Sivun näyttöjä yhteensä

sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Paranemiskriisi

Istun sohvalla kirjoittamassa sideharso kaulallani. Kaulan ihottuma on niin kipeä ja pahana, että tekisi mieli katkaista koko kaula. Aiemmin sitä kutitti ja houkuttelevin ajatus maan päällä oli, että olisin saanut viisi minuuttia raapia ja raastaa kaulaani sekä kyynärtaipeitani ajattelematta lainkaan seurauksia. Nyt ei tee mieli edes koskea kaulaan, niin kipeä ihottuma-alue siinä on. On kuin kaulani ympäri aina niskaan asti kulkisi punainen ja paksu panta, ihottumapanta. Olen kuin alkoholisti, joka taistelee korkin avaamista vastaan - minun "pulloni" vain on hydrocortison-voide, joka mielessäni avaisi taivaat ja maat tuomallaan helpotuksella.. Tiedän tämän kuuluvan asiaan; että ihottuma voi aluksi pahentua kun kehon paranemisprosessi alkaa. Tiedän myös, että kärsivällisyys palkitaan ja ajan myötä ihottuma luultavasti paranee kun keho on siihen valmis. Tiedän kaiken tämän ja silti tekisi mieli painua huomenna suoraa päätä työterveyslääkärin vastaanotolle hakemaan asianmukaiset lääkkeet, sillä en kestä tätä tunnetta. Kaulani huutaa armoa kun joku vain hipaiseekin sitä. Levitin suihkun jälkeen paksun kerroksen kehäkukkavoidetta ja käärin sideharson siihen päälle. Toivon, että huominen olisi parempi päivä, sillä töissä on vielä inhottavampi olla tällaisen tunteen kanssa. Jälkiviisaana ajattelen, että olisin voinut hoitaa akuuteimman ihottuman ensiksi rauhallisempaan tilaan koululääketieteen avulla ja vasta sitten alkaa parantaa kunnolla kroonista ihottumaa homeopatialla. No, jokin tarkoitus tälläkin kai oli?

Tänään olen ollut useasti ylpeä tyttärestäni. Aamulenkin jälkeen hän johdatti ukin makuuhuoneeseen ja kävi hakemassa sinne cd-soittimen. Sitten hän pyysi reiki-levyä ja laittoi sen nauhuriin. Sitten paukahti ovi kiinni ja tuli tiukka käsky antaa ukin olla rauhassa reiki-hoidossa. Yritin ottaa valokuvaa tästä liikuttavasta tapahtumasta, mutta pieni reikihoitajani kielsi sen niin tomerasti etten tohtinut uhmata hänen toivettaan ;). Olin ylpeä tyttärestäni myös, kun veimme vanhempani syömään Viinikylään. Olimme pohjustaneet häntä etukäteen siitä, että menemme aikuisten ravintolaan syömään ja siellä pitää osata käyttäytyä. Tyttäreni lunasti kaikki odotuksemme ja käyttäytyi ravintolassa kuin mikäkin fiini leidi. Palkinnoksi hurvittelimme sitten kaksi kierrosta maailmanpyörässä, jossa minua hieman jännitti..

Olen liikuttunut kaikista kauniista ja kannustavista sanoista, joita blogini seuraajat ovat sanoneet. Olen kiitollinen kaikille, jotka kulkevat tätä matkaa kanssani. Toivon ja pyydän enkeleitä kaikille lukijoilleni ensi viikkoa varten ja erityisen paljon pyydän enkeleitä rakkaalle siskolleni, jolla on huomenna ensimmäinen työpäivä pitkän loman jälkeen. Muistetaan kulkea tietämme erityisellä herkkyydellä ja huomata kaikki pienet merkit, joita enkelit meille jättävät. Muistetaan myös, että jokaisen vierellä kulkee se ikioma erityinen enkeli, joka on vain ja ainoastaan sinua varten.

"Everything happens for a reason."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti