Tämä viikko on tiristänyt minusta totaalisesti kaiken mahdollisen irti, sen verran haipakalla on (taas) menty eteenpäin. Toisaalta työkiireiden hyvä puoli on ehdottomasti ollut se, etten ole kaiken touhun keskellä ehtinyt vellomaan tiettyjä asioita ihmisten kanssa. Olen aika mallikkaasti onnistunut ulkoistamaan itseni negatiivisuudesta, joskin pienet peikot aina välillä ovat nostaneet hetkellisesti päitään minunkin ajatuksissani. Töissä tulee tapahtumaan muutamia muutoksia aivan pian jo, ja onpa todella jännä nähdä miten kaikki se vaikuttaa koko työpaikan dynamiikkaan ja asioihin siellä ylipäänsä.. Ajatuksissani olen muutoksista varovaisen toiveikas, mutta silti muutosten ja tapahtumaketjun alkusyy on pysäyttävä, enkä olisi toivonut muutosten tapahtuvan juuri tällaisen asian johdosta. Täytyy kuitenkin pitää mielessä, että kaikilla asioilla on tarkoituksensa ja jokaisella ihmisellä korkeampi suunnitelma, jota on noudatettava.
Syksyn pimeys lyö voimalla ja miltei joka aamuinen sade lannistaa. Toivoisin jo niin kovasti, että sataisi lunta ja tulisi pakkanen, jolloin ulkona olisi hieman valoisampaa. Toisaalta esimerkiksi kun tänään sain katsella hetken aikaa työhuoneeni ikkunasta kaunista auringonsiltaa, joka valaisi koskea, tunsin suurta iloa. Kuinka pienikin hetki kirkasta taivasta voi piristää niin kovin!
Tulevana viikonloppuna saan nauttia ystävieni seurassa konsertista ja hotelliyöstä - kylläkin omassa kotikaupungissani :). Tiedossa on siis rentoutumista, reikijuttuja ja hotellin ihana aamiainen <3! Olen saanut kuulla mieheltäni aika monta kertaa kuittailua siitä, että en ole kotona isänpäivän aamuna, mutta olen yrittänyt hyvitellä tätä "kamalaa kömmähdystä" kaikenlaisilla korvaavilla pikku-jutuilla pitkin viikkoa. Tyttäreni teki lahjaksi kangastusseilla liikuttavat tyynyliinat sekä isälleen että ukille, ja itse ajattelin leipoa täytekakun jo lauantai-aamulla. Ensi viikonloppuna pääsen Ouluun vuosittaiseen tapaamiseen opiskelukavereideni kanssa. Harmillista, kun nämä "omat viikonloput" sattuvat peräkkäisille viikonlopuille, mutta toisaalta kerrankos minäkin pääsen matkalle ihan yksin :). Vielä huominen rutistus ja sitten ah, ihana viikonloppu konsertteineen päivineen! Kyllä saan sitten olla onnekas <3!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti