Tässä sitä taas päätä paukutetaan seinään, ihottuma tekee tuloaan.. Heräsin jo yöllä siihen, että raastoin kyynärtaipeitani ja aamulla sama jatkui kaulan raapimisena. Kuljen pyörällä töihin, suuntaansa 11km, ja kotimatkalla sain tehtyä itselleni jonkinlaisen listan siitä, mitkä vaikuttivat todennäköisesti ihottuman palaamiseen; roskaruoka, suklaa, viini, aurinkorasva ja ummetus. Lisäksi ulkoisista tekijöistä ihottuman pahenemiseen vaikuttivat varmasti viikonlopun stressi ja tämänpäivän turhautuneisuus töissä. Jostain syystä patoan pitkästä aikaa negatiivisia tunteita sisälleni, siis nimenomaan töissä. Olin jopa pahalla tuulella heti aamusta lähtien, mitä en normaalisti ole. Senhän tietää, että kun sanomattomat sanat painavat pinnan alle, ne varastoituvat ja pulpahtelevat erilaisin tavoin ulos. Kuten esimerkiksi ihottumana. Täytyy myös muistaa, että viime viikkoinen kahden päivän kortisoni-kuuri paransi oireen, ei alkusyytä, ja myös homeopaattinen hoito on edelleen kesken.
Olen varannut kirjastosta reiki-kaverini suositteleman kirjan, Paula Heinosen "Vihdoinkin hyvä olo". En ole vielä saanut kirjaa, mutta innolla odotan sen saavani. Olen muuttanut kevään mittaan jonkin verran ruokailutottumuksiani liikuntaharrastusteni myötä, mutta silti varsinkin kesäloman karkki- ja hiilari-mässäilyiden jälkeen tuntuu taas vaikealta palata ruotuun. Olen huomannut hiilihydraattien turvottavan minua jonkin verran ja olenkin tietoisesti yrittänyt hieman vähentää niiden syömistä. En kuitenkaan usko sellaiseen joko-tai- periaatteeseen, vaan olen sitä mieltä että kokonaisvaltaisesti terveellinen ruokavalio sopii minulle paremmin kuin sellainen, jossa ei saa ikinä esim. herkutella tai se on muuten kovin ehdoton. Vuoden alusta aloitin noudattamaan sellaista rytmiä, että ainoastaan viikonloppuisin saa herkutella, arkisin ei lainkaan herkkuja. Tämä oli jo itsessään suuri muutos elintottumuksissani, koska olen aikamoinen herkkusuu ja karkkiaddikti ;).
Liikuntaharrastukset, jotka vuoden alussa aloitin, ovat myös tuoneet minulle kokonaisvaltaista hyvää oloa ja jaksamista arjessa. Olen aiemmin harrastanut melko aktiivisestikin erilaisia lajeja, mutta aktiivinen liikunta tahtoi jäädä lähinnä arkiliikunnaksi tyttären syntymän myötä. Nyt kun hän on jo vuotta vajaa eskarilainen, olen voinut taas saada enemmän aikaa itselleni. Huomaan, miten suuri merkitys liikunnalla on henkiselle hyvinvoinnilleni enkä osaa enää kuvitella elämää ilman säännöllistä liikuntaa.
Tänä iltana aloitan taas parin päivän tauon jälkeen (niin, taas yksi syy ihottuman purskahtamiselle!) aktiivisen kaulani reikittämisen ja pyydän ensi yölle taas jänniä unia. Uneni ovat olleet viime aikoina varsin kiehtovia, joskaan en harmikseni muista niitä kunnolla. Pyydän joka ilta nukkumaan käydessäni enkeleiltä, että saisin muistaa aamulla uniani ja että ymmärtäisin myös niiden merkityksiä. Toivon ensi yöltä myös rauhaa ihottumani osalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti