Tahmea työviikko takanapäin, toivottavasti tämä alkanut viikko toisi tullessaan hieman raikkaampaa oloa. Siinä mielessä saan kyllä olla onnekas, että sain palata töihin ihanien työkavereiden keskelle ja työkin on mieluisaa.. MUTTA. Jotain puuttuu. Onko tämä vain lomanjälkeistä tyhjyyttä vai onko (taas) alkamassa uusi aikakausi, jonka vuoksi tuntuu ettei tämä arki tällaisenaan riitä? Kun hassuintahan on se, että periaatteessahan tässä kaikessa ei ole mitään varsin vialla, haluaisin vain tähän täydennykseksi jotain rikastuttavaa. Haluaisin tehdä hoitoja enemmän, osallistua jollekin mielekiintoiselle kurssille, muuttaa Joensuuhun... Siinäpä niitä, pieniä (ja isompiakin) haaveen murusia :). Kuten tässä olen jo aiemmin oppinut, on kai tässä vaiheessa parasta asettua "odottelemaan", josko se jokin tulisi vastaan kuten tähänkin asti. Ei auta alkaa suorittamaan liikaa tätä toivetta, vaikka ego kovasti kärsimättömyydessään pyrkiikin etsimään kamalalla vimmalla kaikenlaista. Täytyy luottaa enkeleihin ja johdatuksen - ja siihen, että kaikki oikeat ovet avautuvat kun sen aika on.
Sen olen huomannut viime aikoina läheisteni välityksellä, että moni on herännyt nyt henkisyyteen rytinällä ja ainakin osa heistä kaipaa kovasti opastusta sen suhteen, miten henkisten asioiden kanssa "tulee toimia". Kaikki on tavallaan vierasta & uutta ja yhtäkkiä potentiaalia ja herkkyyttä tuntuu olevan vaikka minkälaisiin asioihin, vain taivas on rajana, jos sekään ;). Myös parisuhteissa on monilla ilmennyt suuria kriisejä tai ehkä enemmän vaikeiden asioiden esiin pulpahtelua. Havahdumme ehkä juurikin tähän riittämättömyyden tunteeseen, haluamme että elämämme olisi mahdollisimman tyydyttävä ja kaikki osa-alueet täydentäisivät toisiaan. Nyt jos koskaan on aika tarttua kuulostelemaan näitä tunteita, sillä elämä valuu sormiemme välistä kuin hiekka, jos tyydymme vain katselemaan sivusta kun joku muu elää elämäämme.
Olen kovasti miettinyt myös sitä, miten toive kannattaa esittää siinä muodossa, että se on helppo toteuttaa. Kaikista vaikeinta minusta on se, että se toive täytyy tehdä ensiksi itselle selväksi ja pohtia onko se juuri sitä mitä tahdon. Nimittäin kun toive lähtee eteenpäin, sitä on turha siinä vaiheessa jarrutella, vaikka kaikki onneksi tapahtuukin korkeimmaksi parhaaksemme. Joskus huonoissa energioissa ja alhaisessa värähtelyssä tulee tehneeksi virheen siinä, että jumiutuu ongelmaan eikä pysty päästämään siitä irti. Kunpa vain aina itsekin pystyisi muistamaan sen, että jumiutuneessa mielentilassa ja matalissa energioissa tehdyt päätökset ovat harvoin hyviä.
Pyydetään enkeleitä apuun ja tuetaan ja rakastetaan toinen toisiamme, ja yritetään muistaa päästää irti kaikesta, mikä madaltaa värähtelyämme. Luotetaan siihen, että lopulta kaikki menee juuri niin kuin pitääkin. Korkeimmaksi parhaaksemme.
<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti