Yksisarvinen nimeltä Kirsti

Nyt mennään sellaisella loppukirillä kohti vuodenvaihdetta, että saa pitää laidoista kiinni ettei tipu matkasta. Tämän kiireen ja vauhdin tuntee nahoissaan sekä kiihtymisenä nollasta sataan sadasosasekunnissa, että ajoittaisena kireytenä. Tänään meinasi kesken työpäivän jo itkukin tulla sen ohella, että maha antoi merkkejä stressistä, ja siihen hetkeen piti ihan pysähtyä kuulostelemaan maailman menoa. Matka kuitenkin jatkui eteenpäin ja kotiin päästyäni oli tunne, ettei jaksa sanoa kellekään enää sanaakaan. Luojalle siitä kiitos, että tänään oli zumba-iltani ja sain karistella stressin ja alakulon matkoihinsa hien mukana! Huipentuma tunnille oli se, että ohjaaja kehotti loppuvenyttelyjen aikana lataamaan itseensä kaiken mahdollisen energian sisäänhengityksen mukana ja antamaan sisäisen auringon paistaa! Niin naurettavan yksinkertaista, että päätin kokeilla; sytytin lampun sisälläni ja annan aurinkoni paistaa - työasioista huolimatta! :)

Tyttäreni on joskus pari vuotta sitten saanut eräältä entiseltä työkaveriltani sellaisen yksisarvis-kassin, joka on tavallaan pehmolelu. Äsken saimme yhdessä hepulit kun hän kertoi keksineensä tuolle kyseiselle kassille nimen, Kirsti! Tuntuu hykerryttävältä kuunnella, kun kohta viisi-vuotias kertoo pokerinaamalla kassista, jonka nimi on Kirsti - tuo menneiden vuosikymmenten suosikkinimi, jota nykyajan lapset eivät ainakaan ikätovereillaan useinkaan tapaa. Hassun asiasta tekee myöskin se, että hän näiden vuosien jälkeen huomioi juuri kyseisen lelun, joka on roikkunut näkösällä, hänen tuolillaan aina eikä ole aiemmin kiinnostanut pätkääkään.. Liekö yksisarviset ovat tekemässä itseään tykö hänen elämäänsä..

Olen taas saanut pidemmän aikaa reikittää tytärtäni joka ilta hänen pyynnöstään. Meillä on hauska sopimus, että reikitän yleensä reikilevyn soidessa yhden "blingin" verran, eli 5 minuuttia, jonka kohdalla levyltä kuuluu "bling". Joskus hän haluaa nipistää iltasadusta pienen pätkän pois, että ehdin reikittää kaksi blingiä eli tuolloin reikin tarve on hänellä selvästi suurempi. Äsken myös koirani pyöri jaloissani ja annoin sillekin reikiä. Voi, kun koira-vanhus kuulosteli ihmeissään kuumia käsiäni ja sen mahasta alkoi kuulua kurinaa :D. Sitten parin minuutin jälkeen koira alkoi mouruamaan innoissaan ja päätti session siihen. Itsellenikin jaksoin eilen tehdä kontaktihoitoa kun poskiontelotulehdusta pukkasi päälle flunssan jälkimainingeissa. Tänä aamuna kipu oli onneksi poissa ja nenä taas auki. Sanoinkin miehelleni ääneen, että oikeastaan työnantajani saisi maksaa reiki-kurssini, koska niiden ansiosta vältyn sairauspoissaoloilta ja koko muukin perhe pysyy ikäänkuin sivutuotteena terveenä ;).

Maa sai valkoisen lumipeitteen viikonloppuna ja pakkastakin on luomassa mukavaa talvisäätä. Tässä hetkessähän on oikeastaan ihan hyvä olla, juuri nyt. Toivotan kaikille ihanan energistä talvi-viikkoa - annetaanhan sisäisten aurinkojemme paistaa, sillä yksikään asia (varsinkaan työasia!) ei ole sen arvoinen, että sen tarvitsisi sammuttaa auringon loistetta! <3