Sain tänä aamuna katsella pellon päällä tanssivia kauniita usva-hahmoja. Auringonvalo siivilöityi puiden lomasta ja luonto heräili halla-yön jälkeen uuteen päivään. Hengitys huurusi kirpeästä syysaamusta johtuen, nurmikko oli kuuran peitossa. Ulkona tuoksui raikkaalta, syksyltä. Tähysin taivaalle etsien kauniita pilviä, kuten usein tapanani on. Etsiskelen miltei tietämättäni pilviä, jotka muodostava höyhenmäisen kuvion, tai kenties enkelifiguurin. Hahtuvaisia höyhen-pilviä näen useinkin, pilvi-enkeleitä en vielä koskaan. Ehkä jonain päivänä vielä, uskon. Pilvet ovat mielestäni uskomattoman kauniita. Ne tuovat siniselle taivaalle ripauksen toiveikkuutta, rauhaa ja unelmia.
Säikähdin eilen kun miehelleni oli tullut työmatkalla jonkinlainen huimaus-/tykyttelykohtaus, joka onneksi meni ohi itsestään. Muistin taas, että joskus tarvitaan tapahtumia, jotka hetkeksi pysäyttävät omat arkiset askareet ja saavat pohtimaan elämän rajallisuutta, ohikiitäviä hetkiä, pelkoa siitä että kaikki itselle rakas voidaan viedä silmänräpäyksessä pois. Elämä on hauras, särkyvä ja niin arvokas. Tyttäreni pohti tänään, miten hän pärjää jos minä kuolen eikä hänellä ole sitten enää äitiä. Hetken pohdittuaan hän myös mietti, että minä en voi enää meikata kun olen kuollut. Sitten hän jatkoi ajatusleikkiään vielä niin pitkälle, että totesi helpottuneena että voinhan minä lentää taivaasta aina salaa meikkaamaan kotiin jos haluan :). Voi kunpa osaisi itsekin joskus tarkastella maailmaa lapsen silmin, tarttua pieniin asioihin innolla, joka on täysin aitoa ja puhdasta, vailla minkäänlaisia ennakko-odotuksia.
Olen tänä iltana, huonosti nukutun yön jäljiltä niin väsynyt, että annan itselleni anteeksi sen, etten tänäkään iltana jaksanut siivoilla kotia. Että koira-vanhukseni on jäänyt vähälle huomiolle kun olemme olleet tyttäreni kanssa kahdestaan miehen työmatkan jäljiltä. Että kaadun pian sänkyyn ja toivon, että ihottumalta ja tyttäreni vilkkaalta unennäkemiseltä saisin nukkua ensi yönä kunnolla. Sen sijaan kiitän itseäni siitä, että jaksoin lähteä tyttäreni kanssa työpäivän jälkeen pyörälenkille ja reikittää hetken häntä. Toiveikas olen sen suhteen, että huomenna herään hyvin levänneenä ja pirteämpänä. Että näen taivaalla pilven, joka tuo mieleeni enkelin. Että jotkut asiat liikahtavat toivomaani suuntaan. Kiitos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti