Sivun näyttöjä yhteensä

maanantai 14. lokakuuta 2013

Uudet energiat

Tänään oli kauan odotettu aika ihotautilääkärille. Sitä oli odotettu sydän kurkussa, viikkoja, päiviä ja tunteja laskemalla. Lopulta pääsin vastaanotolle, ja kun sitten lääkärin penkkiin lopulta istahdin, juoksin tarinani läpi siten kuin minun pitäisi kertoa asiani minuutissa. Niin, ja ei kai tarvitse edes sanoa, että kävi klassiset, eli ihottumahan on ollut parempana jo pari viikkoa.. ;) Kaulan nahka on kuiva koppura ja hieman punoitteleva, mutta kaukana siitä "pannasta" joka siinä vielä kuukausi-pari sitten oli. Lääkärikäynti käsitti siis lääkärin vastaanoton, hoitajan tekemät allergiatestit ja ohjauksen, jossa sain rasvausvinkkejä. Joka ikisellä vastaanotolla tunsin olevani kuin olisin jonkun toisen ajalla, eli kiireinen vaikutelma oli läsnä jokaisessa edellä mainitussa kohtaamisessa. Se, mitä käynnistä jäi käteen, oli aika tavalla nolla, ikävä kyllä. Saan vielä ensi vuoden puolella kutsun epikutaani-testeihin, eli sitten testataan mahdolliset allergiat lisaineille, kosmetiikalle ym. Katsotaan siis, paljastuuko sieltä jotain selittävää tekijää ihottumalleni. Ihottumaa pohtiessani mieleeni juolahti eilen, että kun lopetin Aloen juomisen pari viikkoa sitten, ihottumakin alkoi parantua enkä ole tarvinnut kortisonia melkein kahteen viikkoon.. Ei sillä, että Aloe olisi voinut olla alunperin kaiken pahan alku ja juuri koska ihottuma alkoi jo kesällä, mutta olisiko se voinut ylläpitää oireilua?? Ei varmastikaan mahdoton ajatus.

Asiasta reikiin :). Siskoni kävi viikonloppuna reiki II-kurssin ja on ollut erittäin mielenkiintoista huomata, miten samasta asiasta on olemassa niin monenlaista linjausta. Oman reiki-openi linjauksen mukaan kaikki tehdään varsin yksinkertaisesti ilman turhia jäykkiä kaavoja. Tämä tapa sopii minulle erittäin hyvin ja siksi kai olen hänen kursseilleen ohjautunutkin ;). En missään nimessä tarkoita, että toisten opettajien linjaukset olisivat jotenkin huonompia tms. vaan tuntuu huvittavalta, miten samaa asiaa voidaan opettaa niin monin erilaisin tavoin. Jokaista tapaa tarvitaan ja jokainen hakeutuu juuri sen opettajan kurssille, mille on tarkoituskin mennä.

Sain kokea eilen ensimmäistä kertaa itse etähoidon olemalla siis hoidettava osapuoli, kun siskoni halusi harjoitella minulle hoitoa. Ensinnäkin, oli ihanaa kun ei "tarvinnut" itse reikittää itseään (väsymys+tympääntyneisyys), vaan joku halusi tehdä hoidon minulle - taivaallista suorastaan! Aluksi tunsin sormieni tikkuilevan ja vatsani kurisevan, tottakai :D! Sitten noin 10minuutin jälkeen rentouduin täydellisesti ja vaivuin meditatiiviseen tilaan. Tämän jälkeen havahduin "hereille", jolloin hoito todennäköisesti loppui. Yöllä olin unessa siskoni kanssa ja minusta tuntui, että keskustelin hänen kanssaan jollakin ei-fyysisellä tasolla?! Vaikea selittää, mutta se ei varsinaisesti  ollut perinteistä unta vaan jotain muuta. Reiki II avasi kaiketi hänen energiansa totaalisen uudelle tasolle, joten mitä kaikkea hauskaa me vielä keksimmekään :)!

Huomenna, huomenna! On nimittäin viimeinen työpäivä ennen loppuviikon lomaa. En koe olevani edes varsinaisesti loman tarpeessa, mutta onpa ihana ajatus, kun pääsee kotiin vanhempien luokse <3. Siskoni perhe tulee sinne myös, eli luvassa on molemminpuoliset kontaktihoidot, oi autuus!  Jännitän hieman junamatkoja tyttäreni ja kaikkien kantamustemme kanssa, mutta täytyy valjastaa kaikki taivaalliset apujoukot kehiin niin matka sujuu rattoisasti. Aivan ensimmäiseksi on kuitenkin selviydyttävä tästä illasta, joka toi mukaan melkoisen raivokohtauksen tyttäreni puolelta. Kerään voimia vahvana vanhempana olemiseen ja vaikeiden tunteiden tukemiseen. Siitäkin huolimatta, että korvani soivat raivoamisen jäljiltä ja minusta tuntuu siltä, etten juuri nyt jaksa kuunnella kaikkia solvauksia. Vaikkakin - tai ehkä juuri siksi, että ne tulevat lapseni suusta. Saatuani tilanteen laukeamaan ja rauhoiteltuani tytärtäni voin onnitella itseäni siitä, että kaiken väsymyksen ja ärtymyksen keskellä minulla oli sanat, joiden avulla sain tyttärelleni, ja itsellenikin lopulta hyvän mielen, ja osasin aikuisena pukea sanoiksi tunteet, joita tänään piti käsitellä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti