Väsymystä ilmassa

Minulla ei ole oikeastaan tänään juurikaan kirjoitettavaa. Silti tulin tänne ja aloitin kirjoittamaan. En haluaisi valittaa, mutta jotenkin täytynee saada ajatuksia kasaan, josko olo siitä paranisi. Tällä hetkellä tuntuu, että moni asia tökkii ja pahasti. Ihottuman kanssa on parempi vaihe - kiitos siitä - mutta eräs muuan perustavan laatuinen asia ei ota nyt sujuakseen ollenkaan. Ja puhun nyt töistä. Olen niin väsynyt tähän tilanteeseen ja se heijastelee jo kotiinkin, lähinnä turhana napisuna ja valittamisena. Sitten kun tämän perus-ärsytyksen päälle otetaan miehen työreissut lähes kaikkina päivinä tälläkin viikolla, on soppa valmis. En pääse purkamaan ahdistustani jumpalle, joten se purkautuu sitten kaikkien muiden väylien kautta.. Ikävä kyllä.

Olen yrittänyt miettiä, miten saisin tuon työjutun ratkeamaan. Olen 1,5 vuoden ajan ollut jalka oven välissä lähdössä, mutta vielä minun ei ole ollut tarkoitus lähteä koska aina asiat ovat järjestyneet ja menneet parempaan suuntaan. Nyt aletaan olla kuitenkin siinä tilanteessa, että tällaisessa ahdistuksessa ei kauaa halua velloa, koska se vie kohtuuttoman paljon energiaani tällä hetkellä. Koko kuvio on niin monimutkainen, että minulla kyllä on mielessäni muutama asia joiden avulla paletin saisi toimimaan hyvinkin, mutta ne eivät taida olla kovin realistisia. Toisaalta, ei auta kuin vaan toivoa, että enkelit kyllä järjestelevät asioita meidän korkeimmaksi parhaaksemme. Se, minkä vuoksi en ole tehnyt mitään suuria liikkeitä työasioiden suhteen, johtuu pitkälti siitä että tähänkin asti asiat ja muutokset on tuotu minun eteeni ja olen tiennyt mitä tehdä. Jaksan tämänkin asian suhteen ajatella vielä ihan vähän toiveikkaasti, että tämän on pakko järjestyä. Tavalla tai toisella.

Syksy on tullut, pimeä kausi alkanut. Tuntuu, että jostain syystä tänä vuonna olen kokenut iltojen pimenevisen hyvin ahdistavana, ikään kuin pimeys olisi tullut niin varkain, etten osannut sitä vielä odottaa saapuvaksi. Toisaalta rakastan värikästä syksyä viilenevine ilmoineen, toisaalta ikävöin kesää ja toisaalta odotan jo talvea saapuvaksi. Nyt tuntuisi siltä, että voisin kaivautua johonkin koloon nukkumaan suloista talviunta ja herätä kun kevään ensimmäiset auringonsäteet pilkottavat taivaalta. Koska tämä ei voi toteutua, yritän levätä väsymykseni pois, saada arjen pyörimään niillä työkaluilla joita minulla on ja uskoa parempaan. Niin, ja pyytää enkeleitä avuksi. Heidän apua tarvitaankin varsinkin ylihuomenna, jolloin työasioissa tulee tapahtumaan jotain muutosta suuntaan tai toiseen.