Eilen sää oli harmaatakin harmaampi ja tuuli lennätti sadepisaroita kilpaa syksyn lehtien kanssa. Päivä meni siihen, että yritin herätä horroksestani ja kun katsoin ikkunasta ulos, en tiennyt onko päivä vai ilta. En mennyt jumppaan, koska lenkin jälkeen en halunnut enää pistää päätäni ulos. Sen sijaan vietin iltani sohvalla katsellen elokuvaa ja märehdin harmaudessa. Kaivauduin aikaisin peittoni lämpöön ja vaivuin rauhoittavaan uneen. Syksy.
Tänä aamuna kun heräsin, taivas oli kirkas ja ulkona oli kirpeä syyssää. Lähtiessäni töihin oli pilkkopimeää, mutta perille päästyäni aurinko pilkisteli taivaanrannasta. Tuuli oli kylmä. Niin kylmä, että tunsin kuinka se tavoitti jokaisen ihonalaisen soluni. Kesken työpäivän näin ikkunasta leijailevan valkoisen höyhenen. Töistä tullessani mieleni oli energinen ja iloinen ja auringosta villiintyneenä lähdin pyörällä jumppaan. Menomatkalla sain kokea kaatosadekuuron ja puuskaisen tuulen ja kun pääsin perille, puolet sormistani ja varpaistani olivat tunnottomia kylmästä. Jumpan jälkeen taivaanranta oli maalattu kirkkaan oranssilla - auringonlaskulla. Laskin alamäkeä kohti auringonlaskua ja kun pääsin kotiin ja suihkuun, oloni oli energinen. Ja iloinen. Syksy <3.
Ajatuksemme ja tunteemme ohjaavat kaikkea mitä teemme, antavat värin päivän kulkuun, näyttävät suuntaa sille, mitä on tulossa. Joskus tarvitsemme päiviä, jolloin on lupa märehtiä, velloa alakulossa, rypeä itsesäälissä. Tuolloin eivät auta läheisten kehoitukset kuoriutua negatiivisuuden kolosta, vaan suunnanmuutoksen on lähdettävä itsestä. Joskus se voi olla mahdollista jonkun pienen tapahtuman johdosta, ystävällisten sanojen, jotka joku toinen osoittaa. Toisinaan harmaa pilvi pysyy pään yllä koko päivän tai jopa useamman päivän ajan, tapahtuipa ympärillä mitä tahansa. Silloin meillä täytyy olla lupa sallia itsellemme tämä tunne, antaa itselle anteeksi hetkellinen notkahdus, että voisimme taas nousta kohti korkeampia värähtelyjä. Sillä silloin, kun värähtelemme korkeataajuisesti, huomaamme ympärillämme elämän pieniä ihmeitä, enkeleiden viestejä, ja sallimme itsellemme kaiken parhaan, mitä maa päällään kantaa. Samalla houkuttelemme luoksemme ihmisiä ja tapahtumia, jotka tuovat onnea. Onnea, jonka jokainen ansaitsee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti