Huh, mihin tämä aika menee?! Viime viikko meni yhdessä hujauksessa, töitä tehden lauantaita myöten ja viikonloppu oli ohi aivan liian pian. Oulu-viikonloppu loi väsymyksen varjoa viime viikolle ja loppuviikolla minuun iski yhden päivän flunssakin, mutta onneksi se kesti reikin ansiosta vain päivän ja sain sunnuntaina nukkua pitkään :). Muutenkin viikonloppu oli jotenkin erityisen ihana; perjantaina oli taivaallista kun ei tarvinnut töiden jälkeen mennä minnekään. Teimme juhlallista ruokaa, jonka nautittimme luomu-punaviinin kanssa. Lauantaina olin päivän töissä ja työpäivän päätteeksi sain toimitettua hieman jouluostoksiakin, jee! Sunnuntaina kävimme koko perheen voimin ravintolassa syömässä ja kaupungilla. Oli ihana ostella joululahjoja ja touhuta perheen kanssa. Sain myös kauan haaveilemani jouluvalot ulos (asensin ne itse paikalleenkin!). Tulevana viikonloppuna ei ole onneksi kamalasti ohjelmaa, mutta sitten alkaakin kunnon rumba jouluun asti. Se ahdistaa hieman, mutta toisaalta kaikki suunnitelmat ovat kivoja ja täytyy elellä vain päivä kerrallaan. Ja luottaa siihen, että asiat menevät omalla painollaan..
Töissä on ollut aika kiirettä. Esimieheni on poissa kevääseen asti ja minulle on sen vuoksi kertynyt jonkin verran lisähommia, joita yritän muun työni ohessa hoitaa. Odotan innolla joulua, jolloin ei tarvitse kiirehtiä mihinkään, saa vain olla. Nyt myös ajatus koti-joulusta alkaa tuntua hyvältä vaihtoehdolta. Ensi vuonna haluaisin vähentää viikonlopuilta ohjelmaa, koska työviikot ovat välillä yhtä kilpajuoksua ja viikonloppuisin olisi ihana vain hengähtää ja touhuilla omiaan. On jännä nähdä, mitä ensi vuosi tuo kaikkiaan tullessaan, tämäkin vuosi on ollut niin huikea kaikkine energioinensa. Täytyykin tehdä tästä vuodesta kooste lähempänä uutta vuotta, tekee itsellekin hyvää muistutella mitä on vuoden aikana tapahtunut.
Sain tänään taas konkreettisesti tuntea enkeleiden avun ja korkeimman johdatuksen. Minua on painostanut kamalasti töissä eräs ryhmä, jonka oli määrä kokoontua ensimmäistä kertaa ylihuomenna. Emme ole kollegani kanssa ehtineet paneutua siihen sen vaatimalla tavalla ja osallistujatkin ovat vaihdelleet kuka mistäkin syystä. Lopulta vain yhden ihmisen oli määrä osallistua ryhmään. Toivoin iltapäivällä enkeleiltä, pää työn täyteisestä päivästä sauhuten, että kunpa se yksi ihminen peruisi ryhmään osallistumisen. Eipä mennyt kuin kymmenisen minuuttia, kun työkaverini jo riensi minulle kertomaan, että tämä ainoa ryhmäläinen, jonka oli määrä kokoontumiseen tulla, oli sairastunut flunssaan. Näin ollen ryhmä peruuntuu tältä viikolta ja minä alan olla yhä enemmän sitä mieltä, että aloitamme uusin miettein sen vasta alkuvuodesta. Ikävä tietysti tämän flunssaan sairastuneen kannalta, mutta ehkä aion ehdotella muutenkin pientä uudelleen järjestelyä ryhmän vetäjien suhteen. Oma aika ei kertakaikkiaan tunnu riittävän..
Ihanaa, maa on saanut ohuen valkoisen peitteen ja ulkona on pakkasta. Tulevana viikonloppuna saamme viettää ensimmäistä adventtiakin. Aivan pian on joulu <3.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti