Päätöksiä

Tein tänään päätöksen, jota jo viime viikolla haeskelin, mutta en vielä silloin sitä tohtinut tehdä. Peruin nimittäin perjantain homeopatia-ajan. En ottanut viime viikolla enää homeopaattisia pillereitä, koska pelkäsin joka viikonloppuista reaktiota, ja koska ajattelin että ne olisivat jo viidessä viikossa auttaneet jos olisivat auttaakseen. Koin, että kaiken vatvomisen ja konsultoinnin jälkeen homeopaattini ei oikein ilahtunut ajan perumisesta, mutta kuten eräs ystäväni sanoi, en ole velvollinen menemään uudelleen vastaanotolle jos koen oloni epävarmaksi asian suhteen. Ehkä homeopatia ei olekaan minun juttuni - ainakaan tässä asiassa. Mietin aluksi, että miksi sitä vaihtoehtoa unissa ja muutenkin minulle silloin "tyrkytettiin" kun se ei kerran ole tehnyt muuta kuin tilanteen vaikeammaksi. Vastaus on kuitenkin ilmeinen: ihottuman pahenemisen myötä olen tutkiskellut itseäni ehkä enemmän ja tarkemmin kuin koskaan, ja sitä kautta olen ymmärtänyt joitain hyvin tärkeitä asioita itsestäni ja kasvustani. Lisäksi olen alkanut miettimään syy-seuraussuhteita ja mm. ravinnon vaikutusta oloon. Eikähän tämä poissulje sitä, ettenkö voisi hakeutua joskus myöhemmin tämän tilanteen rauhoituttua vastaanotolle. Aika vaan ei ole oikea juuri nyt.

Ihanan, tunnepitoisen (ja vähä-unisen) viikonlopun jälkeen on ollut jokseenkin tuskallista palata taas arkeen. Työ-motivaatio on hieman kadoksissa ja tuntuu että odottelen edelleenkin jotain suurta tapahtuvaksi. Olen levittänyt kaiken tuskastelun lomassa hieman enkeli-sanomaa ihanille työkavereilleni. Ja yrittänyt muistaa nauraa mahdollisimman paljon! Moni työkavereistani on ihmetellyt, miksi viime aikoina on löytynyt kummallisen paljon valkoisia höyheniä ympäristöstä.. Niinpä. Olen sitten heitä hieman "valistanut" asiasta ja saanut lähinnä huvittuneita silmien pyöräytyksiä osakseni. Minä en kuitenkaan siitä välitä, koska uuteen minääni kuuluu se, että osaan esittää asiat siten, että itsekin hieman naureskelen niille ;). Ja voin vaikka vannoa, että jokainen höyhen-keskustelussa mukana ollut kiinnittää asiaan huomiota kun höyhenen seuraavan kerran tiellään kohtaavat.

Kävin tänään kirjastosta ja löysin sieltä pitkästä aikaa kirjoja, jotka suorastaan pomppasivat silmille ja ne oli pakko lainata. Lopputuloksena onkin sitten se, että minulla on yhteensä 8 kirjaa yöpöydällä odottamassa lukemista.. ;) Olen tänään hämmästellyt erilaisia ihmistyyppejä ja sitä, kuinka toisten ihmisten kanssa tuntuu, että puhuu aivan eri kieltä. Arjessani pyörii sellainen ihminen, jonka kanssa en kerta kaikkiaan pääse samalle aaltopituudelle ja saan päivittäin koota hermojani hänen suhteen. Lisäksi hän syö valtavat määrät energiaani. Pyydän joka päivä kärsivällisyyttä mitä suuremmissa määrin, sillä pian käy niin etten tuskastumiseltani pysty enää kohta suhtautumaan mitenkään kyseiseen ihmiseen. Ja tämä ihminen on kuitenkin sellainen, jonka kanssa täytyy olla tekemisissä vaikka mikä olisi. Onneksi omassa elämässä on suurimmaksi osaksi sellaisia ihmisiä, joiden kanssa tunnen sielujen sympatiaa ja yhteenkuuluvuutta ja joiden seurassa voi olla täysin oma itsensä. Tällaisia ihmisiä kutsutaan ystäviksi <3.