Rakkauden Reiki

Tänään on ollut varsinainen epäonnen päivä. Kesken työpäivän sain päiväkodista puhelun, että tyttäreni oli kompastunut rappusissa ja kaatunut naamalleen. Lopputuloksena oli muhkea alahuuli, verta ja kyyneleitä. Syöminen ei onnistunut, mutta päiväunille oli nukahtanut. Sinänsä ei siis hätää ollut, mutta lapsella kipeä suu ja paha mieli. Onneksi hammaslääkärireissulla saimme kuulla ettei mitään vakavampaa ollut tapahtunut, vain yksi maitohammas hieman heiluu. Matkalla töistä kotiin Lumiani tilttasi täysin eikä vironnut kuin vasta tunnin päästä itsestään. Ei auttant reiki eikä nappien painamiset, mikälie oikosulku puhelimeen tullut.. Kotiinpäästyäni selvisin vihdoinkin jumppaan ja sieltä kauppaan ja kun kotiuduin kaupasta minua odotti hellyttävä näky; tyttäreni odotti sohvalla peiton alla yöpuvussaan, valmiina untenmaille - ja reikihoitoon. Mieheni, skeptikkojen skeptikko, oli kuulemma myös sanonut hänelle, että suun kipuun täytyy nyt antaa reikiä ;). Istahdin sohvalle ja aloin reikittämään tytärtäni. En päässyt alkuunkaan kun hän pomppasi sohvalta ylös ja haki cd-soittimensa ja reiki-levyni ja laittoi musiikin soimaan. Sitten oli valmista ja hoito sai alkaa. Olisin pitänyt kasvojen yläpuolella käsiäni, mutta en saanut, koska hänelle kuulemma tuli niin kuuma. Onneksi reiki virtaa sinne, missä tarvetta on eikä käsien paikalla ole niin väliä..

Olen lastani hoitaessa kiinnittänyt huomiota mielenkiintoiseen seikkaan. Aina kun olen reikittänyt häntä noin 15minuutin ajan, hän sanoo, ettei tarvitse enää hoitaa ja pyytää minua lopettamaan. Siihen asti hän nautiskelee hoidosta, mutta aina samanmittaisen ajan jälkeen pyytää lopettamaan ja minulle tulee ikään kuin tunne, että hän on saanut reikiä jo "tarpeeksi". Ilmeisesti lapset tietävät mikä on heille riittävästi. Eilen illalla reikitin myös koira-vanhustani kun sille tuli ripuli. Se käveli levottomana ympäriinsä ja yritin aluksi antaa sille kontaktihoitoa. Ilmeisesti maha oli kuitenkin sen verran epämukavassa tilassa, että koira ei kauaa paikallaan pysynyt, vaan aloin sädettämään sitä aluksi näköetäisyydeltä ja sitten etänä sängystä käsin. Onneksi hoito taisi auttaa, koska koira nukkui rauhassa yön eikä tänäänkään ole kärsinyt ripulista ;).

Itse näin viime yönä aivan tosi outoa unta. Heräsin klo 3. aikaan, juuri kun kyseinen uni oli loppunut. Uni oli terävästi mielessäni siitä herätessäni ja mietin, että minun pitäisi nousta ja kirjoittaa se ylös. Unesta oli kuitenkin jäänyt hieman pelottava tunne, joten en uskaltanut nousta sängystä ja lähteä etsimään keittiöstä kynää ja paperia. Toisaalta myös pelkäsin hieman etten saisi enää unta uudelleen. Kaikki voivatkin arvata, että aamulla unesta ei ollut kovin teräviä muistikuvia enää jäljellä, ainoastaan outo tunnelma ja viimeisin "kohtaus": olin juuri ennen heräämistäni menossa joidenkin tuttujen ihmisten kanssa (työkavereiden?) katsomaan jotakin paikkaa ja tulimme sellaisen aukon eteen. Aukosta avautui aivan toisenlainen maailma kuin se, missä me elämme, joskaan ne muista mitään yksityiskohtia. Missähän kummassa paikassa unessani kävin?

Alla siskoni Espanjassa ottama kaunis kuva kirkosta, jonka läheisyydessä parveilee näköjään muitakin kuin ihmisiä ;).