Hyviä uutisia

Huomenna on joulu. Ulkona vihmoo vettä ja näkymä on mustanharmaa. Ei uskoisi heti ensi näkemältä, että huomenna todellakin on joulu. Tänään töissä tuntui mukavalta, kun niin työkaverit kuin potilaatkin olivat joulumielellä, rentoina ja iloisina. Lauloimme töissä myös yhdessä potilaiden kanssa muutaman joululaulun työpaikan odotusaulassa, ja kaikki olivat täysillä mukana tempauksessa. Joulu saa ihmiset pääsääntöisesti hyvälle mielelle, jopa tavallisesti niin yrmy ja totinen bussikuskikin alkoi rupattelemaan minulle kotimatkalla :)!

Tähän päivään on mahtunut myös eräs muuan ihana uutinen. Saimme nimittäin ADHD-asiassa yllättäin peruutusajan lastenneuropsykiatrille, jonka vastaanotolle pääsyä olemme kytänneet parin viikon ajan. Mies on tuntunut olevan saavuttamattomissa, kunnes tänään "sattumalta" huomasin, että yksi aika ilmestyi aamupäivälle. Menimme koko perheen voimin vastaanotolle ja meitä oli vastassa oikein mukavan ja asiallisen oloinen mieslääkäri. Hän kuulosteli neuvolaterveydenhoitajan esittämää huolta lapsemme vilkkaudesta, tarkkaili lastamme vastaanottotilanteessa ja kyseli kovasti omaa mielipidettämme asiasta. Keskustelujen jälkeen hän totesi melko ykskantaan, että tyttäremme on positiivisessa mielessä aktiivinen, terve lapsi. Koska päiväkodista ei ole esitetty huolta lapsen vilkkauden suhteen, ei lääkärilläkään ollut siitä huolta. Hän ehdotti, että unohdamme asian ainakin vuodeksi ja katsomme tilannetta tarvittaessa uudelleen eskarivuonna. Useimmiten ADHD kuulemma diagnosoidaan aikaisintaan eskari-ikäisellä, jolloin myös ensimmäiset oireet alkavat ilmaantua lapsille. Herää taas hieman kysymys siitä, miksi ihmeessä neuvolaterkan piti tarttua niin topakasti tähän, jos kerta tässä vaiheessa koko sairautta ei edes diagnosoida.. Lopputulos oli siltikin mieltäkeventävä!

Asiasta kiviin, tein nimittäin tällä viikolla mielenkiintoisen huomion niihin liittyen. Kärsin usein toistuvista migreenikohtauksista ja migreenin estolääkkeestä huolimatta kohtaukset ovat olleet lähestulkoon viikottaisia. Kiinnitin toissa viikolla huomiota siihen, että en ole joutunut ottamaan suhteellisen pitkään aikaan migreenilääkettä. Sitten sain ystävältäni joululahjaksi Rodoniitti-kiven ja sen ominaisuuksiin tutustuessani luin samalla muiden omistamieni kivien ominaisuuksia. Mielenkiintoinen yhteys löytyi Lapislatsulin ja migreenin välillä, nimittäin kyseisen kiven ominaisuuksiin kuuluu mm. kivun, erityisesti migreenikivun hoito. Siinäpä se selitys taas löytyi tällekin asialle :).

Minulla on ollut viime päivinä huoli vanhasta koirastani, koska se on ollut jotenkin vaisu. Sillä on ajoittaisia selkäkipuja ja liukkaat kelit ovat olleet tosi haastavia sen selälle. Aloitin jo viime viikolla kipulääkekuurin, mutta siitä huolimatta minusta tuntui eilen, että koira on jotenkin outo. Vuodatettuani ensin muutamat kyyneleet päätin reikittää sitä. Koira oli omassa sängyssään nukkumassa ja menin sängyn viereen reikittämään. Aluksi tuntui selkeästi, että sillä on jumitustila päällä, koska tunsin, ettei reiki heti alkanut virrata kunnolla. Sitten yhtäkkiä koira nukahti ja alkoi näkemään unta ja minä tunsin käsieni kuumenevan - ja koiran maha alkoi murista :). Koira nautiskeli hoidosta 30 minuutin ajan, jonka jälkeen siskoni vielä antoi sille etänä reikiä ja tänään se on ollut onneksi varsin pirteällä tuulella <3. Olen jälleen kerran sanaton reikin voimasta, sillä on nimittäin hoidettu tällä viikolla myös tyttäreni flunssaa tehokkain tuloksin.

Näihin mietteisiin on hyvä kääntää ajatukset joulu-vaihteelle ja aloittaa muutaman päivän lomasta nautiskelu. Toivotan kaikille oikein tunnelmallista, ihanaa ja enkeleiden täyteistä joulun aikaa <3.

Indigolapsi

Hengissä ollaan hiljaiselosta huolimatta :). Tarvinneeko edes sanoa, että töissä on menty tukka putkella ja kotonakin hommaa on riittänyt tyttären synttärijuhlien merkeissä. Vajaan viikon ajan olemme saaneet nauttia molempien vanhempiemme seurasta ja huomenna kommuunielo jatkuu rakkaan ystäväni ja kummipoikani vierailulla <3. Äsken muistin, että tarhan opettajien joululahja-kakkukin on leivottava, joten eikun tuumasta toimeen ja kakku uuniin.. Eilen aamulla pyrytti lunta, nyt sataa kaatamalla vettä, tylsää.. Niinkö sitä sitten koetaan ensimmäinen musta joulu ikinä, niisk. Kyyneleitä on saanut pidätellä koko viikonlopun ajan kun läheiset lähtevät, yksi kerrallaan, kotejansa kohti 400kilometrin päähän. Ensimmäinen joulu omassa kodissa oman perheen voimin lähestyy, vääjäämättä. To do -lista on tälle viikolle tajuttoman pitkä, mutta erään asian suhteen olen saanut valtavan helpotuksen, taisi olla enkeleilläkin sormensa pelissä ;). Voitin nimittäin eräältä siivousfirmalta ilmaisen 4h kotisiivouksen ensi lauantaille - minä saan pestä käteni joulusiivouksesta, jihaa!! Ehkä enkelitkin ovat tajunneet, että tarvitsen hieman apuja arkeen.

Enkeleillä oli takuulla sormensa pelissä myös viime viikolla, kun lehdistössäkin runsaasti puhutellut 2-vuotias lapsi löytyi pelkissä vaipoissaan urheilukentän laidalta. Poika, joka lapsen löysi, oli niin selvästi johdatettu paikalle, ettei voi olla kyse mistään muusta; nappikuulokkeet pois korvilta, epätavallinen reitti/aikataulu.. Selvä peli ;). Ja onneksi johdatetiinkin, että lapsi saatiin turvaan. Tuntuu kamalalta lukea tuollaisia juttuja, miten kukaan voi tehdä lapselleen noin raakoja tekoja?

Mieltäni on jonkin verran vaivannut viime viikkoina se, että tyttärelleni väläyteltiin 5-vuotisneuvolassa ADHD-ajatusta.. Terkka, joka näkee lasta 1x vuodessa teki aika äkkinäisen ratkaisun avatessaan keskustelun, päiväkodissa eivät ole huomanneet mitään erityistä tytössä. Vilkashan hän on, sitä ei käy kieltäminen, mutta toisaalta ei mielestäni lähellekään pahimmasta päästä.. ;) Tottakai otamme asiantuntijan mielipiteen tosissamme ja aiomme viedä tytön asianmukaisen lääkärin vastaanotolle, hänen luulisi näkevän aika pian onko syytä huoleen vai ei. Eikös indigolapset ole liitetty nimenomaan näihin ADD- ja ADHD-häiriöihin? No, jännityksellä odotamme mitä tuleman pitää.. Olen entistä enemmän sitä mieltä, että reiki on yksi parhaimmista asioista, joita minä itse voin tyttärelleni antaa ja sitä aionkin antaa niin paljon kuin hän haluaa ottaa vastaan <3.

Nyt nukkumaan, että jaksaa huomennakin taas tsempata. Ihanan energistä viikkoa kaikille kanssakulkijoille <3!

Pulkkamäen rentouttava vaikutus

Ihanaa, olemme vihdoin saaneet kunnon lumipeitteen parin päivän aikana! Olimme tänään ensimmäistä kertaa tänä talvena pulkkamäessä ja täytyy kyllä sanoa, että sillä jos millään on maailman rentouttavin vaikutus ihmismieleen :). Laskimme isoa mäkeä ja jokainen pieni töyssy kirvoitti kikatukset sekä tyttäreni että minun suustani. Muistan jo viime talvelta, kun siskoni kanssa kävimme pulkkamäessä pariin otteeseen ja totesimme tuolloin, että se on parasta stressinpoistoa. Jotenkin on niin vapauttava tunne laskea mäkeä alas ja eteen tulevat pienet (ja välillä isommatkin) töyssyt ja hyppyrit saavat aikaan lapsenomaisen kauhunsekaisin ja jännittyneen tunteen. Suosittelen!

Vapaiden aikana olen onnekseni saanut hieman selkiytettyä myös jouluun ja jouluvalmisteluihin liittyviä asioita. Olen muun muassa kirjoittanut joulukortit ja se on iso saavutus se! Tontut odottelevat muovipussissa seinille pääsyään ja äiti tuo ensi viikolla jouluverhot ja -liinan keittiöön. Siitä se lähtee.. Olen nautiskellut suunnattomasti siitä, että on taas päässyt lumitöihin ja teimmepä jopa eilen kolme lumiukkoakin - ja lumilyhdyn! Meille piti tulla vieraita tänä viikonloppuna, mutta vierailu peruuntui, koska ystäväni sairastui. Uskon, että enkeleillä oli näppinsä pelissä tässä asiassa, sillä olen tuskaillut sitä, kun joka viikonloppu on jotain ohjelmaa eikä ehdi rauhoittua ollenkaan. Ikävää jälleen sairastuneen kannalta, mutta jostain syystä hänen piti nyt puhdistautua kun mahatautiin sairastui.  Ja minä ilmeisesti olin vapaiden tarpeessa ;).

Olen huomannut, että olen itse asiassa melko rauhaton ja levoton sielu. Nytkin olen toivonut, että joku viikonloppu olisi vapaa suunnitelmista, mutta nyt kun siihen tarjoutui tilaisuus, olenkin jo kaivannut ohjelmaa. En osaa vain olla, ainakaan pitkiä aikoja. Joulukin jo hieman etukäteen jännittää, kun edessä on monta pitkää pyhää omalla porukalla, mutta toisaalta onneksi aina pääsee ulos ja liikkumaan jos aika käy pitkäksi. Kohta pääsee myös laskettelemaan, ihanaa!

Ensi viikolla juhlimme tyttäreni 5-vuotissynttäreitä sukulaisten ja ystävien kanssa, joten ohjelmaa tulee riittämään. Sitten onkin enää reilu kaksi viikkoa jouluun... <3

Yksisarvinen nimeltä Kirsti

Nyt mennään sellaisella loppukirillä kohti vuodenvaihdetta, että saa pitää laidoista kiinni ettei tipu matkasta. Tämän kiireen ja vauhdin tuntee nahoissaan sekä kiihtymisenä nollasta sataan sadasosasekunnissa, että ajoittaisena kireytenä. Tänään meinasi kesken työpäivän jo itkukin tulla sen ohella, että maha antoi merkkejä stressistä, ja siihen hetkeen piti ihan pysähtyä kuulostelemaan maailman menoa. Matka kuitenkin jatkui eteenpäin ja kotiin päästyäni oli tunne, ettei jaksa sanoa kellekään enää sanaakaan. Luojalle siitä kiitos, että tänään oli zumba-iltani ja sain karistella stressin ja alakulon matkoihinsa hien mukana! Huipentuma tunnille oli se, että ohjaaja kehotti loppuvenyttelyjen aikana lataamaan itseensä kaiken mahdollisen energian sisäänhengityksen mukana ja antamaan sisäisen auringon paistaa! Niin naurettavan yksinkertaista, että päätin kokeilla; sytytin lampun sisälläni ja annan aurinkoni paistaa - työasioista huolimatta! :)

Tyttäreni on joskus pari vuotta sitten saanut eräältä entiseltä työkaveriltani sellaisen yksisarvis-kassin, joka on tavallaan pehmolelu. Äsken saimme yhdessä hepulit kun hän kertoi keksineensä tuolle kyseiselle kassille nimen, Kirsti! Tuntuu hykerryttävältä kuunnella, kun kohta viisi-vuotias kertoo pokerinaamalla kassista, jonka nimi on Kirsti - tuo menneiden vuosikymmenten suosikkinimi, jota nykyajan lapset eivät ainakaan ikätovereillaan useinkaan tapaa. Hassun asiasta tekee myöskin se, että hän näiden vuosien jälkeen huomioi juuri kyseisen lelun, joka on roikkunut näkösällä, hänen tuolillaan aina eikä ole aiemmin kiinnostanut pätkääkään.. Liekö yksisarviset ovat tekemässä itseään tykö hänen elämäänsä..

Olen taas saanut pidemmän aikaa reikittää tytärtäni joka ilta hänen pyynnöstään. Meillä on hauska sopimus, että reikitän yleensä reikilevyn soidessa yhden "blingin" verran, eli 5 minuuttia, jonka kohdalla levyltä kuuluu "bling". Joskus hän haluaa nipistää iltasadusta pienen pätkän pois, että ehdin reikittää kaksi blingiä eli tuolloin reikin tarve on hänellä selvästi suurempi. Äsken myös koirani pyöri jaloissani ja annoin sillekin reikiä. Voi, kun koira-vanhus kuulosteli ihmeissään kuumia käsiäni ja sen mahasta alkoi kuulua kurinaa :D. Sitten parin minuutin jälkeen koira alkoi mouruamaan innoissaan ja päätti session siihen. Itsellenikin jaksoin eilen tehdä kontaktihoitoa kun poskiontelotulehdusta pukkasi päälle flunssan jälkimainingeissa. Tänä aamuna kipu oli onneksi poissa ja nenä taas auki. Sanoinkin miehelleni ääneen, että oikeastaan työnantajani saisi maksaa reiki-kurssini, koska niiden ansiosta vältyn sairauspoissaoloilta ja koko muukin perhe pysyy ikäänkuin sivutuotteena terveenä ;).

Maa sai valkoisen lumipeitteen viikonloppuna ja pakkastakin on luomassa mukavaa talvisäätä. Tässä hetkessähän on oikeastaan ihan hyvä olla, juuri nyt. Toivotan kaikille ihanan energistä talvi-viikkoa - annetaanhan sisäisten aurinkojemme paistaa, sillä yksikään asia (varsinkaan työasia!) ei ole sen arvoinen, että sen tarvitsisi sammuttaa auringon loistetta! <3