatkan jäljiltä. Että kaadun pian sänkyyn ja toivon, että ihottumalta ja tyttäreni vilkkaalta unennäkemiseltä saisin nukkua ensi yönä kunnolla. Sen sijaan kiitän itseäni siitä, että jaksoin lähteä tyttäreni kanssa työpäivän jälkeen pyörälenkille ja reikittää hetken häntä. Toiveikas olen sen suhteen, että huomenna herään hyvin levänneenä ja pirteämpänä. Että näen taivaalla pilven, joka tuo mieleeni enkelin. Että jotkut asiat liikahtavat toivomaani suuntaan. Kiitos.

Päätöksiä

Tein tänään päätöksen, jota jo viime viikolla haeskelin, mutta en vielä silloin sitä tohtinut tehdä. Peruin nimittäin perjantain homeopatia-ajan. En ottanut viime viikolla enää homeopaattisia pillereitä, koska pelkäsin joka viikonloppuista reaktiota, ja koska ajattelin että ne olisivat jo viidessä viikossa auttaneet jos olisivat auttaakseen. Koin, että kaiken vatvomisen ja konsultoinnin jälkeen homeopaattini ei oikein ilahtunut ajan perumisesta, mutta kuten eräs ystäväni sanoi, en ole velvollinen menemään uudelleen vastaanotolle jos koen oloni epävarmaksi asian suhteen. Ehkä homeopatia ei olekaan minun juttuni - ainakaan tässä asiassa. Mietin aluksi, että miksi sitä vaihtoehtoa unissa ja muutenkin minulle silloin "tyrkytettiin" kun se ei kerran ole tehnyt muuta kuin tilanteen vaikeammaksi. Vastaus on kuitenkin ilmeinen: ihottuman pahenemisen myötä olen tutkiskellut itseäni ehkä enemmän ja tarkemmin kuin koskaan, ja sitä kautta olen ymmärtänyt joitain hyvin tärkeitä asioita itsestäni ja kasvustani. Lisäksi olen alkanut miettimään syy-seuraussuhteita ja mm. ravinnon vaikutusta oloon. Eikähän tämä poissulje sitä, ettenkö voisi hakeutua joskus myöhemmin tämän tilanteen rauhoituttua vastaanotolle. Aika vaan ei ole oikea juuri nyt.

Ihanan, tunnepitoisen (ja vähä-unisen) viikonlopun jälkeen on ollut jokseenkin tuskallista palata taas arkeen. Työ-motivaatio on hieman kadoksissa ja tuntuu että odottelen edelleenkin jotain suurta tapahtuvaksi. Olen levittänyt kaiken tuskastelun lomassa hieman enkeli-sanomaa ihanille työkavereilleni. Ja yrittänyt muistaa nauraa mahdollisimman paljon! Moni työkavereistani on ihmetellyt, miksi viime aikoina on löytynyt kummallisen paljon valkoisia höyheniä ympäristöstä.. Niinpä. Olen sitten heitä hieman "valistanut" asiasta ja saanut lähinnä huvittuneita silmien pyöräytyksiä osakseni. Minä en kuitenkaan siitä välitä, koska uuteen minääni kuuluu se, että osaan esittää asiat siten, että itsekin hieman naureskelen niille ;). Ja voin vaikka vannoa, että jokainen höyhen-keskustelussa mukana ollut kiinnittää asiaan huomiota kun höyhenen seuraavan kerran tiellään kohtaavat.

Kävin tänään kirjastosta ja löysin sieltä pitkästä aikaa kirjoja, jotka suorastaan pomppasivat silmille ja ne oli pakko lainata. Lopputuloksena onkin sitten se, että minulla on yhteensä 8 kirjaa yöpöydällä odottamassa lukemista.. ;) Olen tänään hämmästellyt erilaisia ihmistyyppejä ja sitä, kuinka toisten ihmisten kanssa tuntuu, että puhuu aivan eri kieltä. Arjessani pyörii sellainen ihminen, jonka kanssa en kerta kaikkiaan pääse samalle aaltopituudelle ja saan päivittäin koota hermojani hänen suhteen. Lisäksi hän syö valtavat määrät energiaani. Pyydän joka päivä kärsivällisyyttä mitä suuremmissa määrin, sillä pian käy niin etten tuskastumiseltani pysty enää kohta suhtautumaan mitenkään kyseiseen ihmiseen. Ja tämä ihminen on kuitenkin sellainen, jonka kanssa täytyy olla tekemisissä vaikka mikä olisi. Onneksi omassa elämässä on suurimmaksi osaksi sellaisia ihmisiä, joiden kanssa tunnen sielujen sympatiaa ja yhteenkuuluvuutta ja joiden seurassa voi olla täysin oma itsensä. Tällaisia ihmisiä kutsutaan ystäviksi <3.