Unien näkemistä ja astraalimatkoja

Tämä viikko on ollut ennätyksellisen raskas ja voimia vievä; rakas koirani, 13v 8kk, sairastui viikonloppuna niin vakavasti että eilen luulin (jo kolmannen kerran!) koittaneen ajan, jolloin minun täytyy saatella se Taivaan porteille. Kuinkas ollakaan, lopettamispäätöksen jo tehtyäni ja asioita järjestellessäni, eläinlääkäri soittikin (koira oli koko päivän eläinlääkärissä) kertoakseen, että koira oli yllättäin alkanut syömään itse ja piristynyt. Olin jo lääkärillekin päätökseni kertonut ja siinä puhelun aikana totesin sitten, että lähden katsomaan miltä koira omasta mielestäni vaikuttaa ja teen päätökseni siltä pohjalta. Niinhän siinä sitten kävi, että koira oli aivan silmissä virkistynyt ja lopulta lähdettiin vielä yhdessä kotiin <3. Tänäänkin edistystä toipumisessa on tapahtunut jo siinä määrin, että koira on jo melkein oma itsensä! Uskomatonta, miten tämä kyseinen yksilö ei luovuta, vaan kerta toisensa jälkeen taistelee itsensä elävien kirjoihin ;). Kuuli varmasti aikeeni lopettamisesta ja päätti taistella vastaan - neljän vuorokauden sairastamisen jälkeen. Nyt sitten elellään hetki kerrallaan ja ihmetellään yhdessä maailman menoa.

Lueskelin tasan vuosi sitten kirjoittamaani blogitekstiä muistellessani, millaisia pohdintoja olen silloin kirjoitellut. Mielenkiinnon herätti erityisesti unihavainnot, joista kirjoitin. Unet olivat tärkeässä asemassa jo silloin ja ne ovat tulleet viime aikoina entistäkin tärkeämmäksi osaksi henkistä kasvuani. Niissä on usein varsin mielenkiintoisia ja merkityksellisiä asioita, puhumattakaan jonkin asteisista astraalimatkoista, joilla olen päässyt muutamaan otteeseen käymään. Olen pari kertaa kohdannut astraalimatkalla jonkun tuntemani henkilön ja se tunne on aivan erilainen kuin unessa tapahtuva kohtaaminen. Se on jotain niin hienoa ja jännää, että en malttaisi odottaa taas seuraavaa tapahtuvaksi! Olen myös yrittänyt kommunikoida sieluni kanssa saadakseni vastauksen/selvyyden erääseen sielunsopimukseen, joka on tällä hetkellä minulle hyvin tärkeä. Nyt, kun koirakin on taas parantunut ainakin toistaiseksi, voi taas keskittyä unennäkemiseen ;).

Tällä hetkellä toivoisin enkeleiden tuovan minulle runsautta, koska eläinlääkärikeikkaan meni kaikkiaan aivan älyttömästi rahaa.. Olen surkutellut sitä aivan tarpeeksi viime päivinä kaiken muun ohella, joten nyt on sitten aika siirtyä runsausajatteluun ja luottaa yksinkertaisesti siihen, että rahaa tulee jostain lisää. Olen kahden vaiheilla myös sen suhteen, että uskallanko varata suunnittelemamme Itävallan laskettelumatkan ensi talvelle.. Täytyy kai se uskaltaa, jos kerran kohta tulee lisää rahaa menetettyjen tilalle ;)).

Ihanaa viikonloppua ja enkeleitä kaikille lukijoille - Uusi aika on alkanut ja uudet energiat sen mukana <3.

Elämä

Mitä jos sinulle sanottaisiin, että olet sellaisessa risteyksessä, jossa saat valita, lähteäkö vai jäädä? Mitä jos sielusi olisi niin "valmis", että kaikki karmanvelkasi olisi maksettu ja maanpäällisen elämän polkusi olisi sellaisenaan kuljettu? Jos vierelläsi ei enää seisoisi oppaita, ainoastaan kaunis sielusi. Sielu, joka on haikeana, jopa surullisena, jonkin asian päättymisestä ja valmiina hautaamaan sen. Valoisuus ja elämänhalu sekä henkisen kehittymisen janoaminen peittelisivät sielusi koti-ikävän - vielä ei ole aika. Halu kulkea ihmiskunnassa valotyötä tehden veisi voiton koti-ikävästä, ja ainoastaan sinä itse voisit päättää mitä haluat. Sanoa ääneen kaukaisimmatkin unelmasi ja syvimmät toiveesi, halusi astua seuraavalle henkisyyden portaalle, valmiina kokemaan henkisyyttä täysin eri tasolla. Sinetöidä toiveesi maalailemalla toinen toistaan kauniimpia tulevaisuuden kuvia täysin puhtaan valkealle taululle. Uudelle tasolle siirtyessäsi saisit uudet oppaat sielusi rinnalle kulkemaan; entiset oppaasi jäivät edelliselle henkisyyden tasolle, nyt jo tarpeettomina.

Olemme onnekkaita, kun emme tiedä mitä meidän varallemme on suunniteltu. Emme tiedä päivää, jolloin tulemme lähtemään Taivaan kotiin, tai päivää, jolloin joku rakkaistamme lähtee. Joskus tarvitsemme muistutuksen siitä, että jokaisesta päivästä, hetkestä ja muistosta tulee iloita ja olla onnellinen. Silmänräpäyksessä kaikki voi muuttua ja kadota. Siksi meidän tulee löytää oman elämämme riemut ja rakkauden ilmentymät yhä uudelleen ja uudelleen, ja joka kerta löytäessämme ne uudelleen, saatamme nähdä niissä jotain mitä emme ole aiemmin huomanneet. Joskus täytyy mennä kauas nähdäkseen lähelle, sillä suurin virhe mitä tässä elämässä voimme tehdä, on mennä eteenpäin ilman, että pysähdymme matkan varrelle ihmettelemään elämän suuruutta ja ihanuutta.

Kaikki on hyvin. Kiitän tässä hetkessä siitä että tällä viikolla olen saanut kokea jotain ainutlaatuista. Tärkeää. Pysähdyttävää. Hämmentävää. <3

Haaveita ja toivomuksia

Tahmea työviikko takanapäin, toivottavasti tämä alkanut viikko toisi tullessaan hieman raikkaampaa oloa. Siinä mielessä saan kyllä olla onnekas, että sain palata töihin ihanien työkavereiden keskelle ja työkin on mieluisaa.. MUTTA. Jotain puuttuu. Onko tämä vain lomanjälkeistä tyhjyyttä vai onko (taas) alkamassa uusi aikakausi, jonka vuoksi tuntuu ettei tämä arki tällaisenaan riitä? Kun hassuintahan on se, että periaatteessahan tässä kaikessa ei ole mitään varsin vialla, haluaisin vain tähän täydennykseksi jotain rikastuttavaa. Haluaisin tehdä hoitoja enemmän, osallistua jollekin mielekiintoiselle kurssille, muuttaa Joensuuhun... Siinäpä niitä, pieniä (ja isompiakin) haaveen murusia :). Kuten tässä olen jo aiemmin oppinut, on kai tässä vaiheessa parasta asettua "odottelemaan", josko se jokin tulisi vastaan kuten tähänkin asti. Ei auta alkaa suorittamaan liikaa tätä toivetta, vaikka ego kovasti kärsimättömyydessään pyrkiikin etsimään kamalalla vimmalla kaikenlaista. Täytyy luottaa enkeleihin ja johdatuksen - ja siihen, että kaikki oikeat ovet avautuvat kun sen aika on. 

Sen olen huomannut viime aikoina läheisteni välityksellä, että moni on herännyt nyt henkisyyteen rytinällä ja ainakin osa heistä kaipaa kovasti opastusta sen suhteen, miten henkisten asioiden kanssa "tulee toimia". Kaikki on tavallaan vierasta & uutta ja yhtäkkiä potentiaalia ja herkkyyttä tuntuu olevan vaikka minkälaisiin asioihin, vain taivas on rajana, jos sekään ;). Myös parisuhteissa on monilla ilmennyt suuria kriisejä tai ehkä enemmän vaikeiden asioiden esiin pulpahtelua. Havahdumme ehkä juurikin tähän riittämättömyyden tunteeseen, haluamme että elämämme olisi mahdollisimman tyydyttävä ja kaikki osa-alueet täydentäisivät toisiaan. Nyt jos koskaan on aika tarttua kuulostelemaan näitä tunteita, sillä elämä valuu sormiemme välistä kuin hiekka, jos tyydymme vain katselemaan sivusta kun joku muu elää elämäämme.

Olen kovasti miettinyt myös sitä, miten toive kannattaa esittää siinä muodossa, että se on helppo toteuttaa. Kaikista vaikeinta minusta on se, että se toive täytyy tehdä ensiksi itselle selväksi ja pohtia onko se juuri sitä mitä tahdon. Nimittäin kun toive lähtee eteenpäin, sitä on turha siinä vaiheessa jarrutella, vaikka kaikki onneksi tapahtuukin korkeimmaksi parhaaksemme. Joskus huonoissa energioissa ja alhaisessa värähtelyssä tulee tehneeksi virheen siinä, että jumiutuu ongelmaan eikä pysty päästämään siitä irti. Kunpa vain aina itsekin pystyisi muistamaan sen, että jumiutuneessa mielentilassa ja matalissa energioissa tehdyt päätökset ovat harvoin hyviä.

Pyydetään enkeleitä apuun ja tuetaan ja rakastetaan toinen toisiamme, ja yritetään muistaa päästää irti kaikesta, mikä madaltaa värähtelyämme. Luotetaan siihen, että lopulta kaikki menee juuri niin kuin pitääkin. Korkeimmaksi parhaaksemme.

<3