Tilastollisia totuuksia

Olen koukussa. Olen totaalisen koukussa siihen tietoon, kuinka moni käy lukemassa blogiani. Seuraan tilastoja useita kertoja päivä mittaan ja tunnen ilon läikähdyksen aina kun joku on käynyt lukemassa blogiani. Tiedän muutamia ystäviäni ketkä seuraavat blogiani, mutta minulla ei ole aavistustakaan onko joku muukin tästä aihepiiristä/kirjoituksistani kiinnostunut. Pidän blogia suurelta osin myös siksi, että kaikesta jäisi itselle konkreettisia muistoja. Että muistaisin, miten kivinen tai kevyt henkisen kasvun polku oli ja että voisin kertoa myöhemmin tyttärelleni polkuni varrella kohdanneista yhteensattumista. Että sitten kun minulla on ikioma hoitohuone, jossa voin tehdä reikihoitoja, muistaisin millaisia olivat reiki-matkani alkutaipaleet.

Reiki II-kurssista on kulunut nyt viikko ja voisin aloittaa oman ajanlaskuni siitä; on aika ennen reikiä ja aika reikin jälkeen. Jo pelkästään se tekee minusta  mielessäni voittajan; olen viimeisen viikon aikana uskaltanut julkisemmin tunnustaa olevani hörhö kuin koko vuoden aikana. Jos joku esim. töissä valittelee vaivojaan, en epäröi ajatella ääneen, että reiki saattaisi auttaa.. Toisaalta hörhöyden tunnustaminen onnistuu helpommin myös kun osaa hieman vitsailla ja nauraa omalla kustannuksellaan. Tuntuu kuin itsetuntoni olisi reiki II:sen myötä kohonnut pilviin.

Saan tyttäreni huomenna viikon mittaiselta mummola-reissulta kotiin, ihanaa! Odotan mielenkiinnolla, onko hänessä havaittavissa minkäänlaisia muutoksia herkkyydessä oman värähtelytaajuuteni muuttumisen myötä. Odotan myös sitä, että saan käännytettyä hyvin särkylääke-orientoituneen 4,5-vuotiaan pyytämään päänsäryn yllättäessä reikiä eikä särkylääkettä.. ;) Tämä viikko, kun lapsi on ollut mummolassa hoidossa, on antanut minulle arvokkaan mahdollisuuden elää tätä uskomattoman energiarikasta aikaa reikin jälkeen omana itsenäni, minuna, naisena ja vaimona. Nyt pyydän enkeleitä saattamaan omat vanhempani sekä tyttäreni turvalliselle automatkalle huomenna kohti kotiamme. Pyydän enkeleiltä myös itselleni pitkäjänteisyyttä, sillä tiedän ettei tyttärelläni ole mummola-viikon jälkeen helppo palata arkeen. Tiedän myös että ikävä purkautuu raivokohtauksina ja itkupuuskina, mutta koska tiedän kaiken tämän osaan valmistautua siihen. Ja tiedän pyytää entistä enemmän enkeleitä rinnalleni.