Pieni rei'ittäjä

Kärsin tänä iltana vatsakivusta ja olen reikittänyt vatsaani melko hyvällä vasteella. Äsken sohvalla maatessani ja reikittäessäni, tyttäreni otti tuolin sohvan viereen ja kertoi tekevänsä minulle hoitoa. Hän hieroi asianmukaisesti käsiään yhteen ja alkoi sitten (omien sanojensa mukaan) "rei'ittää" minua. Uskomatonta, miten pieni ihminen voikaan olla niin kiinnostunut hoitamisesta! Olikin melko liikuttavaa, kun hän hetkeä myöhemmin kertoi tohkeissaan isälleen menevänsä isona reiki-kurssille <3. Millaiset energiat mahtaakaan vallita maailmassa sitten kun tyttäreni on aikuinen!

Tänä aamuna minusta tuntui siltä, että en käynnisty lainkaan, väsytti ja tympäisi lähteä ulos pimeyteen. Mieleni kuitenkin piristyi välittömästi työpäivän ensimmäisen puhelun jälkeen, kun eräs asiakkaani kiitteli minua olemassaolostani ja hyvästä palvelusta. Uskomatonta, miten positiivinen palaute kantaa! Painoin suorastaan hurmoksessa koko työpäivän, sillä palautteen antajan äänestä kuuli, että hän todella tarkoitti sanojaan. Töistä kotiin tullessani sain tärkeää ja ihanaa kirjepostia rakkaalta ihmiseltä ja puhelu hyvän ystäväni kanssa muistutti jälleen siitä, mikä elämässä on tärkeintä; perhe ja ystävät. Olen uskomattoman onnellinen jokaisesta rakkaasta läheisestä, joka on elämässäni, sillä ilman heitä elämä olisi väritöntä ja tylsää. Heidän avullaan myös oppii itsestään jotain uutta.

Olen muuten miettinyt taas ihottuma-asioita. Iho on aivan loistavassa kunnossa ja olen palannut mielessäni kesään, jolloin ihottuma alkoi. Allergologin mielestä kyseessä on siis kosketusihottuma, jonka takana on mahdollisesti kosmetiikka-allergia. Olen yhdistellyt päässäni tuotteita, joita kesän aikana käytin ja polkuni johti kahteen tuotteeseen, joiden säilöntäaineissa voisi olla mahdollisesti jotain allergisoivaa: Acon aurinkoivoide ja Garnierin BB-voide. Lisäksi Lipolan-voide aiheutti pari viikkoa sitten ihottumareaktion kaulalleni. Aurinkovoidetta käytin viime kesänä enemmän kuin koskaan ja BB-voiteen vaihdoin juuri kesän alussa. Voisiko niissä olla jokin yhteinen säilöntäaine, joka ihottuman olisi voinut laukaista? Laitoin sähköpostia Garnierille aineluettelon saamiseksi, mutta ainakaan vielä sitä ei ole kuulunut.. Helmikuussa siis selviää mahdollisesti jotain uutta epikutaanitestien jälkeen, mutta siihen asti täytyy vain arvailla, huoh.

Villejä unia

Olen nähnyt tällä viikolla toinen toistaan villimpiä unia. Usein nämä villit uni-seikkailut tulevat silloin, jos joku on tehnyt minulle etähoidon tai olen reikittänyt itse itseäni. Eräänä yönä menin vanhempieni kanssa sukellusveneellä päiväretkelle Venäjälle?! Sukellusvene oli kamalan pimeä ja valtavan iso ja siellä oli myös paljon ihmisiä. Jossain vaiheessa matkaopas sanoi että kannattaa laittaa kypärät päähän, koska katosta voi kohta tippua kivenlohkareita. Pysähdyimme jollekin välietapille ja sieltä veneeseen palatessani olin kadottanut äitini. Itkeä vollotin aivan lohduttomasti enkä unen aikana löytänyt enää äitiä. Opas lohdutteli minua, että äidin on pakko olla laivassa ja että ei hän voi jäädä kadoksiin.

Toisessa unessa olimme mieheni kanssa ryhtymässä kahvila-lahjapuotiyrittäjiksi. Kävimme katsomassa liiketilaa, jossa nykyinen yrittäjä esitteli paikkoja. Tilassa oli kolme valoisaa huonetta, joista yksi oli ikäänkuin pieni kappeli tms. Seinät olivat aivan vaaleat ja huoneen etuosassa penkkien edessä oli alttari jossa oli myös televisio. Käsitin, että jumalanpalvelukset tai hartaushetket pyörivät koko ajan siellä, että asiakkaat voivat halutessaan käydä siellä rauhoittumassa. Mietin itsekseni, että se tila sopisi todella hyvin esim. reiki-hoitojen tekemiseen. Jossain kohtaa pohdiskelin ääneen, miten meidän aikamme riittäisi paikan pyörittämiseen, kun molemmat käymme kuitenkin kokopäivätyössä. Nykyinen yrittäjä lohdutti minua, että tiukan paikan tullen voin pyytää kahta valkoista enkeliä apuun ja he auttavat. Niin, että vilkasta on meikäläisen unimaailmassa!

Eilen sain kokea taas enkeleiden korvaamattoman avun, kun  etsin tyttäreni kadoksissa olleita upouusia talvirukkasia. Olimme viikon ajan etsineet rukkasia joka paikasta löytämättä niitä. Aloin jo olla epätoivoinen ja tuskastunut, sillä ne ovat aivan uudet rukkaset eikä löytymisestä ollut toivoakaan. Sitten tein koiran kanssa lähtöä lenkille ja pyysin enkeleitä auttamaan minua rukkasten etsinnässä. Menin pikkueteiseen laittamaan kenkiä jalkaani ja yhtäkkiä mieleeni juolahti katsoa kenkähyllyn perälle. Kappas vain, rukkaset löytyivät sieltä - paikasta jossa en olisi ikinä kuvitellut niiden olevan! Sitten ryntäsin eteiseen ja kiljahdin ääneen kiitokseni enkeleille. Voi vaan kuvitella, millaisia ilmeitä täältä kotijoukkojen naamoilta näkyi... ;)

Huomenna alkaa taas työviikko. Töissä on ollut taas välillä hieman raskasta kun porukkaa on sairaana eikä sijaisia ole ollut. Katsoin viime viikolla työvuoro-ohjelmasta, etten itse ole ollut kertaakaan tänä vuonna poissa oman tai lapsen sairauden vuoksi. Vielä on kaksi kuukautta tätä vuotta jäljellä ja sairastumisia voi tulla, mutta olen kyllä erittäin kiitollinen ilmeisen terveistä geeneistäni, joista myös tyttäreni on tainnut saada osansa. Lisäksi reikiläisyys suojaa meitä varmasti myöskin taudeilta ja jos joku tauti pääsee meihin iskemään, saan reikin avulla lievitettyä oireita. Kätevää kun on oma "ensiapupakki" mukana koko ajan!

Kremppoja ja joulun odotusta

Ihmettelin viikonloppuna rinnassa tuntuvaa möykkyä ja ahdistusta, jotka yhdistin aluksi arkeen paluuseen. Hiljalleen sunnuntain aikana aloin kuitenkin miettimään, voisivatko ne liittyä pitkästä aikaa johonkin pahaan, mitä on tapahtumassa. Puhuin tästä siskollenikin ja toivoimme yhdessä, ettei mitään pahaa tapahtuisi. Seuraavana aamuna sitten luinkin uutisen, jossa kerrottiin USA:ssa tapahtuneesta kouluammuskelusta.. Maanantaina möykkyä ja ahdistusta ei enää ollutkaan ja tiesin uutisen luettuani niiden liittyneen siihen. Olen viimeksi kesällä kokenut vastaavaa ja tuolloin asiasta reiki-openi kanssa keskusteltuani sain ohjeeksi vahvistella suojiani. Ilmeisesti suojauksessani on jälleen jotain vajausta, koska otin itselleni minulle kuulumattoman ahdistuksen.

Fyysisessäkin puolessa taitaa olla pitkästä aikaa jos jonkinlaista kremppaa, nimittäin selkäni on pitkästä aikaa kipeytynyt ja pari vuotta sitten leikattu rannekin oireilee. Molemmat vaivat vasemmalla puolella, kuten yleensä aina. Luojalle kiitos naprapaatista, jonka ansiosta saan taas apua selkäni kanssa! Olen saanut jonkin verran lievitettyä kipuja myös reikin avulla, mutta olen todennut, että joissain vaivoissa myös ammattilaisen tekemä käsittely yhdessä reikin kanssa täydentävät mukavasti toisiaan.

Teimme toissa iltana yhdessä siskoni kanssa etähoidon jalkakivusta kärsivälle äidillemme, joka on tällä hetkellä lomamatkalla. Hoidimme häntä jo viime viikolla, jolloin saimme reikin avulla terävimmän kivun  helpottumaan. Kipu oli kuitenkin matkalla palannut kovana ja äitimme pyysi etähoitoa, jonka päätimme tehon maksimoimiseksi tehdä yhdessä. Tänään kuulin onnekseni, että jalka on tällä hetkellä jo paljon parempi. Tuntui mielettömän hyvältä, että äiti pyysi meiltä reikiapua ja varsinkin se, että hoito teki tehtävänsä ja hän voi nauttia reissusta <3.

Joulu lähestyy ja glögikausi on aloitettu. Pyhäinpäivänä ajattelin viritellä sisälle valoja, jotka piristävät loisteellaan pimeän talven ajan. Ajatukseni suuntautuvat myös hiljalleen jo jouluun, jonka vietämme ensimmäistä kertaa omassa kodissamme. Se tuntuu toisaalta ihanalta, toisaalta haikealta.. Onneksi siihen on kuitenkin vielä aikaa muutama kuukausi, joiden aikana ehdimme totutella ajatukseen omannäköisestämme joulusta. 

Koti-ikävä

Olen äärettömän onnellinen ja silti samalla hieman surullinen. Tulimme juuri junalla "kotoa" kotiin ja sydäntä nakertaa taas se sama tunne joka niin usein ennenkin loman jälkeen, ikävä. Vietimme tyttäreni kanssa ihanat kolme päivää siskoni ja vanhempieni kanssa, ja vaikka onkin ihana olla kotona, tuntuu että arkeen palautuminen kestää taas hetken. Tunnelma, joka lapsuuden kotikaupungissani vallitsee, on jotenkin jännä. Ihmiset ovat aivan erilaisia kuin täällä suuressa kaupungissa ja välillä tuntuu, että kaupunki on ikään kuin unessa. Omakotitalo-alueella talojen pihat ammottavat tyhjyyttään, mutta ikkunoista paistaa valo ja kodikkaan tunnelman talojen sisällä voi aistia. Kaupungin henki on lupsakka ja mikä ihaninta, välimatkat aivan naurettavan lyhyitä! Mietin jatkuvasti, millainen itse olisin ja millainen elämämme olisi, jos pääsisimme todella muuttamaan sinne takaisin. Onko mielikuvani elämästä pikku-kaupungissa värittynyt unelmilla ja toiveilla, vai pystyisimmekö rakentamaan uudelleen elämämme sinne? Sen saamme joskus vielä toivottavasti nähdä..

Loma oli senkin vuoksi ihana, että ehdimme siskoni kanssa tehdä toisillemme reiki-hoitoja ja kokeilimme myös paria uutta, huikeaa juttua yhdessä. Teimme yhden etähoidon ystävällemme (myöskin reikiläinen) yhtä aikaa ja eilen teimme kontaktihoidon äidillemme yhdessä. Lisäksi sain itse sekä etähoidon että pienen kontaktihoidon. Mikä rikkaus onkaan, kun perheessä on kaksi reikiläistä ja lähipiiriinkiin kuuluu muutama! Haluaisin edelleenkin itse tehdä enemmän hoitoja, joten täytyypä taas heittää yläkertaan toivetta ja olla ehkä itsekin aktiivisempi asian suhteen..

Sen lisäksi, että kotikaupungissani on tärkeitä ihmisiä, siellä on myös äärettömän kaunis luonto ja mahtavat ulkoilumahdollisuudet. Tänä iltana sallin itselleni pienen ikävässä märehtimis-tuokion ja huomenna on positiivisuuden aika ;). Tänä iltana saan myös ensimmäistä kertaa kokea etähoidon, jonka siskoni ja ystäväni tekevät minulle yhtä aikaa, ihanaa. Tämä tarkoittanee siis sitä, että kunnon yöunet ovat taatut! Katsotaan, keiden kanssa tavataan ensi yönä astraalitasoilla..

                                            (Koivu, jonka kaarnassa hauska spiraalikuvio.)

Uudet energiat

Tänään oli kauan odotettu aika ihotautilääkärille. Sitä oli odotettu sydän kurkussa, viikkoja, päiviä ja tunteja laskemalla. Lopulta pääsin vastaanotolle, ja kun sitten lääkärin penkkiin lopulta istahdin, juoksin tarinani läpi siten kuin minun pitäisi kertoa asiani minuutissa. Niin, ja ei kai tarvitse edes sanoa, että kävi klassiset, eli ihottumahan on ollut parempana jo pari viikkoa.. ;) Kaulan nahka on kuiva koppura ja hieman punoitteleva, mutta kaukana siitä "pannasta" joka siinä vielä kuukausi-pari sitten oli. Lääkärikäynti käsitti siis lääkärin vastaanoton, hoitajan tekemät allergiatestit ja ohjauksen, jossa sain rasvausvinkkejä. Joka ikisellä vastaanotolla tunsin olevani kuin olisin jonkun toisen ajalla, eli kiireinen vaikutelma oli läsnä jokaisessa edellä mainitussa kohtaamisessa. Se, mitä käynnistä jäi käteen, oli aika tavalla nolla, ikävä kyllä. Saan vielä ensi vuoden puolella kutsun epikutaani-testeihin, eli sitten testataan mahdolliset allergiat lisaineille, kosmetiikalle ym. Katsotaan siis, paljastuuko sieltä jotain selittävää tekijää ihottumalleni. Ihottumaa pohtiessani mieleeni juolahti eilen, että kun lopetin Aloen juomisen pari viikkoa sitten, ihottumakin alkoi parantua enkä ole tarvinnut kortisonia melkein kahteen viikkoon.. Ei sillä, että Aloe olisi voinut olla alunperin kaiken pahan alku ja juuri koska ihottuma alkoi jo kesällä, mutta olisiko se voinut ylläpitää oireilua?? Ei varmastikaan mahdoton ajatus.

Asiasta reikiin :). Siskoni kävi viikonloppuna reiki II-kurssin ja on ollut erittäin mielenkiintoista huomata, miten samasta asiasta on olemassa niin monenlaista linjausta. Oman reiki-openi linjauksen mukaan kaikki tehdään varsin yksinkertaisesti ilman turhia jäykkiä kaavoja. Tämä tapa sopii minulle erittäin hyvin ja siksi kai olen hänen kursseilleen ohjautunutkin ;). En missään nimessä tarkoita, että toisten opettajien linjaukset olisivat jotenkin huonompia tms. vaan tuntuu huvittavalta, miten samaa asiaa voidaan opettaa niin monin erilaisin tavoin. Jokaista tapaa tarvitaan ja jokainen hakeutuu juuri sen opettajan kurssille, mille on tarkoituskin mennä.

Sain kokea eilen ensimmäistä kertaa itse etähoidon olemalla siis hoidettava osapuoli, kun siskoni halusi harjoitella minulle hoitoa. Ensinnäkin, oli ihanaa kun ei "tarvinnut" itse reikittää itseään (väsymys+tympääntyneisyys), vaan joku halusi tehdä hoidon minulle - taivaallista suorastaan! Aluksi tunsin sormieni tikkuilevan ja vatsani kurisevan, tottakai :D! Sitten noin 10minuutin jälkeen rentouduin täydellisesti ja vaivuin meditatiiviseen tilaan. Tämän jälkeen havahduin "hereille", jolloin hoito todennäköisesti loppui. Yöllä olin unessa siskoni kanssa ja minusta tuntui, että keskustelin hänen kanssaan jollakin ei-fyysisellä tasolla?! Vaikea selittää, mutta se ei varsinaisesti  ollut perinteistä unta vaan jotain muuta. Reiki II avasi kaiketi hänen energiansa totaalisen uudelle tasolle, joten mitä kaikkea hauskaa me vielä keksimmekään :)!

Huomenna, huomenna! On nimittäin viimeinen työpäivä ennen loppuviikon lomaa. En koe olevani edes varsinaisesti loman tarpeessa, mutta onpa ihana ajatus, kun pääsee kotiin vanhempien luokse <3. Siskoni perhe tulee sinne myös, eli luvassa on molemminpuoliset kontaktihoidot, oi autuus!  Jännitän hieman junamatkoja tyttäreni ja kaikkien kantamustemme kanssa, mutta täytyy valjastaa kaikki taivaalliset apujoukot kehiin niin matka sujuu rattoisasti. Aivan ensimmäiseksi on kuitenkin selviydyttävä tästä illasta, joka toi mukaan melkoisen raivokohtauksen tyttäreni puolelta. Kerään voimia vahvana vanhempana olemiseen ja vaikeiden tunteiden tukemiseen. Siitäkin huolimatta, että korvani soivat raivoamisen jäljiltä ja minusta tuntuu siltä, etten juuri nyt jaksa kuunnella kaikkia solvauksia. Vaikkakin - tai ehkä juuri siksi, että ne tulevat lapseni suusta. Saatuani tilanteen laukeamaan ja rauhoiteltuani tytärtäni voin onnitella itseäni siitä, että kaiken väsymyksen ja ärtymyksen keskellä minulla oli sanat, joiden avulla sain tyttärelleni, ja itsellenikin lopulta hyvän mielen, ja osasin aikuisena pukea sanoiksi tunteet, joita tänään piti käsitellä.

Varjelus

Ei ole tullut viime aikoina kovinkaan paljon kirjoitettua tänne, johtunee jonkinlaisesta "tukosta" joka kuvaa oloani aika hyvin. Tunnen olevani jumissa; mieli on hieman tympääntynyt enkä ole huomioinut enkeleidenkään merkkejä moneen päivään. Tympäännyin eilen enkeleihinkin toden teolla, koska minua ei "päästetty" menemään eräälle tärkeälle keikalle, jonne pääsy riippui mieheni työmatkasta. Toivoin edellisenä iltana enkeleiltä, että he menisivät auttamaan miestäni työmaalle ja paiskisivat töitä siihen malliin, että mies joutuisi ajoissa kotiin ja minä keikalle. No, työmaalla ilmeni paljon ongelmia laitteissa ym. ja minusta tuntui että matkaani suorastaan yritetään sabotoida kaikilla vastoinkäymisillä. Tänään mieheni kertoi varjeluksesta, jonka hän oli kotimatkalleen eilen pimeässä sadesäässä kohdannut: hän oli ajanut sysimustassa illassa ja saanut yllättäin ajatuksen, että hirviä voisi olla liikkeellä ja että jos sellainen tielle kävelisi, ei olisi paljon toiveita sitä nähdä. Hän oli vaistomaisesti hieman hiljentänyt vauhtia ja kas kummaa, hetken päästä tiellä oli seissyt kolme hirveä, jotka hän onneksi huomasi ajoissa. Minä tietenkin olen sitä mieltä että hänen suojelusenkelinsä kuiskutteli varoituksia korvaan ja niinpä taisi hänkin tuumia.. Toinen hänen ajatuksensa oli, että jos minä olisin lähtenyt keikalle ja meillä olisi ollut lapsenvahti, hän olisi luultavasti ajanut paljon kovempaa että olisi ehtinyt nopeammin kotiin ja siitä olisi saattanut tulla pahaa jälkeä... Kiitos enkeleille <3.

Ensi maanantaina on kauan odotettu aika allergia- ja ihotautienpolille. Minua niin jännittää, selviääkö siellä jotain tästä mystisestä ihottumasta ja jos selviää, niin mitä. Allergiatestejä siellä ainakin tehdään. Toivoisin niin saavani hyvät ohjeet ihon hoidossa ja ehkä jonkinlaisen vakuuttelun siitä, että ihottumani paranee joskus oikealla hoidolla. Toisaalta pelkään hieman, minkä tuomion sieltä saa.. Kaiken kaikkiaan olen kuitenkin hyvin tyytyväinen, että vihdoin asiaan saadaan jotain edistystä kun ihotautilääkäri arvioi tilanteen. Lopetin Aloe vera-juoman nauttimisen, koska ensimmäinen pullo loppui kesken enkä saanut uutta tilalle. En osaa yhden pullon jälkeen sanoa, oliko sillä minkäänlaista vaikutusta, mutta ihmeparantumista sen ensimmäisen pullon jälkeen ei ainakaan tapahtunut. Pidempiaikaisella käytöllä olisi saattanut olla näkyvämpiä vaikutuksia - tai sitten ei.

Ihanaa, saan lomailla ensi viikolla puolikkaan viikon! Lähdetään tyttäreni kanssa kohti kotikontuja ja odotan jo innolla pääseväni "kotiin". Ensin on kuitenkin taas viikonloppu ja pitkästä aikaa meillä ei ole mitään erityistä ohjelmaa tiedossa. Ihanaa, saa olla vaan kotona oman perheen kesken ja kerätä voimia lomailua varten <3.