Sivun näyttöjä yhteensä

maanantai 10. maaliskuuta 2014

Alakulon alhoa ja kehon kremppaa

Viime viikot ovat tuntuneet hieman tahmeilta, askel on ollut tavallista raskaampi ja mieliala yhtä harmaa kuin sääkin. Kotona riidat ovat olleet herkässä, samoin kuin itkukin. Välillä rinnassa tuntuva möykky on tuntunut kovin raskaalta kannettavaksi, ja ongelmat sellaisilta ettei niistä pääse yli eikä ympäri. Sitten tulee aurinkoinen päivä, jolloin linnut laulavat puissa ja pensaissa, ja lumi sulaa kohisten - niin, että kumisaappaat jalassa tekee mieli pomppia rapakosta toiseen. Tytär kertoo pajunkissoista, jotka on huomannut metsässä ulkoillessaan. Jouluvalot saavat väistyä kevään tieltä ja lumikolat siirtyä varastoon odottamaan ensi talvea, jolloin pääsevät taas töihin. Pienet asiat tuovat iloa päiviin ja huomaan, että kun sydänalassa tuntuvaa möykkyä alkaa vuolla hiljalleen, kerros kerrokselta, huomaakin olonsa taas kevyemmäksi.

Kehon ja mielen yhteys on kummallinen ja mielenkiintoinen. Tuntuu käsittämättömän jännältä, että mieleni syövereissä kantamani murheet ja ajatukset, vähäpätöisemmätkin, aiheuttavat kehossani epätasapainoa. Huuliherpes uusii kerta kerran jälkeen ja yläselässä, oikean lavan takana oleva lukko ei sula vaikka reikitän ja syön tulehduskipulääkettä kuurina. Myös oikean käsivarren lihas on tulehtunut. Aiemmin olen reagoinut kehoni vasemmalla puolella, nyt oikea puoli viestittää minulle olevansa epätasapainossa. "Kehon oikea puoli liittyy maskuliinisuuteen, antamisen kykyyn, hallitsevuuteen ja itsevarmuuteen. Se voi heijastaa konflikteja elämän miespuolisten ihmisten kanssa." (Shapiro, Dep; Kehosi paljastaa mielesi, 2009.). Niin, aivan totta. Voisiko asiaa pysähtyä oikein pohtimaan tarkemmin..

Olen tällä viikolla yksin tyttäreni kanssa, joskin saan vanhempani tänne parin päivän päästä auttelemaan arjen tohinoissa, mieheni kun on työmatkalla koko viikon. Ensi viikolla alkaa kauan odotettu loma ja pääsemme Lappiin nauttimaan oikeasta talvesta ja talvisista aktiviteeteista. Nyt eletään loman alkamista edeltäviä "kituviikkoja", eli on tunne ettei jaksaisi enää yhtään töissä. Kahdeksan päivää ja sitten saa huokaista. Aurinkoa ja keväistä säätä luvassa, hyvin jaksaa :).