Mitä jos sinulle sanottaisiin, että olet sellaisessa risteyksessä, jossa saat valita, lähteäkö vai jäädä? Mitä jos sielusi olisi niin "valmis", että kaikki karmanvelkasi olisi maksettu ja maanpäällisen elämän polkusi olisi sellaisenaan kuljettu? Jos vierelläsi ei enää seisoisi oppaita, ainoastaan kaunis sielusi. Sielu, joka on haikeana, jopa surullisena, jonkin asian päättymisestä ja valmiina hautaamaan sen. Valoisuus ja elämänhalu sekä henkisen kehittymisen janoaminen peittelisivät sielusi koti-ikävän - vielä ei ole aika. Halu kulkea ihmiskunnassa valotyötä tehden veisi voiton koti-ikävästä, ja ainoastaan sinä itse voisit päättää mitä haluat. Sanoa ääneen kaukaisimmatkin unelmasi ja syvimmät toiveesi, halusi astua seuraavalle henkisyyden portaalle, valmiina kokemaan henkisyyttä täysin eri tasolla. Sinetöidä toiveesi maalailemalla toinen toistaan kauniimpia tulevaisuuden kuvia täysin puhtaan valkealle taululle. Uudelle tasolle siirtyessäsi saisit uudet oppaat sielusi rinnalle kulkemaan; entiset oppaasi jäivät edelliselle henkisyyden tasolle, nyt jo tarpeettomina.
Olemme onnekkaita, kun emme tiedä mitä meidän varallemme on suunniteltu. Emme tiedä päivää, jolloin tulemme lähtemään Taivaan kotiin, tai päivää, jolloin joku rakkaistamme lähtee. Joskus tarvitsemme muistutuksen siitä, että jokaisesta päivästä, hetkestä ja muistosta tulee iloita ja olla onnellinen. Silmänräpäyksessä kaikki voi muuttua ja kadota. Siksi meidän tulee löytää oman elämämme riemut ja rakkauden ilmentymät yhä uudelleen ja uudelleen, ja joka kerta löytäessämme ne uudelleen, saatamme nähdä niissä jotain mitä emme ole aiemmin huomanneet. Joskus täytyy mennä kauas nähdäkseen lähelle, sillä suurin virhe mitä tässä elämässä voimme tehdä, on mennä eteenpäin ilman, että pysähdymme matkan varrelle ihmettelemään elämän suuruutta ja ihanuutta.
Kaikki on hyvin. Kiitän tässä hetkessä siitä että tällä viikolla olen saanut kokea jotain ainutlaatuista. Tärkeää. Pysähdyttävää. Hämmentävää. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti