Villejä unia

Olen nähnyt tällä viikolla toinen toistaan villimpiä unia. Usein nämä villit uni-seikkailut tulevat silloin, jos joku on tehnyt minulle etähoidon tai olen reikittänyt itse itseäni. Eräänä yönä menin vanhempieni kanssa sukellusveneellä päiväretkelle Venäjälle?! Sukellusvene oli kamalan pimeä ja valtavan iso ja siellä oli myös paljon ihmisiä. Jossain vaiheessa matkaopas sanoi että kannattaa laittaa kypärät päähän, koska katosta voi kohta tippua kivenlohkareita. Pysähdyimme jollekin välietapille ja sieltä veneeseen palatessani olin kadottanut äitini. Itkeä vollotin aivan lohduttomasti enkä unen aikana löytänyt enää äitiä. Opas lohdutteli minua, että äidin on pakko olla laivassa ja että ei hän voi jäädä kadoksiin.

Toisessa unessa olimme mieheni kanssa ryhtymässä kahvila-lahjapuotiyrittäjiksi. Kävimme katsomassa liiketilaa, jossa nykyinen yrittäjä esitteli paikkoja. Tilassa oli kolme valoisaa huonetta, joista yksi oli ikäänkuin pieni kappeli tms. Seinät olivat aivan vaaleat ja huoneen etuosassa penkkien edessä oli alttari jossa oli myös televisio. Käsitin, että jumalanpalvelukset tai hartaushetket pyörivät koko ajan siellä, että asiakkaat voivat halutessaan käydä siellä rauhoittumassa. Mietin itsekseni, että se tila sopisi todella hyvin esim. reiki-hoitojen tekemiseen. Jossain kohtaa pohdiskelin ääneen, miten meidän aikamme riittäisi paikan pyörittämiseen, kun molemmat käymme kuitenkin kokopäivätyössä. Nykyinen yrittäjä lohdutti minua, että tiukan paikan tullen voin pyytää kahta valkoista enkeliä apuun ja he auttavat. Niin, että vilkasta on meikäläisen unimaailmassa!

Eilen sain kokea taas enkeleiden korvaamattoman avun, kun  etsin tyttäreni kadoksissa olleita upouusia talvirukkasia. Olimme viikon ajan etsineet rukkasia joka paikasta löytämättä niitä. Aloin jo olla epätoivoinen ja tuskastunut, sillä ne ovat aivan uudet rukkaset eikä löytymisestä ollut toivoakaan. Sitten tein koiran kanssa lähtöä lenkille ja pyysin enkeleitä auttamaan minua rukkasten etsinnässä. Menin pikkueteiseen laittamaan kenkiä jalkaani ja yhtäkkiä mieleeni juolahti katsoa kenkähyllyn perälle. Kappas vain, rukkaset löytyivät sieltä - paikasta jossa en olisi ikinä kuvitellut niiden olevan! Sitten ryntäsin eteiseen ja kiljahdin ääneen kiitokseni enkeleille. Voi vaan kuvitella, millaisia ilmeitä täältä kotijoukkojen naamoilta näkyi... ;)

Huomenna alkaa taas työviikko. Töissä on ollut taas välillä hieman raskasta kun porukkaa on sairaana eikä sijaisia ole ollut. Katsoin viime viikolla työvuoro-ohjelmasta, etten itse ole ollut kertaakaan tänä vuonna poissa oman tai lapsen sairauden vuoksi. Vielä on kaksi kuukautta tätä vuotta jäljellä ja sairastumisia voi tulla, mutta olen kyllä erittäin kiitollinen ilmeisen terveistä geeneistäni, joista myös tyttäreni on tainnut saada osansa. Lisäksi reikiläisyys suojaa meitä varmasti myöskin taudeilta ja jos joku tauti pääsee meihin iskemään, saan reikin avulla lievitettyä oireita. Kätevää kun on oma "ensiapupakki" mukana koko ajan!