Uudestisyntynyt

Nukuin viime yönä yhteensä noin neljä tuntia. Kaulani oli kuin tulitikulla olisi polttanut. Päätin, että aloitan kortisonikuurin. Sen kunniaksi totesin ettei ole mitään hävittävää, joten korkkasin Hydrocortison-voiteen ja levitin sitä ihottuma-alueille. Lisäksi otin allergialääkkeen siinä toivossa että se rauhoittaisi kutinaa/kihelmöintiä. Näiden turvin sain vihdoin unta tunniksi kunnes kello herätti työaamuun. Töissä vatvoin vielä päätöstäni kortisonin aloittamisesta, vaikka olin yöllä jo päätökseni olevinaan tehnyt. Lopulta eräs ystäväni teki päätöksen puolestani ja johdatti minut lääkekaapille ja siellä kortisonipurkille. Näytin kuulemma niin kamalalta ;). Otin pillerin ja sitten alkoi nahkanluonti. Otin puhelun homeopaatilleni ja itku jo miltei tulollansa kysyin, olinko nyt pilannut homeopaattisen hoidon turvautumalla kortisoniin. Hän sanoi empimättä, että en todellakaan, vaan että hoidon aloituksen yhteyteen tuli vaan nyt sattumalta muu tulehdus tms. joka oli tällä kertaa välttämätöntä hoitaa näin, enkä saisi vaarantaa terveyttäni. Helpottunein mielin sain jatkaa työpäivääni ja tullessani kotiin huomasin mielialani olevan jo viime päiviin nähden erittäin valoisa. Voi sitä tunnetta kun saunan jälkeen voitelin kaulani ja huomasin iholla tapahtuneen muutoksen; tuntuu kuin panssari olisi tippunut kaulaltani pois! Ihoni punoittaa ja on ärtyneen näköinen, mutta nyt se näyttää jo huomattavasti terveemmältä. Tällä hetkellä minulla on tunne, että ensi yönä minä nukun. Aion nukkuakin ihanat yöunet, ja parantavaa unta houkutellakseni vaihdoin viime öiden tuskan sotkeman tyynyliinan puhtaan raikkaaseen enkeli-tyynyliinaan. Oloni on luottavainen :).

Eilen reikittäessäni itseäni illalla yritin joka iltaiseen tapaani pyytää unessa vastausta kysymykseeni: miksi reagoin näin? Mikä on perimmäinen syy tälle kaikelle, mikä purkautuu ihoni läpi? Pyysin että vastaus annetaan minulle selkeästi, sillä haluan ymmärtää tämän hetkisen elimistöni epätasapainon syyn, että voin alkaa korjaamaan sitä. Luotan siihen, että vastaus annetaan minulle selkokielellä ja kysyn niin kauan kunnes niin käy. En tunne syyllisyyttä kortisonista, sillä en olisi jaksanut sitä tuskaa enää yhtään yötä tai päivää. Olen ylpeä itsestäni, että jaksoin tähän asti, sillä kuten homeopaatti sanoi, nyt tiedämme ettei kyse voinut enää olla paranemiskriisistä. Oli huonoa onnea, että kaikki vaan tapahtui yhtä aikaa. Arvostukseni homeopaattiani kohtaa kasvoi kohisten, sillä vain rautainen ammattilainen toimii kuten hän toimi.

Nyt, kun pahin vaihe ihoni paranemisessa alkaa toivottavasti olla ohi ja tunnen mielialanikin jo omaksi, suuntaan katseeni tulevaan. Haluan aloittaa ruokavalioni korjaamisen sellaiseksi, että kehoni voisi olla tasapainossa. Olen saanut hyviä kirjavinkkejä, jotka aion etsiä käsiini, kunhan vielä tokenen hieman tästä. Suunnittelin jo, että ensimmäinen tärkeä askel olisi minun kohdallani se, että aloitan kala-/helokkiöljykapseleiden syömisen, sillä en syö kalaa keskimäärin kuin kerran viikossa ja se on aivan liian vähän atoopikolle. Hiljalleen voisin suunnata ajatuksiani myös taloudellisen tilanteen niin salliessa luomutuotteita kohti, sillä ravinnon pitäisi olla mahdollisimman puhdasta - eräs viisas rakkaani sanoi niin ;). Yksi tärkeä asia, jonka olen jo tämän kriisin myötä oppinut, on että yritän muistaa aloittaa ihoni säännöllisen rasvauksen - kuiva ihoni tarvitsee myös normaalitilassaan riittävää kosteutusta pysyäkseen elinvoimaisena. Näillä eväillä aion aloittaa ja pyydän enkeleiltä kärsivällisyyttä ja päättäväisyyttä toteuttaakseni aikeeni.

Tällä hetkellä olen oma itseni ja olen onnellinen. Tunnen, että panssarini on tippunut ja sen poissa pysymisen varmistamiseksi otan vielä huomenna kortisonipillerin. Sitten yritän pärjätä ilman. Koko tämän ajan kyselen enkeleiltä, miksi.... Suuret kiitokset siilin kannustuksesta ja omakohtaisista kokemuksista, sanasi olivat hyvin tärkeitä minulle.